FINLANDS SJÖFART ■ SUOMEN MERENKULKU 43 Merikapteeni, OTM, Zdzisław Antoni Mackiewicz kuoli 1. maaliskuuta 2026 kunnioitettavassa 94:n vuoden iässä. Hänen elämänsä alkoi Vilnassa 18.2.1932, joka siihen aikaan vielä oli osa Puolaa. Siellä hän pikkupoikana nuoremman veljensä Tadeuszin kanssa leikki tavanomaisia lasten leikkejä. Eurooppaa rupesi kuitenkin varjostamaan uusi maailmansota, joka alkoi tuntumaan perheen arjessa. Pikkupojat pelastivat kirjoja saksalaisten polttamista kirjastoista ja perhe piilotti juutalaisia kellariin. Sodan julmuus kosketti perhettä lopulta suoraan. Heidän isänsä, puolalainen upseeri Wacław ei koskaan palannut: hänet ammuttiin vuonna 1940 Katynin verilöylyssä. Sota tuli jo niin lähelle, että Zdzisław äitinsä Irenan, veljensä Tadeuszin sekä muiden lähisukulaisten kanssa joutuivat pakenemaan. Zdzisławille tekaistiin uusi syntymäpäivä neljä kuukautta oikeaa myöhemmäksi, josta tuli hänen virallinen syntymäpäivä (18.6.1932). Perhe pakeni Vilnasta Valko-Venäjän kautta nykyiseen Puolaan, samalla joitain sukulaisia joutui Siperiaan. Zdzisław omisti koko työuransa merenkululle. Hän aloitti 16-vuotiaana mastopoikana Dar Pomorzan purjelaivalla, joka on nykyään museolaivana Gdyniassa. Hän valmistui myös oikeustieteen maisteriksi Puolassa ja jatkoi myöhemmin opintojaan Suomessa. Suomen opintojärjestelmä ei vielä silloin tunnustanut puolalaisia tutkintoja, joten hän opiskeli uudelleen ja suoritti Turun yliopistossa oikeustieteen maisterin tutkinnon. Zdzisław ei kuitenkaan pelkästään kiivennyt mastoihin, vaan eteni nopeasti urallaan merillä. Hänestä tuli arvostettu merimies, ja jonkin aikaa hän toimi myös Puolan merimiesunionin puheenjohtajana. Isäksi hän tuli jo nuorena, kun ensimmäinen lapsi Władysław syntyi vuonna 1950. Myöhemmin syntyi vielä Marzena vuonna 1952, sekä kaksoset Liliana ja Jarosław vuonna 1954. Perhe-elämä rakentui kuitenkin haastavissa oloissa. Puola toipui yhä toisen maailmansodan tuhoista, ja samalla maa oli ajautumassa yhä tiukemmin kommunistisen järjestelmän valtaan. Zdzisławin uralla sattui myös dramaattinen onnettomuus, kun yksi hänen laivoistaan tuhoutui täysin tulipalossa. Huhujen mukaan palon olivat sytyttäneet ulkomaiset agentit. Hän poistui palavasta aluksesta viimeisenä varmistettuaan, että kaikki miehistön jäsenet olivat turvassa. Elämä Puolassa rupesi olemaan mutkikasta. Puolan viranomaiset tarjosivat hänelle mahdollisuuden lähteä diplomaatiksi joko Romaniaan tai Bulgariaan, tai vaihtoehtoisesti vapaapassin ulkomaille. Hän valitsi Suomen, koska oli aikaisemmin tavannut suomalaisen varustamon edustajan. Näin Zdzisław päätyi vuonna 1970 Suomen Kotkaan. Siellä hän tapasi pian tulevan vaimonsa Tuulan kahvilassa, kun pyysi tältä luettavakseen päivän lehteä. Hän ei silloin vielä osannut suomea, mutta oli ahkera opiskelemaan ja kanniskeli aina ruutuvihkoa mukanaan, jonne kirjasi opittuja sanoja suomeksi. Kotkassa syntyi tytär