Rakennettu Ympäristö 3/2016

Rakennettu Ympäristö 3/16

"Se on monitoiminnallisuus. Viherkatto tuo jotain

lisää kaupunkilaisille ja yhteiskunnalle."

Lumikuormat ja kulttuuri

Viherkattojen rooli on tällä hetkellä Suomessa mitä-

tön. Helsingissä on kattopintaa suhteessa maapinta-

alaan eri arvioiden mukaan kahdeksasta kolmeen-

kymmeneen prosenttia riippuen siitä, tarkastellaan-

ko koko kaupunkia vai tiiviitä alueita.

"Tässä on valtavasti käyttämättömiä mahdolli-

suuksia. Kivikaupunkeihin olisi mahdollista saada

rauhallisia oleskelutiloja ja vihreitä keitaita", Lehvä-

virta sanoo.

Miksi Suomessa on niin vähän viherkattoja?

"Siihen voi olla monia syitä. Ehkä kaupungit ovat

olleet niin väljiä, ehkä kesämökit ovat tarjonneet kau-

punkilaiselle tarpeeksi vihreyttä ja lisäksi on ollut

mahdollista liikkua. Samaan aikaan kaupunkitalois-

sa on keskitytty lumikuorman hallintaan ja kylmyy-

den torjuntaan, eikä ole tultu edes ajatelleeksi vihre-

ää kattoa."

Susanna Lehvävirta sanoo, että ehkä myös kau-

punkikulttuuri on Suomessa jäljessä Keski-Euroopan

kaupunkikulttuuria. Voi miettiä, miksi Sveitsi on vi-

herkattojen luvattu maa.

"Rakennusliikkeiden tulisi sietää oppimisproses-

sia, joka liittyy viherkattojen rakentamiseen, ja kyllä

isot liikkeet sietävätkin. Suuret virheet voi välttää kun

viherasiantuntijuus ja hoitonäkökulma tuodaan mu-

kaan jo suunnitteluprosessin alkuun."

Oleellista on viedä katolle niin vähän rakennus-

tekniikkaa kuin mahdollista. Hormit tulisi koota yh-

teen ja tehdä riittävän korkeiksi, niin vältytään myös

hajuhaitoilta.

Susanna Lehvävirta sanoo, että nyt tarvittaisiin ko-

konaisvaltaisesti järkeviä viherkattoratkaisuja. Ei sai-

si suurentaa ympäristöjalanjälkeä väärillä materiaali-

valinnoilla. Esimerkiksi mineraalivilla ja lekasora on

jo todettu huonoiksi vaihtoehdoiksi viherkattojen ra-

kentamisessa.

"Voisi olla järkevää tiukentaa sääntelyä pakotta-

vaksi sikäli, että kaikki ympäristölle vahingollisimmat

materiaalivaihtoehdot kiellettäisiin."

Samalla täytyisi luoda uusia rahoituskeinoja tut-

kimukseen, jotta saadaan uutta tietoa materiaaleista

ja niiden ympäristöystävällisyydestä tai -haitallisuu-

desta.

"Tulee myös varmistaa, että viherkattojen ravin-

teet eivät kuormita vesistöjä. Kuormitusvaluma voi-

taisiin imeyttää tontille, käyttää uudestaan katolla

kasteluveden mukana tai biosuodattaa esimerkiksi

biohiilen avulla. Sitä on jo kokeiltukin", Susanna Leh-

vävirta kertoo.

Naapurit tervetuloa

Ehdin vaihtaa myös muutaman sanan ympäristöso-

siologi

Marja Mesimäen

kanssa. Hänen mielestään

viherkatot voisivat olla oleellinen osa kaupunkiym-

päristöä, mutta ne eivät kuitenkaan voi korvata mui-

ta viheralueita.

"Se, että kaikki viheralueet korvattaisiin viherka-

toilla kaupungeissa, on epätoivottava tulevaisuuden-

kuva. Tavoitteena tulee ollamonipuolinen vihreä kau-

punkiympäristö."

Mesimäki korostaa viherkaton käyttötarkoitusta:

käyttäjien näkökulma tulisi ottaa vahvasti huomioon.

"Kysymys on merkitysten jakamisesta. Yksityinen

suomalainenkin voi olla valmis yhteiseen tekemiseen

ja yhteisöllisyyteen naapureiden kanssa viherkattojen

kautta."

Susanna Lehvävirta lisää, että jos kaikilla on pääsy

viherkatolle, kokemus siitä tulee jakoon.

"Onnistunut viherkatto saavuttaa asetetut tavoit-

teet."

■

Yhteiskuntatieteiden maisteri

Eeva Vänskä

Toimittaja. Viestintätoimisto SIVUkonttori.

Dosentti Susanna Lehvävirta kertoo, että viherkatot

viivyttävät, hidastavat ja pidättävät katolta valahtavaa

vesimäärää. Samalla kellarin tulviminen estyy.

Kuva: Eeva Vänskä

Kuva: Sirpa Tirkkonen