52 mutta hän antaisi oman Garminin käyttöön. Joukkueenjohtaja Topi oli jo aikaisemmin ilmoittanut lähtevänsä kanssamme maastoon, luvaten samalla kouluttaa minulle Garminin salaisuudet. Eniten minua jännitti, miten sillä kapulalla pystyy suunnistamaan ja hakemaan koiran pois. Artsun kiinniotto ajosta kun ei muutenkaan ole aina ihan siitä helpoimmasta päästä. Matkalla maastoon, napsautin Trackerin pannan päälle toivoen salaa sen pelaavan ihan normaalisti. Mielenkiinnolla seurasin autossa, miten hienosti tuttu panta nakutti paikkatietoa, kunnes se äkisti jämähti paikoilleen. Maastossa ei auttanut kuin laittaa koiralle Garmin kaulaan ja sujauttaa Tracker reppuun. Ensimmäisenä päivänä maastossamme oli mukana opas, jonka neuvosta haku aloitettiin suunniteltua hieman alempaa. Tuuli olikin aika voimakasta ja ylempänä puhalteli vielä pahemmin. Keli oli tosi kuivaa ja lämpötila oli jo aamusta +11 0C. Päivä alkoi mukavasti maasto-oppaan ohjatessa meidät pelipaikoille. Nopeasti Artsu tarttui yöjälkeen, jota sitkeästi työsti. Jänistä ei vaan ajoon löytynyt. Siirryimme hieman maastossa, josta näytti jälleen löytyvän hyviä hajuja, lopputuloksen ollessa sama – ei jänistä ajoon. Noin kolmen tunnin haun jälkeen kytkimme beaglen ja siirryimme autolla korkeammalle. Uusi haku alkoi noin 500 m merenpinnasta. Vasta joskus iltapäivällä Garminin syheröt antoivat merkkejä yöjäljen löytymisestä. Valitettavasti jäljen tekijää ei löytynyt ja oli tyytyminen tyhjään hakuun. Vielä oli kuitenkin edessä toinen koepäivä, johon toiveikkain ajatuksin. Maastosta saapuneille oli keskuspaikalle varattu pitkät nakit hodareiden ja tykötarpeiden kera. Miellyttävää yllätystä täydensi välipalaan sisältyvät juomat. Tämä oli kuitenkin vasta esimakua tulevasta, myöhemmin oli vuorossa näyttävä juhlaillallinen. Juhlaillallinen nautittiin pitkällä kaavalla, alkusalaatin ja maukkaan riista-aterian kera. Katajanoksilla somistetut pöydät antoivat tilaisuudelle arvokkuuden, joka täydentyi kauniilla ja kannustavilla puheilla. Makea jälkimaku tilaisuudesta huolehdittiin kaikille, itse valmistetun pannacottan toimesta. Päivän tulokset julkaistiin tilaisuudessa, joiden pohjalta joukkueemme valmistautui uuteen päivään, takaa-ajoasemista. Toinen päivä kaiken muuttaa voi… Maanantai valkeni ensimmäistä viileämpänä ja täysin tyynenä. Ekan maasto oli nyt keskuspaikkaa lähempänä. Korkeuskäyrät olivat irtilaskupaikalla jopa ensimmäistä päivää paremmin hahmotettavissa. Trackerin kuvan perusteella Eka haki harjanteella, jonka huippu oli lähes 900 metrin korkeudella merenpinnasta. Mielenkiintoista oli todeta miten maasto voi nousta kolmensadan metrin matkalla kolmesataa metriä! Rinteessä erottui vuosikymmenten takaa kivivyöryn tekemät railot metsän keskellä, liikkuuhan jyrkässä mäessä niin lumet kuin kivetkin. Jyrkkyydestä huolimatta maasto oli metsäinen, tiheästi kasvavaa kuusta, jonka alla ei pääasiassa ollut aluskasvillisuutta. Kuiva sammal kun ei ollut helpoin, ainakaan hajujäljen siepparina. Parisataa metriä alempana tilanne oli toinen. Päivällä siellä heinä oli kosteaa, mutta vielä alempana suopoterot olivat iltapäivälläkin jäähileessä. Monenlaista vaihtelua oli siis samassa maastossa, riippuen kulloinkin beaglen tai jäniksen valitsemasta korkeuskäyrästä.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0NTUwMw==