12 PALVELUESIMIES 4/2024 Kolmekymppinen Anniina Viskari on lähtöisin Mikkelin Anttolasta, josta hän muutti 18-vuotiaana Jyväskylään käymään lukio-opinnot loppuun ja tekemään töitä. Lukion jälkeen ammattikorkeakoulun ovet eivät heti avautuneet, joten Anniina kävi vuoden tarjoilijakoulua. Seuraavana vuonna aukesivat jo amkinkin ovet. - Opiskelin matkailurestonomiksi, mutta päivääkään en ole niitä töitä tehnyt harjoitteluita lukuun ottamatta. Jo amk-aikana sain hyvän työpaikan (Revolution Jyväskylässä), jossa viihdyin neljä vuotta. Ryhdyin myös opiskelemaan baarimestarin erikoisammattitutkintoa Gradialla. Kahta koulua ja vuorovastaavan hommia kaikkia rinnakkain – olen aina ollut sellainen multitaskaaja. Vähän kaikkea pitää aina olla meneillään, naurahtaa Anniina Viskari. Multitaskauksen lisäksi hän tunnustaa, että haluaa haastaa itseään. – Kyselin tutuilta, olisiko muualla kaupungeissa sellaisia töitä, joissa pääsisin kehittymään. Siihen mennessä olin tehnyt kahvilaa, yökerhoa, pikaruokaa, á la cartea, vähän pubia, kaikkea sekaisin. Tuli sellainen olo, että nyt tarvitaan muutosta. Oikeita ihmisiä oikeisiin aikoihin ja vähän sattumaa, niin minulle vinkattiin tästä työpaikasta, Anniina kertoo. Maaliskuussa 2020 Anniina tuli Helsinkiin oppimaan uutta. – Cocktaileja oli jo tehty Revolutionissa, mutta täällä se oli uutta, iso harppaus eteenpäin. Uusia tuotteita ja tekniikoita tuli aluksi paljon. Hyvä esimies ja kollegat opastivat kärsivällisesti. Tasoni ei ehkä tullessa ollut kummoinen, mutta asenne ratkaisee, ei se, mitä jo osataan, Anniina toteaa. Ja sitten tulikin korona, ja pisin kesäloma, mitä Anniina oli kouluaikojen jälkeen viettänyt. Ja koska Anniina hamuaa projekteja, hän lähti vuodeksi avaamaan Sokos Hotel Tornin American Baria pääbaarimestariksi. – Olen tottunut vähän pienempiin kuvioihin, joten palasin tänne, missä sattumalta oli ravintolapäällikön paikka vapaana. Anniina yrittää pitää itsestään huolta, jotta jaksaa pyörittää eläANNIINA VISKARI LUO DRINKKEJÄ SALAKAPAKASSA määnsä. Työelämässä on aiemmin ollut haasteita, mutta nykyisessä työpaikassaan hän viihtyy hyvin. – Meillä on pieni tiimi ja läheiset välit ja avoin keskusteluyhteys oman esimieheni kanssa. Se tekee ympäristöstä turvallisen työskennellä. Minulla oli muutama vuosi sitten tilanne, että aloin tunnistaa itsessäni väsymyksen merkkejä. Siihen auttoi parin viikon ennalta ehkäisevä sairasloma. Minulla on ollut myös kilpailutehtävä, joka koski mielen hyvinvointia alalla. Tuon asiaa esille paitsi omien kokemusteni kautta, myös siksi, että kuulen tutuiltani samanlaisista kamppailuista jaksamisen kanssa. Näistä asioista on ihan ok puhua, Anniina muistuttaa. Anniina Viskarin työpaikka on 20-luvun henkeen rakennettu salakapakka. Siis paikka, jonne löytää vain, jos on siellä käynyt. Tuskin kukaan eksyy sisään yksinkertaisesta ovesta, jossa ei lue mitään ja joka avataan vain koputtamalla. Lupasin olla ottamatta paikasta kuvia, enkä kerro ulko-oven tarkkaa osoitetta, mutta paikan nimi on Trillby & Chadwick ja se sijaitsee kivenheiton päässä Helsingin kauppatorista. Vartin hortoilun ja ystävällisen museohenkilön avustuksella paikka löytyi, ja ovikin aukesi, kun hetken hakkasi. – Konseptimme on salakapakka 20-luvun kieltolain henkeen, ei meille pidäkään löytää helposti. Me emme valikoi asiakaskuntaamme, on ihan peruskuluttajia, kotimaisia ja ulkomaisia