Plaani 3 2026 23 Sähkökynä Energiatehokkuus voi lisätä kulutusta Nykyaikainen älyrakennus on täynnä automatiikkaa. Nykyisten suunnittelutrendien mukaan siinä tulee olla ilmanlaadun jatkuva optimointi ja hienojakoiset valaistusvyöhykkeet. Talotekniikan tulee myös mahdollistaa käyttäjäkohtaiset asetukset ja tilakohtainen mittaaminen. Lisäksi sen pitää kyetä hyödyntämään pilvipalveluita ja älykästä analytiikkaa. Tässä Jevonsin haamu alkaa taas kurkkia suunnittelijan olkapään takaa. Ohjaamisen helppous houkuttelee lisäämään uusia toimintoja. Jokainen yksittäinen toiminto voidaan perustella paremmilla sisäolosuhteilla tai tekniikan tehokkaammalla käytöllä, mutta samalla muodostuu huomaamatta uusia kuormia. Kehittynyt automaatio, jonka tarkoitus on optimoida energiankulutusta, saattaakin lopulta lisätä sitä. Sähköistymisen kasvu on 2000-luvulla ollut ripeää. Olemme nähneet sähköautojen latauksen, aurinkosähkön ja kiinteistökohtaisten akkujen vyöryvän suunnitelmiin. Kysyntä- ja kulutusjouston suunnittelu alkaa olla arkipäivää tavallisissakin kohteissa. Nämä ovat kaikki perusteltuja ja hyödyllisiä, mutta samalla rakennuksen sähköjärjestelmien kokonaisuus ja monimutkaisuus lisääntyvät. Se kasvattaa myös huollon ja ylläpidon vaatimustasoa. Ei ole itsestään selvää, että kentältä löytyy riittävästi osaamista monimutkaisen järjestelmän säätämiseen ja huoltoon. Takavuosina jopa ohjelmoitavat vuosikellot olivat joillekin urakoitsijoille liian vaikeita. Muistan liiankin hyvin erään pienteollisuushallin, jonka yösähköllä varattaville lattialämmityksille oli urakoitsijan toimesta aseteltu monta päällekkäistä aikaohjelmaa. Ne kumosivat osittain toisensa niin, että lattialämmitykset olivat lopulta päällä vain pari tuntia aamuvarhaisella. Arvaapa, kuka sai kuulla kunniansa, kun firman väki teki töitä hampaat kalisten kylmässä hallissa? Nimi löytyy tämän kirjoituksen lopusta. Nostetaan vielä lopuksi hattua herra Jevonsille. Hänen paradoksinsa ei tarkoita sitä, etteikö energiatehokkuutta kannattaisi tavoitella. Päinvastoin. Se muistuttaa meitä siitä, että kehittynyt teknologia on vasta ensimmäinen askel. Todellinen haaste on huolehtia siitä, ettei sillä saavutettu hyöty valu lisääntyneeseen käyttöön. 14. päivänä elokuuta 2026, Esa Halmetoja. Sähkösuunnittelijat ovat kuulleet puhetta energiatehokkuudesta kyllästymiseen saakka. Energiatehokkuuden perusteella tehtävät laitevalinnat ja älykäs automaatio ovat jo suunnitelmien arkipäivää. Myös rakennusten ympäristösertifikaattien vaatimukset ovat tulleet monille tutuiksi. Toisin kuin edellä olevasta voisi päätellä, rakennusten kokonaiskulutus ei kuitenkaan ole pienentynyt samassa suhteessa. Väite voi kuulostaa oudolta, mutta siitä löytyy mustaa valkoisella. Kollegani teki hiljattain vertailun, jossa hän tutki remontoinnin vaikutusta energiakulutukseen. Kävi ilmi, ettei rakennuksen remontointi aina pienentänyt sen energiankulutusta. Saattoi jopa käydä päinvastoin. Myös uusien, energiatehokkaiden rakennusten todellinen energiankulutus oli usein yhtä suuri kuin vastaavien vanhojen rakennusten. On houkuttelevaa mennä käyttäjän selän taakse ja vedota lisääntyneeseen käyttöön ja pidempiin käyttöaikoihin, mutta onko se oikeasti totta? Asiaa pohtiessani mieleeni muistui niin kutsuttu Jevonsin paradoksi. 1800-luvulla vaikuttanut William S. Jevons havaitsi, ettei höyrykoneiden hyötysuhteen parantuminen vähentänyt kivihiilen kulutusta. Kävi täsmälleen päinvastoin: kun kivihiiltä tarvittiin tuotantoyksikköä kohden vähemmän, höyryvoiman käyttö lisääntyi. Tämä johti kivihiilen kokonaiskulutuksen kasvuun. Ajatus on mielenkiintoinen rakennusten sähkönkulutuksen näkökulmasta. Ajatellaanpa esimerkiksi valaistusta: aiemmin valaisimia oli harvassa ja valaistiin vain tarvittavalla voimakkuudella ja välttämättömiä kohteita. Nyt meillä on läpi yön palavat julkisivuvalaistukset ja käytämme paljon epäsuoraa valaistusta. Samalla kun yksittäinen valaisin kuluttaa vain murto-osan aiemmasta, niiden määrät ovat lisääntyneet. Myös käyttöajat ovat pidentyneet. Rakennuksen käyttäjä voi ihmetellä, miksi valaistus pitäisi sammuttaa yöksi, sillä eihän se kuluta juuri mitään. Lisäksi sähkö on öisin halpaa. Toinen mainio esimerkki ovat nopeasti lisääntyvät lämpöpumput. Sen lisäksi, että ne siirtävät energiankulutusta sähköjärjestelmän puolelle, ne kykenevät tehokkaasti hyödyntämään sähkön hintavaihteluita. Jevonsin paradoksi osoittaa tässä voimansa: olen jo nähnyt kohteita, joissa lämpöenergian halpeneminen on johtanut sisälämpötilojen nostamiseen ja pyörävarastojen ja autohallien lämmittämiseen.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==