24 Slalli 1 / 2026 TEKSTI: Anne Tarsalainen Kun suruista suurin vierailee päiväkodissa Varhaiskasvatuksen erityisopettaja Minna Hakala on pitkän uransa aikana kohdannut surua lasten, vanhempien ja työyhteisönkin keskuudessa. – Kun päiväkodin pihassa oli lippu puolitangossa, vaati voimia pysyä rauhallisena ja kertoa työkaverin menehtymisestä, hän muistelee. Minna Hakalalla on pitkä ura varhaiskasvatuksessa, joista viimeiset 30 vuotta Taidepäiväkoti Konstissa, alkuun varhaiskasvatuksen opettajana ja jatko-opintojen myötä vaka-erityisopettajana. Hän on työskennellyt satojen lasten ja näiden perheiden kanssa, elänyt myötä niin iloisia kuin surullisiakin perhetapahtumia. – Yleensä vanhemmat kertovat, kun joku läheinen on menehtynyt. Tällöin sovimme yhdessä vanhempien kanssa, miten asiasta puhutaan lapsen kanssa. Hakala on kokenut uransa aikana tapauksia, joissa lapsen toinen vanhempi on yllättäen kuollut. – Valtavan menetyksen kokenut lapsi saattaa käyttäytyä päiväkodissa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hän haluaa säilyttää tutut ja turvalliset rakenteet, jotka tukevat häntä. Asiasta puhuminen voisi olla hänelle liian kipeää. Tällöin me aikuiset sanomme, että hän voi koska tahansa tulla syliin ja jutella, jos siltä tuntuu. Haluamme viestittää, että välillämme on sanaton ymmärrys ja hän saa aina meiltä aikuisilta turvaa ja lohtua. Minna Hakala painottaa sitä, että surun kohdatessa lasta ja perhettä, on tärkeää, että päiväkodissa eletään kuten ennenkin. – Päiväkodin pitää aina säilyttää tutut ja turvalliset rakenteet. SURUTYÖTÄ LAPSEN EHDOILLA Päiväkodissa tehdään pitkää päivää lasten kanssa mitä erilaisimmissa puuhissa, mutta jos tragedia yllättää lapsen on aikuisen ensisijainen tehtävä kuunnella ja olla tukena. – Jos lapsi on kuin mitään ei olisi tapahtunut, emme syötä hänelle surua. Hyvä on myös tarkkailla, kuinka itse käyttäytyy, kun tunteet voivat vallata mielen. Lapsi ei saa ottaa harteilleen aikuisten tunteita, Minna Hakala toteaa. Lapsilla on erilaisia valmiuksia käsitellä surua. – On tärkeää, että hän saa surra omalla tavallaan. Olemme kuitenkin valmiita kuuntelemaan, jos hän haluaa puhua asiasta. Kun lapsiryhmästä joku kokee suuren menetyksen ei pidä toimia, kuten joskus ennen saatettiin toimia, ottamalla suru yhteiseksi teemaksi. – Ei ole viisasta lähteä kasvattamaan lapsia sillä, miten surua voidaan käsitellä. Tällöin menetyksen kokenut lapsi joutuisi kaikkien katseiden kohteeksi, eikä hän voisi käydä läpi suruaan rauhassa, omaan tahtiinsa. On tärkeää, että lapsi saa säilyttää kasvonsa ryhmässä. Hänen suurta menetystään ei pidä puida kaikkien kesken. Me aikuiset voimme kyllä ehdottaa lapselle kahden kesken, että haluaisiko hän ehkä piirtää kuvan laitettavaksi mukaan mummon arkkuun. KUN LAPSIRYHMÄN AIKUINEN ON ÄKKIÄ POISSA Minna Hakala muistaa vuosien takaa marraskuun, jolloin päiväkotiin tuotiin tieto yhden työkaverin, pidetyn lastenhoitajan äkillisestä kuolemasta.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==