FINLANDS SJÖFART ■ SUOMEN MERENKULKU 57 vaikea selittää ulkopuolisille. Kirjoittaja kertoo myös päälliköistä, joiden kanssa hän purjehti yliperämiehenä. Heitä oli kolme, jotka vuorottelivat Tallinnan-linjalla. Hän mainitsee heidät vain etunimeltä. Merimiehet arvioivat aina päällikköä tavalla toi toisella. Myös yliperämiehen työ kuvataan kirjassa perusteellisesti, sillä kirjoittaja palveli aluksella kaksitoista vuotta, kunnes alus myytiin. Työ matkustajalautalla, joka kulkee Suomenlahden yli 45 meripeninkulman matkan edestakaisin päivittäin kerran tai kahdesti, on luonnollisesti aivan erilaista kuin työ rahtialuksella kaukoliikenteessä bulkin, kappaletavaran tai nykyisin konttien parissa. Yksi työtehtävä, joka on aina aiheuttanut ongelmia siitä lähtien kun se otettiin käyttöön, on ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden harjoittelun ohjaus laivalla. Hernesniemi pyrki parantamaan osaamistaan yhteistyössä Rauman ammattikorkeakoulun kanssa. Hän oli myös suorittanut kurssin ”harjoittelijoista vastaavan toiminta”. Omat kokemukseni 1950-luvulta, jolloin ensin piti suorittaa kolmen vuoden käytännön harjoittelu kannella ennen pääsyä silloiseen navigaatioinstituuttiin, ovat toisenlaiset. Kukaan ei varsinaisesti opettanut, vaan piti oppia itse seuraamalla muiden työtä. Joissakin tapauksissa ystävällinen puosu tai timpuri saattoi opettaa köyden tai vaijerin punonnan tai pressujen ompelun. Muuten oppiminen tapahtui työn kautta ja itse selvittämällä asioita. Silloin ei ollut vielä merimieskouluja. Ennen navigaatioinstituuttiin pääsyä opittiin lähinnä laivaelämä ja päivittäiset rutiinit – sellaista ei voi oppia simulaattoreissa. Hernesniemi käsittelee myös laivan sairaanhoitoa. Rahtialuksilla siitä vastaa yleensä väliperämies. Kun Hernesniemi aloitti uransa matkustaja-aluksilla, kaikilla matkustajaaluksilla ei vielä ollut sairaanhoitajaa, eikä laki sitä vaatinut lyhyillä reiteillä. Merikapteenin opintojensa lopputyössä Hernesniemi kirjoitti matkustaja-alusten sairaanhoidosta Itämerellä. Tämä johti myöhemmin siihen, että hän opetti Raumalla tulevia perämiehiä laivasairaanhoidossa. Myöhemmin ms Nordlandia:lle palkattiin sairaanhoitaja. Kirjassa kerrotaan myös sairauksista, joita laivalla voi kohdata, sekä defibrillaattorin käytön koulutuksesta. Luonnollisesti kirjassa käsitellään sekä rahdin että matkustajien käsittelyä. Kaikenlaista voi tapahtua, esimerkiksi elävien eläinten kuljetuksessa. Kertomus hevosen kuljetuksesta osoittaa, ettei lastin sijoittaminen ole aina helppoa. Kaksi ”tallityttöä” saapui hevosen kanssa trailerissa. He odottivat hissiä, kun hevonen tunsi itsensä yksinäiseksi ja potkaisi trailerin oven rikki. Hevosta ei ollut sidottu riittävästi, ja se pääsi ulos autokannelle. Tytöt juoksivat hevosen perässä. Yliperämies pyysi puolimatruusia taluttamaan hevosen takaisin. Kansimies rauhoitteli hevosta ja puhui sille hiljaa kuin oikea ”hevoskuiskaaja”. Kirja kertoo perusteellisesti myös siitä, miten linjaluotsijärjestelmä kehittyi Viron liikenteessä. Hernesniemi kuului ensimmäisiin, jotka suorittivat linjaluotsitutkinnon Tallinnassa. Tutkinto vastasi periaatteessa valtion luotsien tutkintoa. Oli opittava paljon viroa, muun muassa merenkulun turvallisuusmääräykset ja Tallinnan sataman säännöt viroksi. Kirjoittaja joutui todistamaan myös useita onnettomuuksia matkojen aikana liikenteen lisääntyessä sekä matkustajaalusten että huviveneiden osalta. Hän toteaa, että jonkinlainen ajokortti huviveneille olisi paikallaan. Asiasta on keskusteltu, mutta tuloksetta. Myös useita ”läheltä piti” -tilanteita sattui satamaan saapumisen yhteydessä kovassa myrskyssä sekä Helsingissä, että Tallinnassa. Ilmastonmuutos on muuttanut Suomenlahden jääolosuhteita vuosien varrella. Toisaalta säiliöalusten liikenne on lisääntynyt huomattavasti. Tästä liikenteestä riittää paljon kerrottavaa. Matkat ovat lyhyitä, mutta liikenne vilkasta ja jatkuva valppaus on välttämätöntä. Kirjaa voidaan lämpimästi suositella ammattikorkeakoulujen tuleville perämiehille ja merikapteeneille. Vaikka alukset ja toimintatavat muuttuvat nopeasti, meri pysyy aina samanlaisena. Kaikkea ei voi oppia simulaattoreissa tai koulunpenkillä. SVEN-ERIK NYLUND Kirja: Jaakko Hernesniemi, Kuusituhatta matkaa www.momentumkirjat.fi 2025 Paloryhmä kokoontuneena harjoitukseen. KUVA: JAAKKO HERNESNIEMI Brandgruppen samlad för övning. BILD: JAAKKO HERNESNIEMI Aina hyväntuulinen perämies Jussi, jonka erityisosaamisaluetta ovat turvallisuusasiat. Jussi on myös armoitettu kouluttaja. KUVA: JAAKKO HERNESNIEMI Alltid glade styrman Jussi, vars specialsakkunnighet är säkerhetsärenden. Jussi är en certifierad och kunnig skolare. BILD: JAAKKO HERNESNIEMI
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==