Plaani 2 2026 22 KYTKENTÄ SUUNNITTELEMATTA Jos silmukkajärjestelmään ei ole suunniteltu signaalin kytkentää, urakoitsija ei voi kyseistä yhteyttä toteuttaa. ”Mikäli tilassa ei ole erillistä äänentoistojärjestelmää, pitää tilaan suunnitella induktiosilmukkajärjestelmää palveleva mikrofonijärjestelmä, jolla ääni saadaan silmukkaan.” Jos tilaan on toteutettu AV-järjestelmä kaiuttimineen ja vahvistimineen, josta signaali silmukkavahvistimeen saadaan, niin asia on kunnossa, kunhan suunnitelmiin on suunniteltu näiden välinen yhteys ja kaapelointi. LIIAN PAKSUT KAAPELIT ONGELMANA Sähkösuunnittelijat tukeutuvat usein työssään maahantuojien antamiin valmiisiin suunnitelmiin. Caverionilla äänijärjestelmien tuotepäällikkönä työskentelevä Avitan hallituksen jäsen Juhana Kari kertoo, että suunnitelmissa kaapeloinnit on kyllä määritelty sähköteknisesti hyville ja soveltuville kaapeleille. ”Työkohteen tilanteenmukaisia yksityiskohtia ei kuitenkaan tunneta, joten valittu kaapelityyppi voi olla väärä ja tavallisesti liian paksu. Tällöin urakoitsija joutuu valitsemaan suhteettoman suuret vahvistimet esimerkiksi pieneen tilaan”, Kari harmittelee. Urakoitsijoilta on saatu palautetta, etteivät suunnittelijat ole aina täysin kartalla induktiosilmukkavahvistimien toiminnasta. Usein valitaan suurin ja kaunein ratkaisu, verkotetaan jokaiselle laitteelle oma äänensyöttö, eikä pohdita muita vaihtoehtoja, jotka alentaisivat kustannuksia. ”Esimerkiksi sairaalan pieneen aulatilaan voidaan suunnitella silmukka liian paksulla kaapelilla, jolloin sen tueksi tarvitaan iso ja kallis vahvistin. Kapeammilla kaapeleilla kustannuksista säästettäisiin ehkä puolet”, Kari kuvaa. HEIKKO KUULUVUUS ONGELMANA ”Induktiosilmukoiden yksi suuri ongelma on heikko kuuluvuus. Antennisilmukan muotoa ei ole osattu suunnitella tai asentaa oikein, silmukkavahvistin on liian heikkotehoinen tai äänilähteiden kytkentä on puutteellinen”, toteaa Kuuloliitossa asiantuntijatehtävissä vuosina 2000–2024 toiminut Jukka Rasa. Nyttemmin eläköityneellä Rasalla on kokemusta kuulokojeen käytöstä jo lähes 50 vuoden ajalta. Myös hänen mielestään sähkösuunnittelijoille olisi saatava lisää tietoa induktiosilmukoista. Tavallisissa sähköasennuksissa sähköjohdon on tarkoitus siirtää sähköä paikasta A paikkaan B. Johdon kulkureitillä ei tällöin ole suurtakaan merkitystä. ”Induktiosilmukkajohdon tarkoituksena ei ole siirtää sähköä vaan muodostaa magneettikenttä. Silmukan oikeanlainen toiminta perustuu johtimen ympärilleen synnyttämään magneettikenttään ja sen muoto, suunta ja voimakkuus riippuvat johtimen sijainnista”, Rasa selventää. TARKASTI MITOITETTAVA Johdon sijainnin määrittelyllä juuri tiettyyn kohtaan muotoillaan magneettikenttä sopivaksi äänen siirtoon ja sen vastaanottamiseen kuulokojeella. ”Silmukkajohdon sijainti lattiatasossa tai katossa ei siis ole sattumanvaraista vaan se täytyy mitoittaa tarkalleen oikeaan paikkaan”, Rasa sanoo Kerrankin kuunteluolosuhdekartoituksia tehdessään Rasa törmäsi kirjastoon, jossa induktiosilmukka oli asennettu kirjastosaliin, tilaan, jossa ihmiset etsivät hyllystä kirjoja luettavaksi ja missä perinteisesti tulee olla hiljaa. ”Mutta kirjaston yhteydessä olleessa auditoriossa, siis tilassa, jossa järjestetään erilaisia tapahtumia ja jossa kuuleminen olisi tarpeellista, ei silmukkaa ollut.” Usein myös induktiosilmukka on alimitoitettu kyseiseen tilaan. Silmukkavahvistimessa on hyvä olla tehoreserviä jo senkin takia, että rakennuksen raudoitukset leikkaavat osan tehosta. ”Silmukkajärjestelmän lopputarkastus ja testaus jää myös usein tekemättä. Järjestelmä tulee kuitenkin aina testata, että se toimii suunnitellulla tavalla ja myös muiden äänijärjestelmien kanssa”, Rasa painottaa. Tilassa olevasta induktiosilmukasta on kerrottava omalla induktiosilmukkasymbolillaan. Kuuluvuuskartta puolestaan kertoo, missä induktiosilmukka toimii standardin mukaisesti. JÄRJESTELMÄN YLLÄPITO TÄRKEÄÄ Silmukkakaapelointi palvelee vuosikymmeniä mutta silmukkavahvistin vanhenee 10–15 vuodessa. Hannu Mattilan mukaan vahvistimen pitkä elinikä on sikäli harmillinen asia, sillä ehjää toimivaa laitetta ei yleensä vaihdeta parempaan, vaikka tekniikka on 10–15 vuodessa kehittynyt huomattavasti. ”Järjestelmää tulee myös ylläpitää. Silmukan toimivuus on tarkistusmitattava aika ajoin, minkä voi tehdä pari sataa euroa maksavalla testivastaanottimella. Mittaus paljastaa, onko silmukan signaalitaso standardin mukainen ja kuulokkeilla tarkastetaan signaalin laatu”, Mattila sanoo.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==