FINLANDS SJÖFART ■ SUOMEN MERENKULKU 21 PITKÄ URA ALKOI LAMA-SUOMEN TYÖTTÖMYYSKASSOISTA Nikolas Elomaan kiinnostus työmarkkinakysymyksiin syntyi jo oikeustieteiden opiskelijana 1990-luvun alussa. Työoikeudessa häntä kiinnosti erityisesti se, ettei ala rajoitu lakien ja pykälien tulkintaan, vaan sisältää myös psykologiaa, sosiologiaa ja yhteiskuntatieteitä. Kyse on ihmisten elämäntilanteista, yhteiskunnallisista rakenteista ja erilaisista intresseistä. Työuran ensivuodet osuivat yksiin 1990-luvun alun laman kanssa. Tuolloin työttömyys kasvoi nopeasti, ja työttömyyskassoihin tarvittiin työntekijöitä. Jakso Elintarviketyöläisten työttömyyskassassa oli yksi Elomaan uran raskaimmista vaiheista. Hän näki silloin läheltä, miten työelämän muutokset vaikuttivat monen arkeen. – Ihmisten tilanne oli usein hyvin koskettava. Työttömyyskassasta Elomaan ura jatkui ammattiliittopuolelle edunvalvontatehtäviin ja työehtosopimusneuvottelupöytiin. Työmarkkinakiistat ja erilaisten intressien yhteensovittaminen kartuttivat osaamista. – Neuvottelemaan oppii vaan neuvottelemalla. KIINNOSTAVAT TEHTÄVÄT OVAT OHJANNEET URAA Nikolas Elomaa kertoo, että hänen työuransa ei ole edennyt tarkasti laaditun suunnitelman mukaan. Pikemminkin hän on tarttunut tehtäviin, jotka ovat tuntuneet kiinnostavilta ja tarjonneet mahdollisuuden oppia uutta. Ammattiliittopuolelta Elomaa siirtyi työntekijäkeskusjärjestö SAK:hon, jossa hän toimi muun muassa edunvalvontajohtajana. Samalla vastuut laajenivat työmarkkinakysymyksistä työttömyysturvaan ja eläkeasioihin. SAK-vuosiin mahtuu myös yksi Elomaan suurimmista pettymyksistä uralla. Elomaa oli mukana neuvottelemassa niin sanotusta kolmen päivän koulutusoikeudesta. Asiaa oli valmisteltu ja väännetty pitkään, mutta kuukausien, jopa vuosien työn jälkeen koko kokonaisuus kaatui yllättäen. Elomaalle pettymys oli suuri ennen kaikkea siksi, että neuvottelijat olivat tehneet asian eteen valtavasti töitä. Vaikka hän tiesi neuvotteluiden kariutumisen kuuluvan työmarkkinatyöhön, kokemus väsytti. Se madalsi osaltaan kynnystä etsiä uutta suuntaa uralle työmarkkinapöytien ulkopuolelta. OMA KOKEMUS AUTTAA YMMÄRTÄMÄÄN ERI OSAPUOLIA SAK:sta Nikolas Elomaa siirtyi edunvalvontajohtajaksi työeläkealan edunvalvontajärjestö Telaan. Telassa työ poikkesi monin tavoin perinteisistä työmarkkinaneuvotteluista, sillä ratkaisujen etsimisessä oli otettava huomioon useita näkökulmia ja yritettävä hahmottaa erilaisia intressejä. Elomaa huomauttaa, että valtakunnansovittelijan työssä on paljon samaa. Telasta Elomaan ura jatkui Finanssivalvontaan, eikä hän ollut suunnitellut enää palaavansa työmarkkinapuolelle. Valtakunnansovittelijan pesti muutti kuitenkin suunnitelmat. Elomaa kokee, että erilaiset tehtävät ovat antaneet perspektiiviä nykyiseen työhön ja auttavat häntä ymmärtämään pöydän eri puolella istuvia. Neuvottelijan ja sovittelijan roolit ovat kuitenkin täysin erilaiset. Sovittelija ei aja työntekijöiden eikä työnantajien asiaa. Tehtävä on auttaa osapuolia löytämään ratkaisu silloin, kun neuvottelut ovat ajautuneet umpikujaan. Työ vaatii kärsivällisyyttä ja kykyä elää keskeneräisten asioiden kanssa. Elomaa myös muistuttaa, että ratkaisu ei ole koskaan