turisteja, kantakaupunkilaisia, vakioasiakkaita, yritysporukoita. Yleensä käy niin, että yksi käy ja tuo seuraavalla kerralla isomman porukan mukanaan. Huhupuheet ovat meille parasta markkinointia, naurahtaa Anniina Viskari. Salakapakassa ei saa kuvata, eikä illan tapahtumista saa kertoa, koska eihän kieltolain aikaankaan näistä asioista puhuttu, vankilatuomion uhalla. Kaiken ympärillä leijuu salaperäisyyden harso, joka panee mielikuvituksen liikkeelle: vakoilijoita, yksityisetsiviä, salaperäisiä naisia tupakkaholkkeineen. Ensimmäiseen kilpailuunsa Anniina Viskari osallistui pari vuotta sitten. – Margarita Masters Beverage Partnersien kautta, tuotteena cointreau. Kävimme Tukholmassa tekemässä vähän margaritoja. Se oli ensimmäinen pintaraapaisu siitä, mitä kisamaailma voisi olla. Lähdimme soitellen sotaan, eikä juomakaan näin jälkikäteen mietittynä ehkä ollut kauhean hyvää. Tänä päivänä tekisin sen hyvin eri lailla, sanoo Anniina. Tuon jälkeen kokemus on lisääntynyt, Martini Mastersista tuli Suomen kilpailun voitto ja marraskuussa 2023 finaali Ateenassa ja sherrykilpailu, jonka globaali finaali oli Etelä-Espanjassa. Ja sitten tuli World Class -kilpailun Suomen karsinnat, voitto ja osallistuminen kansainväliseen finaaliin Shanghaissa. Siis kuin baarialan MM-kisat, osallistujia 46 maasta. Monipolvisen Suomen karsinnan voitettuaan Anniina sai Shanghaista parin viikon jälkeen seitsemän finaalihaastetta. – Kilpailu vaati valtavasti valmistautumista. Kilpailijat saavat tiedon siitä, minkä alkoholin ympärille drinkki rakennetaan ja lisäksi raamit sille, miten tuomaristo haluaa drinkin esiteltävän. Tänä vuonna oli esimerkiksi eräässä viskihaasteessa teemana ’Sense the moment’, jossa rakennat esitystäsi ja kerrot tarinaasi musiikin kautta. Kaikki juoman valmistustekniikasta siihen, miten elegantisti liikut ja miten luontevasti otat katsekontaktin ja puhut, kuinka hyvin juomat valmistat, minkä makuisia ne ovat ja miten ne esitellään, vaikuttaa arvosteluun, Anniina kertoo. Drinkki ei ole vain drinkki, vaan presentaatio. Aiheen tulisi olla esiintyjälle mahdollisimman luonteva. Anniina valmistautui kilpailuun opettelemalla, minkälainen on hyvä puhe. – On osattava puhua niin, että yleisö kokee presentaatiosi aikana tunnereaktion. Itse yritän pitää hauskaa, jotta yleisölläkin olisi hauskaa. Avoimuudesta, rentoudesta ja interaktiivisuudesta huolimatta valmistaudun huolella ja kirjoitan puheeni etukäteen, ja nauhoitan itseäni ja harjoittelen, Anniina kertoo. Voittoa ei tullut, mutta jo osallistuminen on arvokas kokemus. Drinkin reseptin luomisessa jokaisella on omia prosessejaan. Anniina saa idean, tai jos sitä ei meinaa tulla, hän kaivelee käytettävän alkoholin tuotetietoja ja miettii sen makuja ja aromeita. – Maistelen sitä ja saan päähäni mielleyhtymiä siitä, mikä siihen saattaisi sopia. Pääni sisällä tapahtuva prosessi voi olla pitkäkin, tai jotkut juomat tulevat kuin salama kirkkaalta taivaalta. Pystyn kuvittelemaan päässäni sen, miltä juoma voisi maistua. Testailen ja maistatan juomia myös kavereillani. Voi mennä mönkään montakin kertaa, Anniina sanoo. Tämä hetken trendimaut vaihtelevat sen mukaan, missä ollaan. – Suomessa me tykkäämme vahvoista mauista ja makeasta, ja yksinkertaisista koristeista. Arvostamme myös omia raaka-aineitamme, mutta tuomme mukaan tekniikoita maailmalta. Raaka-aineiden määrässä mielestäni ’less is more’.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0NTUwMw==