59 Vuoden 2024 Taivaltaja Bruce ja Mikko Vuorensola. päivänä, kerrottiin säännöt ja tutkittiin säätiedot. Laavulla paistettiin makkarat ja siitä sitten saunaan. Tästä taisi saunan jälkeen jokainen kömpiä omaan mökkiin valmistautumaan seuraavaan päivään ja lepäämään. Lauantain aamuyön pieni sade ei haitannut sen pahemmin ihmisiä kuin koiriakaan, vaan hyvin aikaisin aamusta sai jo huomata miten yksi toisensa jälkeen oli päästänyt koiransa metsään. Siitä sitten vauhdikkaasti eväät reppuun ja kohti valittua maastoa. Tämä vuosi taisi olla meidän kohdalla ensimmäinen, jolloin Usva suostui jättämään emännän vahtimatta ja ihan itse lähtemään sinne metsään. Tuo kun ei ollut tottunut, että emäntä kulkisi mukana myös metsästysreissuilla. Aiempina vuosina isäntä on meinannut laittaa emännän autoon, jotta koira lähtisi metsään eikä ihmettele, että mitäs tuo täällä tekee. Päivän aikana tuli seurailtua koirien hienoa hakua ja ajoa. Osalla koirista oli muut ajettavat välillä mielessä, kun ei sitä oikeaa sieltä millään löytynyt. Mutta varmasti jokainen koira oli omien lenkkiensä jälkeen väsynyt. Nuotiolle ilmestyi useampikin koira tarkastelemaan, mitä eväitä olisi tarjolla. Tässä kohtaa oli sitten aika lopettaa ajot sen päivän osalta ja lähteä kohti mökkejä. Koirille syömistä ja kehuja ja sen jälkeen oli niiden aika päästä lepäämään. Jokainen kävi vuorollaan palauttamassa ajokokeen arvostelukortin ylituomarille ja se käytiin yhdessä läpi. Saatiinhan me itsekin tänä vuonna siihen merkattua muutama kohta, tai no ainakin aika, jolloin koira päästettiin metsään. Ehkä me jonain vuonna yllätetään ja osataan/ muistetaan sekin täyttää. Iltapäivästä sauna lämpesi ja muutamat taisivat nukkuakin ennen kuin oli illallisen aika. Kuudelta keräännyimme päärakennukseen syömään Songan emännän valmistamaa illallista. Sitä ennen oli kuitenkin Topin aika julkistaa tulokset. Tämän vuoden Taivaltajan Ajojen voittaja on D-pentueesta Taivaltajan Dj eli Bruce ja hänen palvelijansa Mikko. Onnea hienosta suorituksesta! Kakkukahvien jälkeen haimme koirat ja siirryimme rantaan perinteiseen yhteiskuvaan. Kuvien jälkeen jäimme jutustelemaan ja miettimään seuraavan päivän maastoja, sillä tänä vuonna kaikki menivät vielä sunnuntaina metsään ennen lähtöä kotiinpäin tai jatkaen metsästyksen iloja Lapin suunnalla. Tämä oli kolmas kerta, kun pääsimme osallistumaan ja toivottavasti pääsemme vielä moneen jatkossakin. Vuosi on pitkä aika odottaa, jotta pääsee näkemään kaikkia niitä ihmisiä ja hienoja koiria, joihin on päässyt tutustumaan, mutta sitä odotellessa voi onneksi lukea tämän jutun ja palata muistoissaan menneeseen. Kiitos Topi kun järjestät tällaisen hienon tapahtuman ja olemme saaneet omalta osaltamme liittyä Taivaltajiin!
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0NTUwMw==