9 teyden kautta. Arvontapöytäkirja luettiin ja vielä kerran tivattiin mahdollisten jääviyksien perään. Niitä ei ollut ja saatiin ryhmät koottua hyvässä järjestyksessä. Me emme tarkoituksella istuttaneet väkeä ryhmäjärjestykseen, vaan pidimme jännitystä yllä loppuun saakka. Siitä huolimatta ryhmien kokoaminen sujui sujuvasti ja nopeasti. Ravintola Kulkuri tyhjeni ennen kympin uutisia. Mökeissä kävi vielä puheensorina ja suunnitelmia lauantain varalle varmasti tehtiin uuden vuorokauden puolelle asti. Uusi aamu alkoi klo 5.30 aamupalalla, maastoeväiden noutamisella ja ryhmäläisten lähtemisellä kohti koettelumaastoja. Ylituomariryhmä ja autollinen kisavieraita suuntasivat ensimmäisenä Inkarilaan Papinniemen Iisakin työskentelyä seuraamaan. Ryhmä pääsi toteamaan tuomareina toimineiden Toivo Kankaan ja Kari Virtasen viitseliästä ja koiran työskentelystä aidosti kiinnostunutta tuomarointia. Taisinpa sitä jopa ääneen yhdeksänpäiselle autokunnallemme ihastella. Iisakin maastossa saatiin kaksi jänishavaintoakin. Ensin eteemme ja videotallenteellekin naputteli suht vaalea aikajänis. Se kävi kääntymässä ryhmän edessä meistä mitään tietämättä ja kaikessa rauhassa palasi vähän matkaa takaisin, loikaten sitten meistä katsottuna metsätien oikealle puolelle koiralle jekkuja tehdäkseen. Hetken kuluttua aloin kuitenkin epäilemään sen olevan karkko ja siitä kirjoitin Fb-ryhmäänkin. Ajo nimittäin ei kulkenut niin kuin yleensä ja kohta eteemme tulikin toinen jänis. Selvästi pienempi ja tummempi. Sellainen reilu puolikas. Kävimme myös Karkutien Anoukin luona Pyöreälammella. ”Heta” haki ahkerasti, mutta siihen mennessä, kun poistuimme maastosta, ei jänis ollut noussut ajoon. Se jäi valitettavasti lauantain osalta kokonaan löytymättä. Ihastjärvellä metsästysseuran kodalla käytiin
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0NTUwMw==