Marianna vuonna 1972 ja sieltä matka jatkui Naantaliin, jossa tytär Joanna syntyi vuonna 1974. Etelä-Suomen Laivasta, nykyisestä ESL-Shipping Oy:stä, muodostui Zdzisławin työnantaja eläköitymiseen saakka. Hän oli arvostettu kapteeni, jolla oli myös luotsin oikeudet. Hänen kontaktit maailmalla ja laaja kielitaito mahdollistivat hyvin monimutkaisistakin tilanteista selviämisen. Joidenkin maiden satamissa häntä odotti limusiinikyyti ja usein hän sai valtavasti lahjoja eri kaupunginjohtajilta ympäri maailmaan. Puolan satamiin hän seilasi isoilla rahtilaivoilla ilman luotsien apua. Tyttärelle Joannalle hän kertoi, että oli ainoa kapteeni, joka meni Panaman kanavan läpi ilman ulkopuolista luotsia. Hän teki pitkiä matkoja eri mantereille Australiasta Japaniin. Niiden matkojen aikana laivan tuli kulkea jonkin aikaa pimeänä tutka kiinni, jotta merirosvot eivät pystyisi paikantamaan laivaa. Amerikassakin hän kävi laivalla useaan otteeseen ja niiltä matkoilta kotiin tuotiin niin barbeja kuin polkupyöriä. Suomen puolalainen yhteisö oli Zdzisławille henkireikä. Osittain tämän takia hän päätyi perheensä kanssa Paraisille asumaan, jossa jo asui hänen kaksi hyvää puolalaista ystävää. Paraisilla syntyi vielä 1984 tytär Janina, josta muusta perheestä poiketen tuli ruotsinkielinen. Puolalaiset tavat ja perinteet näkyivät myös kotona, jossa Zdzisław kylminä talvipäivinä teki lapsille kananmunakeltuaisista kogel mogelia ja puolalais-liettualaisia pelmenejä (kołduny). Zdzisław toimi puheenjohtajana puolalaisyhdistyksissä niin paikallisella kuin valtakunnallisella tasolla. Vuonna 2016 hän mm. sai Puolan Pro Patriakunniamitalin merkittävästä ansiosta Puolan itsenäisyyden puolesta käytyjen taistelujen muiston vaalimisessa. Myöskään hänen isänsä kohtalo Katynissä ei jättänyt häntä rauhaan, vaan hän rupesi eläkepäivillään tutkimaan tarkemmin siellä tapahtunutta joukkomurhaa. Löytyi yllättävä kytkös Suomeen kun selvisi, että 1940-luvulla suomalainen lääkäri ja professori Arno Saxén oli osa tutkintakomissiota selvittämässä joukkomurhaa. Historiassa eteenpäin kelattuna tämän samaisen Saxénin lapsenlapsen lapsesta tulisi Zdzisławin lapsenlapsen naapuri ja ystävä Orivedellä. Tämän selvityksen tuloksena Puolan tasavalta myönsi Zdzisławin isälle postuumisti majurin arvon. Neljännesvuosisadan ura Etelä-Suomen laivoilla päättyi eläköitymiseen vuonna 1996, jonka Zdzisław nimesi ”ensimmäiseksi kuolemaksi”. Viimeinen matka oli Puolan Gdańskiin, jolloin matkalla oli myös mukana tuore kuukauden ikäinen lapsenlapsi Sebastian. Hän vietti lähes kolmenkymmenen vuoden eläkepäivät Paraisilla, nauttien golfista, painonnostosta, kalastamisesta ja šakinpeluusta. Zdzisław nukkui pois Salon sairaalassa influenssan uuvuttavana. Hänellä oli kaksi syntymäpäivää ja monta elämää. Tyttäret Janina Mackiewicz, Joanna Thompson ja Marianna Mackiewicz Muistokirjoitus
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==