17 Veneilyopas Näköislehti: grafita.fi Pidä Saaristo Siistinä ry otti jalan ja sukeltaen selvää, mitä roskia Saaristomeren suosituilta kalastuspaikoilta löytyy. Kolmivuotisen Re:Fish-hankkeen aikana vieheitä, jigejä ja siimaa löydettiin sekä vedestä että rannoilta. Yli 80 % kaikista kalastuspaikoilta löytyneistä rantaroskista oli muovia, esimerkiksi matopurkkeja, siimakeloja ja vieheiden pakkauksia. Vapaa-ajan kalastuksen juuret ovat kaukana historiassa, jolloin kalastus oli tärkeä elinkeino. Nykyään lajin pariin innostavat luonnossa liikkuminen ja ihmisten kasvava kiinnostus omavaraisuutta ja lähiruokaa kohtaan. Kalastusharrastukseen liittyy aina riski pyydysten katoamisesta. Pidä Saaristo Siistinä ry:n Saaristomeren sukellukset osoittivat, että jigit ja siima pääsevät kiertymään pohjassa olevaan kasvustoon ja romuun, josta niitä on todella vaikea irrottaa. Viime kesänä sukelsimme Naantalissa 40 jigiä, joissa suurimmassa osassa oli vielä koukut ja painot kiinni. Samalla nostimme yli 50 metrin verran siimaa, jota oli kietoutunut pinnan alla olleeseen paaluun. Kaikkea siimaa emme saaneet irrotettua, kertoo meribiologi Niklas Niemi Pidä Saaristo Siistinä ry:stä. Vaikka harva jättää tahallaan kalastusvälineitä veteen ja rannoille, kaikki roskat eivät jää luontoon vahingossa. Suosituilla kalastusrannoilla oli hylättyjä matopurkkeja, siimakeloja ja vieheiden pakkauksia. Rantakivien alta löysimme siimaa. Luontoon jääneet kalastusvälineet aiheuttavat monenlaista harmia. Ne jatkavat pyydystämistä eli haamukalastusta ja aiheuttavat takertumisvaaraa. Muovia sisältävät kalastusvälineet hajoavat ajan saatossa mikromuoviksi. Yli 80 % kalastuspaikkojen rantaroskista oli muovia, joka on erityisen haitallinen roska. Mikromuovit kulkeutuvat ravintoketjussa eteenpäin lautasillemme asti. HAAMUVERKOILLE UUSI ELÄMÄ Re:Fish-hankkeen yhtenä osana harrastuskalastusverkkoja pystyi kierrättämään kymmenellä Pidä Saaristo Siistinä ry:n palvelupisteellä Saaristomerellä. Keräysastioita oli sijoitettu muun muassa Nauvon eteläpuolella sijaitsevaan Berghamniin ja Trunsön saarelle ulkosaaristossa. Projektin järjestämään keräykseen tuotiin Suomessa viime kesänä lähes 1 700 kg verkkoja. Tulos oli erinomainen, vaikka jäimme hiukan tavoitemäärästä ja vaikka osa verkoista oli ammattikalastusverkkoja, Niemi iloitsee. Pieni osa kerätyistä verkoista lähetettiin analysoitavaksi LAB-ammattikorkeakoululle. Tavoitteena oli saada selville, mitä muoveja verkoissa on käytetty ja miten niitä voitaisiin hyödyntää uusien tuotteiden raaka-aineena. Verkkojen ylä- ja alapauloista puristettiin levymäistä materiaalia, jolla on erilaisia käyttömahdollisuuksia esimerkiksi teollisuudessa. Alustavien tulosten perusteella vapaa-ajan kalastusverkoille on mahdollista antaa uusi elämä uudessa muodossa. Kalastusvälineiden kierrättämisen lisäksi roskaantumista on tärkeää ennaltaehkäistä. Kalastusvälineiden valmistajat voivat siirtyä muovittomiin pakkausmateriaaleihin, vähentää muovien käyttöä pakkausmateriaaleissa tai mahdollisuuksien mukaan luopua pakkausmateriaalien käytöstä kokonaan. Kuluttajien kannattaa valita käyttöönsä laadukkaita välineitä, sillä ne kestävät käyttöä useamman vuoden ajan ja vähentävät siten jätteen määrää. Ehdottomasti tehokkain tapa vähentää roskaantumista on olla roskaamatta ja kerätä luonnosta roskia mukaansa. Yli 40 % kalastuspaikkojen roskista oli tupakantumppeja. Ne voi helposti kerätä ensin pieneen taskuroskikseen ja viedä sekajätteeseen, kun kalastusreissu on ohi, Niemi muistuttaa. Re:Fish on Euroopan unionin osarahoittama Interreg Central Baltic Programme 2021–2027 -hanke, jossa poistetaan Itämeren rannikkoalueilta hylättyjä ja kadonneita vapaa-ajan kalastusvälineitä. Hanketta koordinoi Håll Sverige Rent. Muut hankepartnerit ovat Pidä Saaristo Siistinä ry, Suomen ympäristökeskus ja Tarton yliopisto. Hanke alkoi 1.3.2023 ja päättyi 28.2.2026. Kesä kutsuu kalavesille – ethän jätä roskiasi rannoille? Niklas Niemi tutkii sukellettua roskaa Naantalissa. Teksti ja kuva: Kiia Palo/Pidä Saaristo Siistinä ry
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==