vain sovittelijan käsissä. Hän voi kuunnella, ehdottaa ja auttaa eteenpäin, mutta sopu syntyy vain, jos osapuolet ovat siihen valmiita. – Omasta pitkästä urasta neuvottelijana on kuitenkin tässä työssä apua, koska ymmärrän, miten vaikeaa se on. Eikä sovinnon läpimenemiseen voi koskaan tuudittautua. Jos sopua ei synny, on vain pakko jatkaa. SOVITTELIJA KYSYY, KUUNTELEE JA ETSII TASAPAINOA Nikolas Elomaa kuvailee sovittelutyyliään ennen kaikkea kuuntelevaksi ja eri näkökulmia hahmottavaksi. Sovittelijan on ensin ymmärrettävä, mistä kiistassa todella on kysymys. Kaikki pöydällä olevat asiat eivät ole osapuolille yhtä tärkeitä. – Kysyn, kysyn ja kysyn, kunnes itse ymmärrän riittävän yksinkertaisesti eri kipukohdat. Tämän jälkeen asiat täytyy asettaa tärkeysjärjestykseen. Elomaan tavoitteena on löytää eri osapuolten näkemyksistä kohtia, joiden varaan ratkaisu voisi rakentua. Omia näkemyksiään hän ei halua tuoda pöytään ja yrittää ajaa niitä läpi. Neuvottelu- ja sovittelutyössä tarvitaan myös tilannetajua. Elomaan mukaan on pystyttävä aistimaan, milloin osapuolet ovat valmiita etenemään ja milloin sovun mahdollisuus on vaikeassa tilanteessa olemassa. SOPU SYNTYY VAIN OSAPUOLTEN YHTEISELLÄ TAHDOLLA Nikolas Elomaa näkee sovittelijan työn osana suomalaista sopimusyhteiskuntaa: vaikeissakin tilanteissa on olemassa taho, jonka tehtävänä on auttaa osapuolia jatkamaan keskustelua. Elomaata itseään motivoi työssä juuri se, että tulokset ovat hyvin konkreettisia. Julkisuudessa työ tulee näkyviin yleensä silloin, kun työmarkkinakiista on jo kärjistynyt. Lakkouhat ja pitkät neuvottelut saavat paljon huomiota. Elomaan mielestä tämä antaa suomalaisista työmarkkinasuhteista todellista synkemmän kuvan, sillä valtaosa sopimusneuvotteluista ei koskaan päädy sovittelijan pöydälle. Valtakunnansovittelija tulee mukaan silloin, kun osapuolet eivät omin voimin pääse ratkaisuun. Sovittelijalla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta pakottaa sopimukseen. – Mutta ainakin yritämme auttaa, jotta sopu syntyisi. SOPIMUSYHTEISKUNTA EI OLE KADONNUT Viime vuosina työelämäuudistukset, työmarkkinaosapuolten ristiriidat ja muuttuva työelämä ovat herättäneet kysymyksiä sopimusyhteiskunnan tulevaisuudesta. Muutoksista huolimatta Elomaa uskoo, että työmarkkinajärjestöillä ja järjestäytymisellä on edelleen vahvat perusteet suomalaisessa yhteiskunnassa, sillä työmarkkinoiden peruskysymykset ja erilaisten intressien yhteensovittaminen eivät ole kadonneet. – Siinä mielessä me edustamme mielestäni edelleenkin sellaista pohjoismaista yhteiskuntamallia, mitä ainakin itse arvostan kovasti. Elomaa muistuttaa myös, että työmarkkinaneuvottelut eivät ole koskaan olleet helppoja. Historiaan mahtuu vaikeita kiistoja ja pitkiä neuvottelukierroksia myös menneiltä vuosikymmeniltä. Työelämän pirstaloituminen, yrityskohtaisten työehtosopimusten lisääntyminen ja uudet työnteon muodot voivat pitkällä aikavälillä vaikuttaa kuitenkin myös sovittelijan työhön. Paikallista sopimista Elomaa ei kuitenkaan pidä lähtökohtaisesti ongelmana. Hänen mukaansa se voi olla hyvä väline, jos osapuolten mahdollisuudet sopia ovat tasapuoliset.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==