Plaani 3 2026 40 Valaistus ei ole enää pelkkää valoa Hiljattain keskustelin erään kiinteistöpäällikön kanssa toimistorakennuksesta, jonka energiankulutusta haluttiin pienentää. Rakennuksessa oli uusittu ilmanvaihtoa, optimoitu lämmitystä ja asennettu aurinkopaneeleita. Silti yksi asia jäi vaivaamaan. "Kukaan ei oikeastaan tiedä, miten rakennusta käytetään." Neuvotteluhuoneita varattiin kalentereista, mutta moni niistä seisoi tyhjillään. Osa työpistealueista oli lähes jatkuvasti vajaakäytöllä, kun taas toiset tilat ruuhkautuivat päivittäin. Päätöksiä tehtiin oletusten perusteella, koska todellista tietoa ei ollut saatavilla. Samaan aikaan rakennuksessa oli satoja valaisimia, jotka havaitsivat liikettä, mittasivat läsnäoloa ja reagoivat käyttäjiin joka päivä. Valaistus toimi täsmälleen niin kuin sen pitikin. Kukaan ei vain ollut tullut ajatelleeksi, että sama järjestelmä olisi voinut kertoa paljon enemmän rakennuksesta itsestään. Tämä keskustelu on jäänyt mieleeni, koska se kuvaa hyvin rakennusalan nykytilannetta. Me puhumme paljon älyrakennuksista, mutta samalla jätämme hyödyntämättä yhden rakennuksen laajimmista digitaalisista infrastruktuureista. VALAISTUS ON EDELLEEN KULUERÄ, VAIKKA SIITÄ ON TULLUT ALUSTA Rakennusten energiatehokkuusdirektiivi EPBD ohjaa alaa kohti entistä energiatehokkaampia, digitaalisempia ja älykkäämpiä rakennuksia. Keskustelu pyörii kuitenkin edelleen yllättävän usein samojen kysymysten ympärillä kuin vuosikymmen sitten: kuinka monta wattia säästyy ja mikä on takaisinmaksuaika. Toki nämä ovat tärkeitä asioita. Mutta ne eivät enää riitä. Valaistuksen kohdalla käydään usein keskustelua ikään kuin kyse olisi edelleen vain kuluerästä, joka kannattaa minimoida. Todellisuudessa valaistusjärjestelmästä on tullut tietoverkko, sensoriverkko ja ohjausjärjestelmä, joka ulottuu lähes jokaiseen rakennuksen tilaan. Silti valaistuksenohjaus nähdään monessa hankkeessa edelleen lisäominaisuutena, jonka tarkoitus on sammuttaa valot silloin, kun kukaan ei ole paikalla. Puhumattakaan siitä, että kytkettäisiin valaisimet verkkoon ja kerättäisiin niiden tuottama data talteen ymmärryksen lisäämiseksi. Se on vähän sama kuin hankkisi älypuhelimen ja käyttäisi sitä ainoastaan soittamiseen. ONKO SUUNNITTELUN LÄHTÖKOHTA VÄÄRÄ? Sähkösuunnittelijat ovat perinteisesti vastanneet siitä, että valaistus täyttää tekniset vaatimukset, toimii luotettavasti ja kuluttaa mahdollisimman vähän energiaa. Tulevaisuudessa tämä ei välttämättä enää riitä. Yhä useammin pitäisi kysyä, mitä muuta rakennuksesta halutaan tietää. Miten tiloja käytetään? Missä ihmiset liikkuvat? Mitkä alueet ovat jatkuvasti vajaakäytöllä? Milloin ilmanvaihtoa tai lämmitystä voitaisiin ohjata todellisen käyttöasteen mukaan? Nämä eivät ole enää pelkästään automaatiosuunnittelun kysymyksiä. Ne liittyvät myös valaistukseen. Muistan keskustelleeni kerran kokeneen sähkösuunnittelijan kanssa rakennusten datan hyödyntämisestä ja eri järjestelmien yhteistyöstä. Kysyin, kuinka tiivistä yhteistyötä he tekevät automaatiosuunnittelijoiden kanssa hankkeissa. Vastaus yllätti: "Emme oikeastaan lainkaan." Vielä yllättävämpää oli, että kyseisen hankkeen sähkösuunnittelijat ja automaatiosuunnittelijat työskentelivät samassa suunnittelutoimistossa. En usko, että kyse oli haluttomuudesta tehdä yhteistyötä. Kyse oli pikemminkin toimintatavasta, joka on muodostunut aikana, jolloin järjestelmät olivat aidosti erillisiä. Nyt tilanne on toinen. Rakennuksen suorituskyky ei enää synny yksittäisistä järjestelmistä, vaan niiden välisestä yhteistyöstä. Jos valaistus, automaatio, kiinteistöhallinta ja käyttäjädata suunnitellaan edelleen omissa siiloissaan, jää suuri osa älykkään rakennuksen potentiaalista hyödyntämättä. Jos rakennuksessa on jo valaisimiin integroitu sensoriverkko, miksi rakennukseen asennetaan rinnalle erillisiä järjestelmiä keräämään samaa tietoa? Ja jos dataa jo syntyy, miksi sitä ei käytetä päätöksenteon tukena? Nämä eivät ole teknisiä ongelmia. Ne ovat ajattelutavan ongelmia. EPBD HAASTAA MYÖS SUUNNITTELIJAN EPBD:n myötä rakennusten suorituskykyä arvioidaan entistä kokonaisvaltaisemmin. Samalla kasvaa tarve järjestelmille, jotka tuottavat tietoa rakennuksen todellisesta toiminnasta. Tämä muuttaa myös sähkösuunnittelijan roolia. Suunnittelija ei enää määrittele ainoastaan valaisimia, ohjausryhmiä tai väyläratkaisuja. Yhä useammin suunnittelija osallistuu kytkentöjä
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==