Slalli 1 / 2026 9 Audeta Qirjaqi palaa Ateenan lomilta mielellään rauhalliseen Suomeen. Kreikkalaiset lihapullat voittavat kuitenkin suomalaiset lihapullat. Lastenhoitaja Audeta Qirjaqi muutti Kreikasta Suomeen heinäkuussa 2012. Kesä oli kenties paras mahdollinen vuodenaika saapua pohjoiseen maahan, mutta Audetalle muutto ei ollut helppo. –Olin jo kerran lähtenyt kotimaastani Albaniasta Kreikkaan ja asunut siellä 17 vuotta. Ajatus uuteen maahan sopeutumisesta tuntui vaikealta, hän muistelee. Nelihenkisen perheen äiti oli jäänyt Ateenassa vaille töitä, kun kokolattiamattotehdas, jossa hän oli työskennellyt seitsemän vuotta, joutui lopettamaan toimintansa taloudellisen kriisin iskiessä Kreikkaan. –Käsittelin siellä villaa sekä tein koneella mattoja. Asiakkaina olivat talonrakentajat Yhdysvalloissa ja Kanadassa, jotka asensivat matot paikalleen uusiin asuntoihin. Myös kreikkalainen aviomies, joka oli ammatiltaan sähköasentaja, oli menettänyt työpaikkansa. Mies sai idean Suomeen muutosta, koska hänellä oli täällä ennestään sukulaisia. –Mieheni muutti tänne jo syksyllä 2011 ja alkoi järjestellä asioita. Hän teki kahta työtä siivoojana ja sähköasentajana, hankki meille asunnon, sekä selvitti minulle työ- ja opiskelumahdollisuuksia. Kesällä muutin sitten kahden lapsemme kanssa Suomeen. Audeta aloitti kaksi viikkoa saapumisensa jälkeen vuoden mittaisen suomen kielen kurssin. Sen jälkeen hän suoritti kahden kuukauden kieliharjoittelun päiväkodissa. Tuolloin hänessä syttyi halu päästä päiväkotiin töihin. –Olin nuoresta pitäen ollut taitava lasten kanssa. Minusta on myös hienoa katsoa, kuinka lapset kasvavat ja kehittyvät. Harjoittelun jälkeen hän aloitti kahden vuoden mittaiset lähihoitajaopinnot Keudassa Keravalla. Siellä hän oppi lisää suomea. –Opettajat tsemppasivat minua kovasti. Kun kieli tuntui mahdottomalta, he sanoivat: kyllä sä opit, puhu vain rohkeasti, Audeta muistelee. TÄÄLLÄHÄN ASUU IHMISIÄ Hän valmistui 2015 joulukuussa lastenhoitajaksi ja aloitti työt tammikuussa päiväkoti Pollessa Järvenpäässä, jossa hän työskentelee edelleen. –Tein aluksi sijaisuuksia ja sain toukokuussa 2019 vakituisen paikan. Työskentelin alkuvuodet pienten ryhmässä ja tykkäsin olla siellä kovasti, koska pienten kanssa läheisyys on erilaista kuin isompien lasten kanssa. Minulle tuli kuitenkin selkävaivoja lasten nostelemisesta ja siirryin siksi 3–5-vuotiaiden ryhmään. Päiväkoti Polle sijaitsee kauniilla paikalla Tuusulajärven rannalla. Viereisellä laitumella on hevosia ja Sibeliuksen kotitalo Ainola on kivenheiton päässä. –Meillä on iso kaksikerroksinen päiväkoti, jossa on seitsemän ryhmää, ja kaksi esiopetusryhmää joista toinen sijaitsee Järvenpään yhteiskoululla. Olen onnekas, että saan työskennellä näin hienossa ympäristössä luonnon keskellä. Kun perhe muutti Suomeen, oli esikoispoika kymmenenvuotias ja tytär neljävuotias. Tytär oli Audetan mukaan hyvin sosiaalinen ja puhelias, mutta kun kieli ei sujunutkaan uudessa päiväkodissa, oli se hänelle eräänlainen sokki. –Hän alkoi puhua päiväkodissa omaa vauvakieltä. No kyllä hän sitten toki oppi suomen kielen nopeasti. Pojalleni oli vaikea ajatus muuttaa Suomeen ja jättää kaikki kaverit Ateenaan, mutta hänkin tottui lopulta aika nopeasti. Suomessa oli aivan erilaista kuin Ateenassa, kaikkialla oli hiljaista ja rauhallista, kotikerrostaloa myöten. Kesti kuusi kuukautta, ennen kuin perhe näki ensimmäisen kerran naapureita. –Tytär sanoi minulle: äiti, täällä asuu ihmisiä, Audeta muistelee nauraen. Aluksi Audeta kaipasi tuoreita oliiveja ja fetaa, jota sai ostaa Kreikassa kiloittain. Kunnollista oliiviöljyäkään ei löytynyt. –Sitten aloimme pikkuhiljaa tutustumaan lähiseutujen kauppojen tarjontaan. Löysimme Itäkeskuksesta pieniä turkkilaisia kauppoja, joissa myytiin kreikkalaistyylisiä tuotteita. RESEPTEJÄ VAIHDELLAAN Perhe matkustaa joka kesä Ateenaan ottamaan aurinkoa ja tapaamaan tuttuja ja sukulaisia. Aluksi oli haikeaa palata loman jälkeen Suomeen, kunnes viidentenä kesänä tapahtui muutos. Audetasta alkoi tuntua kesken loman, että Ateenassa oli liikaa melua ja oli aika palata Suomeen. –Saavuimme lentokoneella Lappeenrantaan ja meidän piti odottaa pari tuntia junan lähtöä. Söin kahvilassa lohikeittoa ja ruisleipää ja tajusin että olin kaivannut kovasti ruisleipää! Minusta oli siis tullut jo suomalainen, hän naurahtaa. Ei Audeta kuitenkaan ole kokonaan lämmennyt suomalaiselle keittiölle, vaikka moni ruoka maistuukin. Lihapullat ovat hyviä, mutta hän sanoo pilke silmäkulmassa valmistavansa itse parempia. –Teen kreikkalaisia lihapullia, joihin tulee orega-
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==