Luontaistuntija
5
5
Nykyisin tunnetut vitamiinit nimettiin niiden löytymis-
järjestyksessä aakkoskirjaimin. Vuonna 1921 McCol-
lum nimesi kirjaimella D rasvan aineosan, joka paransi
riisitaudin. Noin kymmenen vuotta myöhemmin osoit-
tautui, että ihminen pystyykin syntetisoimaan D-vi-
tamiinia ihossaan auringonvalon avulla. Tarkalleen
ottaen ihmisen iho on suuri sisäeritysrauhanen, jonka
tuotteen oikea nimi olisi D-hormoni eikä D-vitamiini.
D-VITAMIININ ERI MUODOT
Aluksi D-vitamiiniksi kutsuttiin joukkoa sterolimole-
kyylejä, jotka parantavat riisitaudin. Tärkein näistä
on kolekalsiferoli eli D3-vitamiini, jota kesällä syn-
tyy runsaasti ihossa auringon ultraviolettisäteilyn
(UVB-säteily) vaikutuksesta. Luonnollisissa elintarvik-
keissa D3-vitamiinia on merkittäviä määriä vain kalas-
sa. D-vitamiinin määrä ilmoitetaan mikrogrammoina
(µg tai mikrog) tai kansainvälisinä yksikköinä (KY tai
IU, international units). D2-vitamiinia eli ergokalsi-
ferolia esiintyy kasvikunnasta peräisin olevissa ravin-
toaineissa, mutta vain vähäisessä määrin.
Kalsidioli eli 25OH-vitamiini on D-vitamiinin va-
rastomuoto, jota maksa valmistaa D3-vitamiinista.
Kalsidiolin veripitoisuus kuvaa D-vitamiinin saannin
riittävyyttä. Suomessa seerumin kalsidiolin viitearvot
(normaaliarvot) ovat tasolla 40-80 nanomoolia litras-
sa (nmol/l). Etelän auringossa runsas UVB-säteily ko-
hottaa kalsidiolin tasolle 100-200 nmol/l muutaman
viikon aikana. D-vitamiinin varastomuoto kalsidioli
muuttuu elimistön tiukassa kontrollissa aktiiviseksi
D-hormoniksi, kalsitrioliksi, jonka pitoisuus pysyy
vakaana, vaikka D3-vitamiinin saanti suurestikin
vaihtelisi. Päinvastoin kuin D3-vitamiinin, kalsitriolin
lisäanto aiheuttaa helposti veren kalsiumin liikamää-
rää, hyperkalsemiaa. D-vitamiinin haitoista varoitta-
vissa kirjoituksissa kalsitrioli on usein virheellisesti
samaistettu D3-vitamiiniin tai sen varastomuotoon
kalsidioliin.
Liiallinen D-vitamiinin saanti ravintolisistä, joita käy-
tetään suositelluin päiväannoksin, ei ole todennäköistä.
Myrkyllisiin määriin päästään, jos päivittäin käytetään
yli 500 mikrog useiden kuukausien aikana. Euroopan
elintarvikeviraston ja amerikkalaisen ravintosuosituk-
sien antajan (Institute of Medicine) turvalliseksi arvi-
oima D-vitamiinin suurin päiväannos on 100 mikrog.
D-VITAMIINI JA LUUSTO
Useissa tutkimuksissa D-vitamiinin annosten 20-25
mikrog/vrk on osoitettu estävän ikääntyneiden osteo-
poroosia ja siihen liittyviä luunmurtumia. Kasvuiässä
D-vitamiinia tarvitaan luuston parhaan mineraaliti-
heyden saavuttamiseksi, ja laajassa amerikkalaisessa
väestötutkimuksessa myös keski-ikäisten luuston mi-
neraalitiheys oli suurinta silloin kun veren kalsidioli oli
tasoa noin 100 nmol/l.
Ikääntyneillä osteoporoosipotilailla luuston mine-
raalitiheyden lisääntymistä ei kuitenkaan ole selkeästi
osoitettu, vaikka D-vitamiinin lisäanto vähentää kaa-
tumiseen liittyviä murtumia noin 10 %. On esitetty,
että ikääntyneiden luunmurtumien estyminen saat-
taa selittyä ainakin osittain lihasvoiman parantumisen
kautta. Suomalainen ikääntyneiden naisten tutkimus
osoitti, että jos seerumin D-vitamiini kalsidiolina
mitattuna oli osteoporoosia estävällä tasolla (yli 60
nmol/l), liikunta vähensi murtumariskiä merkitseväs-
ti, mutta D-vitamiinin lisäannosta ei ollut hyötyä.
D-vitamiinin luustovaikutus on suurimmillaan sil-
loin kun ennen 25-ikävuotta kerätään luuston ”mine-
raalipankkia”, jonka pääomaa myöhemmin elämässä
kulutetaan.
D-VITAMIININ MUUT MAHDOLLISET
TERVEYSVAIKUTUKSET
Vaikka kaikkien hyväksymää lopullista kokeellista
näyttöä D-vitamiinin yleisistä terveysvaikutuksista ei
vielä ole, on ilmeistä, että luusto ei ole ainoa D-vita-
miinin säätelykohde. Noin 1000 geeniä lähes kaikissa
elimistön kudoksissa muuttaa ilmentymistään D-vita-
miinin vaikutuksesta.
D-vitamiinin riittävä saanti saattaa suojata useilta
sairauksilta, joita ovat infektiot, syöpätaudit, diabetes
sekä MS-tauti ja Alzheimerin tauti. Edellä mainittujen
tautien esiintyvyys on pohjoisissa väestöissä suurem-
pi ja esimerkiksi paksusuolen syövän esiintyvyys on
Yhdysvalloissa noin 40 % pienempi voimakkaamman
UVB säteilyn (etelä, vuoristo) alueilla verrattuna vä-
hemmän auringonvaloa saavaan väestöön. Englan-
tilainen laaja 14 000 henkilön tutkimus 13 vuoden
seuranta-ajalta osoitti, että D-vitamiinin riittävä saanti
(kalsidioli 90-120 nmol/l) vähensi merkitsevästi mm.
hengitystiesairauksia, sydän- ja verenkiertosairauksia
sekä luunmurtumia.
Näin ollen voi ajatella olevan järkevää pyrkiä kalsi-
diolin tasoon, jonka luonto helposti tuottaa auringosta
eli noin 100 nmol/l. Afrikan luontaisesti elävien kan-
sojen D-vitamiinipitoisuus on tasoa 115 nmol/l.
Ilari Paakkari,
lääketieteen ja kirurgian tohtori,
emeritusprofessori
D – POHJOISEN VITAMIINI
JA ETELÄN HORMONI
Vitamiinit ovat määritelmän mukaan määrältään vähäisiä (milli- ja mikrogrammoja) ravin-
non orgaanisia yhdisteitä, mikroravinteita, jotka estävät tai parantavat kunkin vitamiinin
puutteesta johtuvan taudin.
