Korjausrakentaminen 2/2017

KO R J A U S R A K E N TA M I N E N

1 5

ranomaispuolella hoidetaan, vaikka yrittä-

minen onkin oma maailmansa. Tältä poh-

jalta hän nostaa esiin viranomaistoiminnan

korjausrakentamiskohteissa.

– Vanhaa korjattaessa joudutaan teke-

mään aina muutoksia, mutta virkamiesten

tulkinta niiden hyväksymiseen on häily-

vää. Yhtenäisen linjan puuttuminen vai-

keuttaa työtä, Hyrkkönen toteaa.

– Vanhat rakennukset on tehty raken-

tamisajankohtansa normien mukaises-

ti, mutta pientenkin muutosten yhteydes-

sä esimerkiksi kohteen energia- ja ilman-

vaihtoratkaistut vaaditaan usein toteutet-

tavaksi nykynormien mukaisesti. Niiden

soveltaminen vanhoihin rakennuksiin on

paikoitellen lähes mahdotonta – ainakin ta-

loudellisesti. Voidaan esimerkiksi kysyä,

tarvitaanko inva-wc jokaiseen asuntoon,

Hyrkkönen ihmettelee.

Muutamia kohteita on tämän takia jää-

nyt korjaamatta, vaikka omistajalla korjaa-

mishaluja olisi ollutkin. Korjaamattomina

ne jäävät elämään omaa elämäänsä, kun-

nes ne myöhemmin ehkä puretaan.

– Ratkaisut perustuvat rakennuslainsää-

däntöön ja nykynormeihin, mutta niiden

soveltaminen on aina jonkin verran kiinni

myös tulkitsijasta. Toivon joustoa, ettei nor-

meja aina tulkittaisi tiukimman mukaan.

SAUMATON TOIMINTAKETJU

Aki Hyrkkösen mielestä korjausrakenta-

minen on taitolaji, missä koko ketju tar-

jouslaskennasta suunnitteluun ja työmaalle

on saatava toimimaan saumattomasti. Työ-

maata perustettaessa on tiedettävä, kuin-

ka se tehdään ja mistä kulut syntyvät. Pa-

rantamisen paikkoja hän näkee korjaus-

rakentamisen suunnittelussa, missä pitäi-

si muistaa myös työmaa-aikaisen suunnit-

telun tarve.

– Suunnittelijat sortuvat helposti teke-

mään aivan liian tarkkoja suunnitelmia

puutteellisten lähtötietojen pohjalta. Jokai-

sessa kohteessa rakenteiden purkamisen

yhteydessä törmätään yllätyksiin, joiden

pohjalta suunnitelmia on tarkennettava.

Hänestä peruskorjaukseen sopii erin-

omaisen hyvin KVR-malli, missä urakoit-

sijan johtama suunnitteluprosessi ja itse ra-

kentaminen etenevät samanaikaisesti.

– KVR:llä on toteutettu isojakin koh-

teita, kuten Tampereen Anttilan tavara-

talon remontti.

KVR-urakassa suunnittelijoiden kanssa

käydään läpi saatavilla olevat lähtötiedot

sekä työmaalla käytössä olevat tekniikat ja

työmenetelmät. Työvaiheittain päätetään,

mikä kohta suunnitellaan valmiiksi ja mi-

kä tarkennetaanmyöhemmin. Suunnittelu

pysyy urakoitsijan ohjauksessa eikä suun-

nittelijan tarvitse miettiä, mitä asioita teh-

dään ja missä järjestyksessä.

Peruskorjauksissa eri urakoitsijoilla

saattaa olla hiukan erilaisia työmenetel-

miä sekä työkoneita ja laitteita. KVR-ura-

kassa työmaakohtaiset erikoispiirteet saa-

daan mukaan suunnittelun ohjaukseen.

TYÖMAAHARJOITTELU KAIKEN A JA O

Kokemuksensa perusteella Hyrkkönen

kaipaa takaisin vanhaa teknillisen opiston

mallia, missä rakennusmestari- ja raken-

nusinsinöörikoulutusta edelsi pitkä pakol-

linen työmaavaihe. Opiskeluaikaiset har-

joittelujaksot eivät asiaa selvästikään kor-

jaa riittävässä määrin.

– Työmaakokemus avartaa osaamista

kaikkein eniten. Suunnittelijoidenkin olisi

hyvä tietää, mitä työmailla tehdään ja mitä

siellä tarvitaan. Monesti vastavalmistunut

menee suoraan suunnittelutoimistoon töi-

hin, jolloin näkemys työmaan toiminnasta

jää vajavaiseksi.

– Kokematon suunnittelija jättää helpos-

ti suunnitelmista pois toteutukselle oleel-

lisia tietoja ja korvaa ne tiedoilla, joita työ-

maa ei tarvitse. Kokenut suunnittelijamyös

tiedostaa, että tarkentavien osioiden viemi-

sessä työmaalle ei saa viivytellä, Hyrkkö-

nen korostaa.

Korjausrakentaja tuntee hyvin home- ja

kosteusvauriot sekä asbestipurut, jotka laa-

jentuessaan saattavat viivästyttävä hank-

keita hyvinkin paljon. Hyrkkönen ihmet-

telee asbestikartoitusten puutteita. Puret-

tavien rakenteiden määrä saattaa kaksin-

tai jopa kolminkertaistua siitä, mitä niiden

asbestikartoituksen perusteella piti olla.

– Aikatauluihin yllättävien uusien löy-

döksien vaikutus on suuri. Toivoisin, et-

tä tutkimusten tekijät tutkisivat kyseisen

ajan rakenteita ja miettisivät, ovatko löy-

dökset oletettavia, jotta tutkimukset osat-

taisiin kohdentaa tarpeeksi laajoille alueil-

le. Onko kyse tekijöiden ammattitaidotto-

muudesta vai mistä, kun asbestia ei osata

etsiä oikeista paikoista?

– Kyseessä voi olla myös tilaajan sääs-

teliäisyys, mistä syystä tutkimuksia ei ti-

lata tarpeenmukaisessa laajuudessa. Olen

huomannut, että jotkut rakennusliikkeet

ovat alkaneet kouluttaa omia asbestipur-

kajia, jolloin purkutöihin päästään heti as-

bestilöydön jälkeen.

AIKA SUOSII TÄYDENNYSRAKENTAJAA

Kaupunkien tiivistysrakentaminen ja ul-

lakkorakentaminen yleistyy. Valmiin inf-

ran varaan rakentaminen onkin kaupun-

gille edullisin tapa saada uusia asuntoja.

Ullakkorakentaminen sai vauhtia, kun sen

toteuttamisesta voidaan yhtiökokoukses-

sa päättää yksinkertaisella enemmistöllä.

– Kymmenisen vuotta sitten vastaavan-

laiset hankkeet kaatuivat usein autopaik-

kavaatimuksiin. Moni taloyhtiömiettii täy-

dennysrakentamisesta apua linjasanee-

rausten ja vesikattourakoiden uusimiseen.

Hankkeet vaativat kaavamuutoksia, joista

tavallisesti valitetaan. Yleensä niiden vie-

minen suunnittelusta toteutukseen kestää-

kin monta vuotta.

”Vanhaa korjattaessa joudutaan

tekemään aina muutoksia, mutta

virkamiesten tulkinta niiden hyväk-

symiseen on häilyvää. Yhtenäisen

linjan puuttuminen vaikeuttaa

työtä”, Hyrkkönen toteaa.