Suomen Lastenhoitoalan ammattilaiset ry 1/2026 Suhdelukujen ylitystä ja uupumusta Lastenhoitajan ääni kuuluviin
2 Slalli 1 / 2026 POHJOIS-POHJANMAAN LASTENHOITOALAN YHDISTYS RY Sääntömääräinen vuosikokous to 12.3. 2026 klo 18.00 alkaen Tehyn Oulun aluetoimistolla, os. Torikatu 23, 2. krs, 90100 Oulu. Käsitellään sääntömääräiset asiat. Kokouksen jälkeen ruokailu – paikkavarauksen vuoksi ilmoittautuminen 28.2. mennessä yhdistyksen sähköpostiin popolastyh@gmail.com Haluatko osallistua yhdistyksen - toiminnan suunnitteluun - talouden suunnitteluun - hallituksen toimintaan? Tervetuloa mukaan kokoukseen! Po-Po Ly ry hallitus
Slalli 1 / 2026 3 JULKAISIJA Suomen Lastenhoitoalan ammattilaiset ry 58. vuosikerta ISSN 2342-8325 PÄÄTOIMITTAJA Eila Seppälä-Vessari toimisto@slal.fi LEHDEN ULKOASU PunaMusta, Sisältö- ja suunnittelupalvelut PAINOPAIKKA PunaMusta Oy ILMOITUSMYYNTI Anna-Mari Becker Puh. 050 5947896 E-mail: ilmoitusmyynti@slal.fi Slalli -lehdessä julkaistut jutut eivät ole aina järjestön virallinen linja. Lehdessä voidaan esitellä myös erilaisia ajatuksia ja mielipiteitä. Aikakausmedia ry:n jäsen. PUHEENJOHTAJA Minna Leppäkorpi P. 050-502 3010 minna.leppakorpi@slal.fi SLAL:N TOIMISTO Postiosoite: PL 120, 00060 Tehy P. (09) 5422 7501 toimisto@slal.fi www.slal.fi SUOMEN LASTENHOITOALAN AMMATTILAISET RY on koulutettujen lastenhoitoalan ammattilaisten yhteinen järjestö. Teemme parempaa arkea lastenhoidon ammattilaisille. Tarjoamme koulutusta, ratkomme arjen haasteita, vaikutamme alan tulevaisuuteen ja tuomme innostuneet osaajat yhteen paikallisesti ja valtakunnallisesti. Kannen kuva: Päivi Tolonen Nro Aineisto- ja postituspäivät 1 16.12.2025 27.1.2026 2 2.3.2026 30.3.2026 3-4 11.5.2026 8.6.2026 5 18.8.2026 15.9.2026 6 26.10.2026 2.12.2026 AINEISTOAIKATAULU 4 Suhdelukujen ylityksiä ja uupumusta | Päivi Tolonen 8 Suomen luonto valloitti lastenhoitajan | Päivi Tolonen 11 Sanaton viestintä on puolet vuorovaikutusta | Päivi Tolonen 14 Lastenhoitaja kutsuttiin linnaan | Päivi Tolonen 18 Neuvokas perhe: Miten harjoitellaan ruokarohkeutta ja rauhoittumisen taitoa? 20 Perheiden monimuotoisuus on varhaiskasvatuksessa arkipäivää, mutta miten se pitäisi huomioida? 22 Lastenhoitajan arki | Päivi Tolonen 23 Tekijät esiin 24 Kun suruista suurin vierailee päiväkodissa | Anne Tarsalainen 25 Kirjailija Tomi Kontio: ”Surun hetkellä tärkeintä on läsnäolo” 26 Lastenhoitajan ääni kuuluviin 28 Pinnalla | Riitta Vienola 30 Ympäristökoulu Polku | Elsa Rintala 31 Julisteen kuvittaja SISÄLLYS 1/26 Slalli 1 / 2024 Suomen Lastenhoitoalan ammattilaiset ry 56. vuosikerta ISSN 2342-8325 Eila Seppälä-Vessari toimisto@slal.fi Mediasepät Studio Lehtisepät Oy Anna-Mari Becker Puh. 050 5947896 E-mail: ilmoitusmyynti@slal.fi Slalli -lehdessä julkaistut jutut eivät ole aina järjestön virallinen linja. Lehdessä voidaan esitellä myös erilaisia ajatuksia ja mielipiteitä. Aikakausmedia ry:n jäsen. Slalli -lehti Minna Leppäkorpi P. 050-502 3010 minna.leppakorpi@slal.fi Postiosoite: PL 120, 00060 Tehy P. (09) 5422 7501 toimisto@slal.fi www.slal.fi on koulutettujen lastenhoitoalan ammattilaisten yhteinen järjestö. Teemme parempaa arkea lastenhoidon ammattilaisille. Tarjoamme koulutusta, ratkomme arjen haasteita, vaikutamme alan tulevaisuuteen ja tuomme innostuneet osaajat yhteen paikallisesti ja valtakunnallisesti. Kannen kuva 123rf. Aineisto- ja postituspäivät 13.12 . 