FINLANDS SJÖFART ■ SUOMEN MERENKULKU 25 - Nelikymppinen Meriaura on vireä ja kasvava. Satsaamme bioöljyyn ja muutenkin uskon vihreisiin arvoihin. – Luotan siihen, että merenkulussa pienemmät yksiköt tuovat ketteryyttä ja etua. Talvimerenkulkua voisi hoitaa nykyistä pienemmillä jäänmurtokykyisillä aluksilla, jotka soveltuisivat ympärivuotiseen käyttöön, Mälkiä kuvailee. Ajatus ei ole aivan uusi. Myös Aalto-yliopiston arktisen meritekniikan apulaisprofessori Mikko Suominen totesi haastattelussa aiemmin keväällä, että pienemmät murtajat olisivat käyttökelpoisia esimerkiksi tuulivoimapuistojen huoltotöihin merellä. Meriaura on kasvanut alun hinaajaoperaattorista kuivarahtien ja etenkin projektilastien luottokuljettajaksi. 6750 tonnin Sofia VG luovutettiin varustamolle vapun tienoilla ja toinen vielä nimeämätön samankokoinen kuivalastialus on tulossa laivastoon ensi vuoden vaihteessa. – Näissä uudisrakennuksissa on huomionarvoista bioöljykäyttö, energiatehokkuus ja 1A jääluokka, Mälkiä sanoo. HALU EDISTÄÄ VIHREÄÄ JA REILUA MERENKULKUA Syttynyt kipinä mereen ja merenkulkuun vei nuoren Jussi Mälkiän kehitysmaakauppa laiva Estellen kannelle. Ideologiaa ja arvopohjaa mies ammensi hyväntekeväisyydestä ja vapaaehtoistoiminnasta. Laivanvarustajaksi ryhtymisen voisi nähdä loogisena jatkumona tai osin myös sattumien summana. – Ensimmäiset vuodet olivat enemmän ‘harrastustoimintaa’. Asuin laivassa (hinaaja) ja mietin, että laivalla voisi muutakin tehdä kuin asua siellä, Mälkiä kuvailee. – Minusta tuli yrittäjä ikäänkuin vahingossa. Hinaajatouhujen jälkeen hankittiin ensimmäinen kuivarahtialus 1996, seuraava -97, ja siitä se sitten pikku hiljaa lähti viriämään. Raha liikkui yritysmarkkinoilla liukkaasti tuolloin. Voisi sanoa, että hiljaisen 90-luvun jälkeen on ollut 25 tasaisen kasvun vuotta, Mälkiä kertoo. Mälkiän mukaan ensimmäiset aikarahtaukset vuosina 2003-2004 alkoivat kasvattaa liikevaihtoa. – Ensimmäistä uudisrakennusta alettiin suunnittelemaan 2006. – Bulkki- sekä raskas (erikois-)kuljetukset ovat meidän kaksi tukijalkaamme, Mälkiä summaa. Mälkiä painottaa uusissa bulkkereissa energiatehokkuutta ja bioöljykäyttöä. Hän haluaa satsata bioöljyyn, mutta – ehkä hieman yllättäen – uskoo myös raskaalla polttoöljyllä olevan tulevaisuutta merenkulussa. – Edelleenkään raskaan käyttö ei olisi huono idea esimerkiksi arktisella alueella kesäaikaan. Rikkiä tarvitaan silloin ilmaan globaalin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Talvella tulee käyttää scruppereita. LNG on muuten myrkkyä arktiksella, Mälkiä pohtii viitaten suuriin metaanipäästöihin. Hän jatkaa, että ilmastotieteilijöiden mukaan merenkulun rikkidirektiivi oli ilmastonmuutoksen kannalta jopa huono asia. Vaihtoehtoisia polttoaineita paljonkin pohtinut Mälkiä viittaa varsinaisten uusien polttoainemuotojen antavan vielä odottaa todellista esiinmarssia, mutta esimerkiksi sähköön hän uskoo jo lähitulevaisuudessa. – Sähkö tulee takuulla lyhyille linjoille, jos puhutaan alle vuorokauden matkoista; ehkä jo piankin. – Ammoniakin ja vedyn suhteen olen skeptisempi, investoinnit ovat rajuja sekä polttoaineen hinta korkea. ” Innovaattorina ja uuden kehittelijänä tunnettu Mälkiä sanoo, että reilun kaupan periaate on kulkenut hänen ajatuksissaan mukana Estellen ajoista lähtien."
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==