Plaani 2 2026 12 ”Kaiken kaikkiaan rasia- ja laitemäärä kasvoi merkittävästi. Samalla järjestelmien tekninen taso ja erityisesti turvallisuusvaatimukset ovat kehittyneet huomattavasti, mikä ei päästänyt suunnittelijoita helpolla”, toteaa Granlundin liiketoiminnan kehitysjohtaja Jonne Järvinen. Hän korostaa, että vaativissa suojeluhankkeissa korostuu suunnitteluryhmän tiivis vuoropuhelu. Tekniset suunnittelijat tarvitsevat täsmällisen tiedon siitä, mitä kohteessa suojellaan, jotta määräykset, nykyvaatimukset ja säilytettävät arvot voidaan sovittaa yhteen toimiviksi ratkaisuiksi. Myös sähkönjakelun reittien selvittäminen oli työlästä. Nousut kulkivat aikakaudelle tyypillisesti porrashuoneissa ja rakenteisiin upotetuissa metalliputkissa, ja toteutuspiirustusten laatiminen vaati runsaasti työmaalla tehtävää selvitystyötä. ”Paikoin lopulliset reitit ja asennuspaikat voitiin lyödä lukkoon vasta rakenteiden avaamisen jälkeen. Työmaalla tehtiin paljon asennustapatarkastuksia, ja sähköurakoitsijan työnjohtaja ja nokkamies oli tärkeä apu reittiratkaisujen löytämisessä”, kertoo Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön toimialan sähkörakennuttaja Eino Partanen. Kaikkialla alkuperäisiin pintoihin ei voitu koskea, mikä johti kompromisseihin: esimerkiksi kattomaalauksia suojeltiin tekemällä osa johdotuksista pinta-asennuksina, samoin hallitilojen paloilmoitinkaapeloinnit. ”Rappauksen sisään asennettujen vanhojen metalliputkien sijainteja voitiin aluksi vain arvioida. Kaapelityypit vaihtuivat nelijohdinjärjestelmästä viisijohdinjärjestelmään, mikä teki olemassa
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==