Slalli 1 / 2026 13 Kun toinen henkilö alkaa peilata toisen kehonkieltä, se kertoo, että hän on rentoutunut. Tuolloin päädytään puhumaan samalla rytmillä ja asetutaan samaan asentoon, esimerkiksi jalat asettuvat keskustelukumppanilla samaan suuntaan kuin toisella. –Tämä viestii siitä, että vuorovaikutus luistaa, voimme ymmärtää toinen toistamme. Jos keskustelu koskee vaikeaa asiaa, niin peilaaminen kertoo, että keskustelukumppani on siirtynyt pois epämukavuusalueelta erityisesti siinä tapauksessa, jos hänen asentonsa oli aluksi sulkeutunut ja jäykkä. Tässä tilanteessa voidaan mennä syvemmälle vuorovaikutukseen ja alkaa puhua entistä paremmin ratkaisuista ja vaikeammista asioista, koska henkilö on vastaanottavaisessa tilassa. ASETU LAPSEN TASOLLE Ahdistuneelta vaikuttavaa keskustelukumppania voi koskettaa kyynärvarteen tai olkapäähän. Usein lyhytkin kosketus riittää rauhoittamaan. –Kosketuksella on ihan järjettömän suuri vaikutus. Se on merkki siitä, että välitän ihmisestä, että meillä on yhteys. Siksi me kättelemmekin. Kosketus luo myös turvallisuutta. Kun olemme ahdistuneita eikä kukaan kosketa meitä, hieromme itse kasvojamme tai niskaamme. Lasten kanssa toimiessa on tärkeää huomioida kehonkielen rauhallisuus, sillä lapset ovat aikuisia herkempiä tunnistamaan kiireen tai ärtymyksen merkkejä. –Myös fyysisesti samalle tasolle laskeutuminen parantaa vuorovaikutusta ja tietysti se, että reagoimme lapsen sanattomiin viesteihin riittävän selvästi. Lapset ovat aikuisia aidompia sanattomassa viestinnässään, joten merkit ovat kyllä nähtävissä, jos niitä vain haluaa hyödyntää. Sallisen mukaan aikuiset, jotka tulevat vaikeista oloista, kuten esimerkiksi riitaisista tai alkoholistiperheistä, ovat oppineet usein erityisen herkiksi vaistoamaan muiden ihmisten tunnetilan. –Jos ihminen lukee koko ajan muiden tunteita, se on stressaavaa, sillä tunteet tarttuvat. Niinpä on tärkeää oppia laittamaan rajoja itsensä ja toisen ihmisen välille: tuo on hänen tunnetilansa, ei minun. HYÖDYNNÄ KEHONKIELEN SIGNAALIT Kouluttaessaan erilaisia työyhteisöjä, on Sallinen todennut, että vaikeat vuorovaikutustilanteet ovat nykyisin arkipäivää yhä useammassa ammattiryhmässä. –Kiersin viime syksynä puhumassa kaikissa Tampereen lukioissa. Minulle kerrottiin, että haastavat vuorovaikutustilanteet vanhempien kanssa ovat lisääntyneet. Mitä enemmän työ rasittaa, sitä tärkeämmälle sijalle nousee työyhteisökommunikointi. Sallisen mukaan kyse on yleensä siitä, että nostetaan tietoisuuden tasolle kehonkieli, tunteiden kontrolli ja hallinta. –Jo sillä on merkitystä, kuinka astumme sisään työpaikan taukotilaan. Katsommeko jokaista silmiin, hymyilemme ja tervehdimme. Kun Sallinen opiskeli 1980-luvun lopulla poliisikoulussa, ei sanattomasta viestinnästä juuri puhuttu. Kerran eräs kouluttaja mainitsi termin ja Sallinen marssi Tampereen keskuskirjastoon etsimään aiheesta kirjaa. –Löysin erään käyttäytymistutkija Desmond Morrisin kirjoittaman kirjan ja innostuin asiasta kovasti. Kun työskentelin 14 vuoden ajan rikospoliisissa, tajusin että sanaton viestintä oli kova juttu erityisesti kuulusteluissa. Tänä päivänä esimerkiksi jenkeissä on sanaton viestintä todella vahvassa viranomaiskäytössä, eli puolet kuulusteluista on sanatonta viestintää. Sallinen ehti työskennellä rikospoliisiuransa jälkeen vielä suojelupoliisissa ja kansainvälisissä operaatioissa ennen kuin hän siirtyi täysipäiväiseksi kouluttajaksi noin 10 vuotta sitten. –Erikoisalaani ovat sanattoman viestinnän lisäksi vuorovaikutustilanteet kokonaisuutena. Puhun usein myös siitä, kuinka palautua stressaavista ja pelottavista vuorovaikutustilanteista. Hän kiteyttää lopuksi tärkeimmän seikan sanattomasta viestinnästä: pelkkä teorian tunteminen ei riitä, on otettava havainnot käyttöön. –Hyödynnä vuorovaikutuksessa toisen välittämiä pieniä signaaleja sekä käytä sanatonta viestintää hyväksesi omassa kommunikoinnissasi.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==