3
Palveleva terveyskauppasi
Teksti: Taija Somppi, yleis- ja verisuonikirurgian erikoislääkäri
VAIVOJEN TAUSTALLA
Terveyttä ja elinvoimaa lisäävä ruokavalio vaikuttaa suotuisasti elimistömme ja kudostemme pH-arvoon. Miksi elimistön
pH-arvo on merkityksellinen? Kaikki elimistössä tapahtuvat biokemialliset prosessit toimivat parhaiten silloin kun elimis-
tön pH on 7–8. Virtsasta ja syljestä voidaan tehdä karkeita arvioita kudoksissamme vallitsevasta happo-emästasapainosta.
Virtsan pH vaihtelee vuorokauden eri aikoina, mutta keskimääräinen pH tulisi olla noin 7 ja vaihteluväli 5,5:n ja 8:n välillä.
Lääkärit törmäävät veren pH:n muutoksiin erilaisissa sairaustiloissa, mutta
kudosten pH:n muutokset ovat heille melko tuntematon alue. Valtimove-
ren pH tulee olla 7,35 - 7,45, joten pienetkin muutokset kyseisen viite-
alueen ulkopuolelle osoittavat vakavia häiriöitä happo-emästasapainossa.
Kudosten pH:lla on erittäin tärkeä merkitys terveydelle ja toisaalta sairas-
tumiselle. Tiedämme, että esimerkiksi
bakteerit, virukset, hiivat ja sie-
net sekä syöpäsolut
vaativat normaalia happamamman elinympäristön.
Happamuuden pahin aiheuttaja on sokeri ja sokeriksi muuttuvat ruoka-
aineet, kuten esim. viljatuotteet. Syöpäsolut käyttävät ravinnokseen yksin-
omaan sokeria. Syövän lisäksi monet muutkin krooniset tulehdussairaudet
vaativat kehittyäkseen happamammat olosuhteet. Siksi kudosten happo-
emästasapainon pitäminen neutraalina ravinnon avulla on erittäin tärkeää.
Kudosten happo-emästasapaino voi vaihdella. Happamuutta aiheut-
tava ravinto, kova fyysinen rasitus, paasto, liiallinen stressi, alkoholin
runsas käyttö, tupakointi, kahvi, tee, hiilihappojuomat sekä esim. ilman-
saasteet lisäävät elimistön happamuutta. Elimistön liiallinen happamuus
häiritsee elimistön toimintoja aiheuttaen erilaisia sairauksia,
kiputiloja
ja
mm. ennenaikaista vanhenemista ja raihnautumista. Monet arkiset vaivat,
kuten
suoliston huono toiminta, ilmavaivat, närästys, päänsärky ja
migreenialttius, ihon huono kunto
näppylöineen, säryt ja kolotukset sekä
jatkuva väsymys voivat johtua elimistön happamuudesta.
LUUSTON MERKITYKSESTÄ
Luustolla on tärkeä merkitys elimistön happo-emästasapainon ylläpidossa.
Kehon happamuus aiheuttaa luuston haurastumista. Jo lieväkin happamuus
vähentää kalsiumin takaisinimeytymistä alkuvirtsasta. Kalsiumvarasto-
na toimimisen ohella luut osallistuvat veren ja solun ulkoisen nesteen
happo-emästasapainon ylläpitoon. Luukudos toimii happamuutta vastaan
vapauttamalla tarvittaessa luustosta hydroksidi- ja fosfaattianioneja sekä
kalsiumkationeja. Lieväkin happamuus lisää huomattavasti osteoklastien eli
luukudoksen hajottamiseen erikoistuneiden solujen aktiivisuutta ja vähen-
tää osteoblastien eli luukudosta muodostavien solujen aktiivisuutta. Näin
luukudoksen hajoaminen on nopeampaa kuin luukudoksen muodostuminen.
Elimistön muuttumisesta emäksisemmäksi happamuutta vähentävillä
ruoka-aineilla ja bikarbonaatin nauttimisella on todettu olevan kalsium-
tasapainoa parantava vaikutus. Emäksisten bikarbonaattien saantia voi
täydentää laadukkailla ravintolisillä, kuten esim. PASCOE:n pH-balance
-
valmisteilla.
KEHON HAPPAMUUS JA OSTEOPOROOSI
Kehon happamuus on yksi tärkeä tekijä osteoporoosin ja osteomalasian
synnyssä. Pitkään kestäneen kehon happamuuden on todettu johtavan
luukudoksen heikkenemiseen ja haurastumiseen. Pitkäaikaisen happa-
muustilan neutralointi emäsvoittoisilla ruoka-aineilla vähentää kalsiumin
ja fosfaatin eritystä virtsaan sekä luun hajoamista ja lisää luukudoksen
muodostumista.
Luun mineraalitiheyden pieneneminen on vähäisempää, mikäli ruoka-
valiossa on runsaasti kehon happamuutta vähentäviä ruoka-aineita, kuten
esimerkiksi vihreitä kasviksia ja sitrushedelmiä. Länsimaisen lääketieteen
ratkaisu osteoporoosiin ovat olleet kalkkitabletit. Viimeisimpien tutkimus-
ten mukaan osteoporoosi ei ole vähentynyt kalkkitabletteja syömällä.
Kalsiumin aineenvaihdunta on paljon monimutkaisempi tapahtuma, johon
liittyy oleellisesti elimistömme happo-emästasapaino, ja sen taustalta oi-
kea ravitsemus.
Elimistön happamoituminen kestää vuosia, eikä ihminen nuorena huo-
maa happamuudesta aiheutuvia oireita elimistön puskurointikyvyn takia.
Noin 35 vuoden ikäisenä ihmisen elimistö on saavuttanut tilan, jossa sen
puskurointikyky on tullut päätepisteeseensä. Kehomme alkaa oireilla, ja
tilaa voidaan kutsua useimpien sairauksien osalta sairauksien esiasteeksi.
Tällöin kuvaan astuvat erilaiset
krooniset tulehdussairaudet
,
jotka pitkälti
tunnetaan myös kansansairauksinamme. Hyvän happo-emästasapainon
ylläpidolla on siis tärkeä terveyttä ylläpitävä merkitys.
HUONO HAPPO-
EMÄS -TASAPAINO
Taija Somppi
Yleis- ja verisuonikirurgian erikoislääkäri Taija Somppi ja liikuntafysiologi ja
osteopaatti Jani Somppi ovat kirjoittaneet
Parantavat rasvat
-
nimisen kirjan.
