10 Slalli 1 / 2026 noa, persiljaa ja oliiviöljyä - viimeksi mainittua pitää olla paljon kaikissa ruuissa. Niin suomalaista minusta ei ole vielä tullut, että tykkäisin paistetuista silakoista, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Kinkku ja laatikot maistuvat päiväkodin joulupöydässä, mutta Audetan perheessä syödään jouluna ja pääsiäisenä lammasta. Jälkiruuaksi on kreikkalaisia hunajakeksejä ja baklavaa, joka on perinteinen jälkiruoka uutena vuotena sekä Kreikassa että Albaniassa. –Sunnuntairuokamme on kokonaisena paistettu kana uunissa perunoiden kera. Kana maustetaan suolalla ja pippurilla, perunoiden sekaan tulee sitruunamehua ja oreganoa. Ja sitten runsaasti oliiviöljyä koko komeuden päälle, hän kertoo. Audeta rakastaakin ruuanlaittoa ja päiväkodissa hän vaihtelee kollegoidensa kanssa usein reseptejä. SUOMEN KIELI SUJUU Kreikassa ja Suomessa on selkeitä eroja lasten kasvatuksen ja hoidon suhteen. Ateenassa esikoinen piti aina viedä ja hakea koulusta, Suomessa lapsen on turvallista kulkea koulumatkat yksin. Kreikassa kunnalliset päiväkotipaikat ovat tiukassa ja Audeta joutui laittamaan tyttärensä yksityiseen päiväkotiin. –Se maksoi 350 euroa kuussa mikä on Kreikan palkkatasoon nähden korkea hinta. Päiväkodista piti maksaa myös kesäkuukausina, vaikka lapsi olisi ollut lomalla vanhempien kanssa. Audetalle olikin mieluisa yllätys, että kaksi viikkoa sen jälkeen, kun hänen suomen kielen koulutuksensa oli alkanut, sai tytär paikan päiväkodista. Päiväkodit ovat myös hyvin erilaisia Suomessa. –Ateenassa ne ovat usein kerrostalossa keskellä kaupunkia ja pienillä pihoilla on tekonurmikko. Retkiä ei tehdä, koska luonto on kaukana. Suomessa taas miltei kaikkien päiväkotien lähistöllä on luontoa tai ainakin puistoja. Suomen kielikin sujuu nykyisin jouhevasti. Tosin kun Audeta toimi taannoin opettajan sijaisena, hän joutui hieman tukeutumaan toiseen opettajaan vasun kirjoittamisessa. –Pidän kuitenkin enemmän lastenhoitajan työstä, koska saan olla enemmän lasten kanssa. Vaikka opettajan palkka on parempi, hän joutuu istumaan usein tietokoneen äärellä. LASTENHOITAJAT YHTEISKUNNAN SELKÄRANKA Audeta on ollut Tehyn ammattiosasto 141 jäsen valmistumisestaan saakka ja toimii nykyisin osaston jäsensihteerinä. Mielessä on kuitenkin ollut koko ajan halu liittyä lastenhoitajien omaan liittoon. –Kolme vuotta sitten ammattiosastomme Uudenmaan syyskokouksessa oli mukana Slallin edustajia, jotka kertoivat liiton toiminnasta. Liityin Slalliin ja Uudenmaan lastenhoitajien yhdistykseen. Viime vuonna minut kutsuttiin vuosikokoukseen, jossa minut valittiin yhdistyksen hallituksen varajäseneksi, hän iloitsee. Audeta kokee olevansa edelleen uusi liiton toiminnassa. Siksi hän haluaakin perehtyä pikkuhiljaa paremmin siihen, miten asioita hoidetaan. Yhdistyksen konkarit ovat tarvittaessa tukena. – Pohdin usein sitä, arvostetaanko lastenhoitajien työtä riittävästi. Meidän työmme on tosi tärkeää ja ikään kuin yhteiskunnan selkäranka. Haluan myös olla mukana säilyttämässä lastenhoitajien etuuksia, hän pohtii. Vaikka työ on muuttunut vuosi vuodelta kiireisemmäksi, viihtyy Audeta erinomaisesti omassa päiväkodissaan. Järvenpään kaupunki on esimerkiksi tehnyt paljon työtä ammattiryhmien välisen yhdenvertaisuuden edistämiseksi. –Koen, että olemme samanarvoisia vakaopettajien kanssa. Ja pedagogiikka kuuluu kaikille, ei pelkästään opeille. Perhe matkustaa paljon, sillä on mukavaa irtautua arjesta ja mennä vaikkapa viikonlopuksi Tallinnaan. Ateenan lisäksi perhe käy vuosittain myös Albaniassa katsomassa Audetan vanhempia ja sukulaisia. –Koska Albaniaan ei enää ole suoria lentoja, menemme ja tulemme yleensä Italian kautta, jossa viivymme pari yötä mennen tullen. Voin tavata samalla Milanossa asuvaa sisartani. On Audetalla vielä yksi mieluisa harrastus, valokuvaaminen. Hän tykkää kulkea luonnossa ja ottaa kuvia. –Kerran kuvasin yhden puun kaikkina eri vuodenaikoina. Olen ottanut paljon kuvia myös meidän perheestä ja tehnyt niistä kuvatauluja, hän myhäilee.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==