Puuinfo_erikoisnumero_2026

KESTÄVÄSTI PUUSTA Metsien ilmastohyötyjen arviointi vaatii kokonaisvaltaista tarkastelua Teksti: Ilkka Leinonen, Luonnonvarakeskus Metsät on nostettu keskeiseen rooliin Suomen ilmastopolitiikassa ja ilmastotavoitteissa. Tämä on ymmärrettävää ottaen huomioon metsien merkityksen suomalaiselle yhteiskunnalle historian kuluessa. Valitettavan usein ilmastopoliittinen keskustelu kuitenkin ajautuu pelkkään hakkuumääristä kinasteluun, ja tämä ei todellakaan vie asioita eteenpäin. Metsäkeskustelussa on vaadittu jopa konkreettisia hakkuurajoituksia. Rajoituksia on perusteltu ilmastohyödyillä ilman että niiden todellista vaikutusta ilmastonmuutoksen hillintään on edes selvitetty. Varmaa kuitenkin on, että hakkuurajoituksilla mahdollisesti saavutettava todellinen globaali ilmastohyöty ei ole sama asia kuin Suomen kasvihuonekaasu (khk) -inventaariossa havaittava hiilinielun kasvu. Hiilinielun kasvu ei vielä tarkoita ilmastohyötyä Pelkästään hiilivuoto kumoaa suuren osan hakkuurajoitusten tuottamasta nieluvaikutuksesta. Jos puutuotteiden kysyntä säilyy ennallaan, hakkuut ja tuotanto siirtyvät suurelta osin muualle, jolloin saavutettu hiilivaraston kasvu yhdessä maassa menetetään vastaavan suuruisena muualla. Jos taas puun käyttö vähenee aidosti, puutuotteita korvataan usein päästöintensiivisemmillä materiaaleilla ja energialähteillä, mikä heikentää tai jopa kumoaa rajoitusten mahdolliset ilmastohyödyt. Keskustelussa unohtuu myös usein se, että maankäytön nieluilla ei voida kompensoida edes osaa fossiilista päästöistä. Suomen ilmastopolitiikka kuitenkin perustuu juuri tällaiseen tieteellisesti virheelliseen kompensointiin. Yksi syy siihen, miksi keskustelu on jumiutunut hakkuumääriin on se, että metsien kokonaisilmastovaikutusten mittaamiseen ei ole ollut sopivia menetelmiä käytettävissä. Esimerkiksi khk-inventaarion tuloksista voidaan suoraan havaita metsien ja puutuotteiden hiilitaseet, mutta muut vaikutukset, kuten tuotantoketjun päästöt, tuonti ja vienti, ja ennen kaikkea puutuotteiden substituutiovaikutukset eli suuripäästöisten tuotteiden ja fossiilienergian korvaaminen, jäävät tuloksissa näkymättömiin. Uusi laskentamalli tuo kokonaiskuvan näkyviin Tähän haasteeseen on nyt Luonnonvarakeskuksessa vastattu. Kahdessa MMM:n rahoittamassa hankkeessa olemme kehittäneet kokonaisvaltaisen, elinkaariarviontiin perustuvan laskentamenetelmän, joka pystyy huomioimaan koko metsäsektorin tuottamat päästöt ja ilmastohyödyt. Laskenta perustuu uuteen lähestymistapaan, jossa yhdistetään khk-inventaariosta ja kansallisista tilastoista saatavia ylätason tuloksia prosessipohjaiseen elinkaarilaskentaan, joka skaalataan koko sektoria koskevaksi tarkasteluksi. LCA-pohjainen lähestymistapa mahdollistaa systeemin laajentamisen myös metsäsektorin ulkopuolelle, jolloin myös puutuotteiden korvaushyödyt saadaan näkyviin. Osana EU:n biotalousstrategiaa myös Suomen metsäala tarvitsee yhtenäisen strategian, jossa ilmastonmuutoksen hillinnällä on keskeinen rooli. Tämä edellyttää, sitä, että metsäalan ilmastohyödyt pystytään mittaamaan kokonaisvaltaisesti, ja siihen on nyt työkalut olemassa. ■ 38 PUU 2026

RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==