Plaani 2 2026 21 suunnitteluPlaani Ongelma on sekin, että mikään oppilaitos Suomessa ei tarjoa alan koulutusta. Ainoat kurssit ovat valmistajien maahantuojien järjestämiä ja niissä on omat painotuksensa. ”Sähkösuunnittelussa liikkuu edelleen vanhentuneita malleja induktiosilmukoiden toteuttamiseen. Tämän päivän rakennuksiin vanhat käytännöt eivät enää sovellu”, Nevalainen sanoo. ”Suunnittelijat eivät esimerkiksi osaa ottaa huomioon ylikuulumista ja suunnittelevat mahdollisimman halvan ratkaisun, eli reunasilmukan ja liian pienitehoisen vahvistimen, ja näin tilaaja saa laitteet, jotka käytännössä eivät ole käyttökelpoisia”, Nevalainen toteaa. ”Olemme myös korjanneet palvelutaloja, joissa televisioohjelmat kuuluvat useammassa kerroksessa ylös- ja alaspäin. Käytännössä Suomessa ei ole montaakaan suunnittelijaa, jotka pystyvät suunnittelemaan induktiosilmukoita monikerroksiseen rakennukseen”, Nevalainen jyrähtää. ”Lainsäädännössäkin on puutteita. Järjestelmän rakentamatta jättämisestä ei ole määritelty sanktiota, minkä vuoksi niitä jätetään kokonaan toteuttamatta.” SILMUKKAVAHVISTIN TARVITSEE SIGNAALIN Studiotecin järjestelmäsuunnittelija Hannu Mattila kertoo, että induktiosilmukoiden suunnittelun ja käyttöönoton kannalta tilanne on selvästi valoisampi kuin takavuosina. ”Suunnittelijat ovat oppineet käyttämään valmistajien omia suunnitteluohjelmistoja, suunnitelmista tulee aikaisempaa parempia ja tilaan osataan valita oikeanlaiset vahvistimetkin”, Mattila toteaa. Suunnittelijat tosin unohtavat usein sen, että pelkkä silmukkavahvistin ei riitä vaan se tarvitsee myös signaalin. Mattila saa jopa viikoittain tarjouspyyntöjä, joissa silmukat ja silmukkavahvistimet on suunniteltu asiallisesti, mutta suunnitelmissa ei ole sanaakaan siitä, mistä audiosignaali järjestelmään saadaan. (yllä) Qlu Oy:n perustaja Mikko Haho tekee kuuluvuuskartoitusta Ateneumissa. | Kuva: Qlu Oy (vas.) Induktiosilmukan kuuluvuuskartta Jyväskylän Paviljongin Encore-salista. | Kuva: Qlu Oy
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==