12 Muutamaa heikkojen kenttien aiheuttamaa viivettä lukuun ottamatta pyrimme Samuli Jalkasen kanssa saamaan minuuttitiedot ja tilannepäivitykset ryhmiltä heti kaikkien saataville. Samuli koiratietokantaan ja minä ”Vasepuukkiin”. Olihan vaan noheva aisapari minulla. Lauantai-illan ohjelma oli aikaisemmista Ajovoittajista tuttua. Ylituomari Salento kertoi päivän tapahtumista tehokkaan lyhyesti ja julkaistiin ensimmäisen kisapäivän tulokset. Muutamia kutsuvieraita oli saapunut jahti-illallisellemme ja niinpä ottelutoimikunta sai vastaanottaa tuomisia Suur-Savon Kennelpiiriltä Samuli Jalkasen, Suomen Ajokoirajärjestöltä Ida Jalkasen, Suur-Savon Ajokoiramiehiltä Auvo Partin ja Suur-Savon Dreeverikerholta Petteri Vauhkosen toimesta. Ottelun suojelija, kansanedustaja Jaana Strandman. Beaglejärjestön puheenjohtaja Raimo Hartikainen toi Suur-Savolaisten Ajovoittajaviiriin uuden lätkän muistuttamaan tästä tuoreimmasta, kolmannesta SM-kokeen järjestämispestistä ja piti lyhyen ja jämäkän puheenvuoron. Koska tänä vuonna oli Ajovoittajassa paljon tuoreita kasvoja, eivät kaikki varmasti osanneet odottaa yhtä lauantai-illan erikoisuutta, Beagletohtorin lakitusta. Konkarit toki sen tiesivät ja varmasti useammalla heistä oli ehdokkaallekin nimi mielessä. Annamari Manner aloitti perustelut, joista jo hyvin pian suunta rupesi näyttämään Juvalle päin. Mitä pitemmälle Annamari esityksessään pääsi, sitä vakaammin kompassi näytti Murtosen rantaan, Vanhan Juvantien varrelle. 2024 vuoden Beagletohtoriksi lakitettiin komealla mustalla silinterillä Peräpöksän kennelin isäntä Olavi Malmberg. Vaikka Annamarin lista Olavin ansioista olikin pitkä ja arvostusta herättävä, jäi siitä väkisin paljon poiskin. Niin monessa ja isosti näkyy Olavin kädenjälki sekä Suur-Savossa että valtakunnallisestikin kaikessa, mikä liittyy ajavaan beagleen ja beagleharrastukseen. Lämpimät onnittelut koko baegleyhteisöltä! Iltaa jatkettiin hyvän ruoan ja seurustelun merkeissä. Kulkurin hiljennyttyä lähdin ajelemaan kotiin päin. Ensimmäiset merkit täysin yllättäen ja ennustamatta Mikkelin kohdanneesta iltapäivän ja alkuillan myräkästä sain jo Visulahden alueella. Risua, oksaa ja roskaa oli ajotiellä reilusti. Reilun kymmenen kilometrin päässä oli ensimmäinen puu kaatunut tielle, mutta sen oli joku reipas jo ehtinyt hoitamaan pois ajoradalta. Puolitoista kilometriä ennen kotia oli toinenkin puu nurin. Sen saimme kierrettyä pientareen kautta. Kotona odotti vähän suurempi hässäkkä. Kuusi puuta oli kaatunut pihapiirin tuntumasta ja niistä kaksi kahdelle eri sähkölinjalle. Tuli kiire tekemään
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0NTUwMw==