30.1.2024 6.3. 1.4. 15.5. 13.6. 19.8. 16.9. 31.10. 5.12. Painosmäärä 6000 kpl. Läsnäoloa, iloa ja oppimista jokaiseen päivään Tervetuloa uuden vuoden ensimmäisen jäsenlehden seuraan. Uusi vuosi tuo mukanaan uusia mahdollisuuksia, uusia haasteita ja toivottavasti myös paljon ilon hetkiä – niitä elementtejä jotka tekevät työstänne ainutlaatuista. Toivotan tervetulleeksi lehtemme uudet vakiopalstat tälle vuodelle: Monimuotoiset perheet -verkoston esittelyt sekä Väestöliiton Kehotunnekasvatus. Myös vanhat tutut, Sydänliiton Neuvokas perhe, Lastenhoitajan arki jatkavat, sekä satunnaisesti mukana ovat myös Matildan matkassa ja Voimaa arkeen -palstat. Tämäkin Slalli -lehti on hyvä läpileikkaus siitä, mitä jäsenmaksusi vastineeksi (noin 3 €/kk) tarjoamme. Konkreettista ja rahallista hyötyä saat monin verroin jäsenmaksuusi verrattuna nettipuodin tuotteista, koulutuksista ja webinaareista, messulipusta, apurahoista, loma- ym. arvonnoista. Paljon siis riippuu Sinusta itsestäsi, kuinka näitä rahanarvoisia etuja käytät hyväksesi. Huolehdi myös, että voimassa oleva sähköpostiosoitteesi on jäsenrekisteritiedoissa, jotta saat tiedon kaikesta toiminnastamme ja pystyt parhaiten hyödyntämään etuja. Tärkein syy olemassaoloomme kuitenkin on lastenhoitajan ammatin ja työn tekemisen tukeminen ja kaikki siihen liittyvää taustalla tehtävä, jäsenelle melko näkymätön työ. Leikkisät hetket, yllättävät tilanteet ja lapsen vilpitön ilo ovat arjen pieniä aarteita, jotka tekevät päivistä erityisiä. Nauti näistä hetkistä ja muista, että ilo tarttuu – oma ilosi ja energiasi välittyy lapsiin joka päivä. Toivotan teille inspiroivaa, nauruntäyteistä ja antoisaa vuotta. Jatketaan yhdessä lasten maailman rikastuttamista, kasvua tukien ja uusia seikkailuja luoden. Eila Seppälä-Vessari, toiminnanjohtaja, päätoimittaja 4041 0089 PEFC/02-31-183 www.pefc.fi Kielitaidon puute aiheuttaa ongelmia päiväkodeissa | Päivi Tolonen 7 Koulutukset ja webinaarit jäsenille keväällä 2024 8 Lastenhoitaja vaatimusten ristitulessa | Päivi Tolonen 10 Tunnetietoisuus auttaa stressin hallinnassa | Anne Tarsalainen 12 Monimuotoiset perheet: Helminauha-hanke tarjoaa tietoa ja tukea lahjasoluperheille | Jenni Huhtala, Kumppanuusperheet yleistyvät – oletko valmis? | Hanna Ruohonen ja Kaisa Niittynen 14 Neuvokas perhe: Miten tukea lasten rauhoittumistaitoja? -vinkki lepohetkille ja vilperttien ryhmiin 16 Vanhemmat – päiväkodin tärkein kumppani! | Merja Korhonen 18 Vanhempien ero vaikuttaa vahvasti lapsen elämään | Päivi Tolonen 22 Lastenhoitajan arki | Päivi Tolonen 24 Tanssia, kuvataidetta, musiikkia | Päivi Tolonen 28 Kehotunnekasvatus: Materiaalit kehotunnekasvatukseen | Henriikka Kangaskoski 30 Känslomässig medvetenhet hjälper till att hantera stress | Anne Tarsalainen 1/24 Yhdessä Vuosi 2026 käynnistyy monin tavoin tutussa mutta samalla huolestuttavassa tilanteessa. Lastenhoitajien arki on täynnä kohtaamisia, vastuuta ja ammattitaitoa – mutta yhä useammin myös kuormitusta, riittämättömyyden tunnetta ja rakenteellisia ongelmia, joihin yksittäinen ammattilainen ei voi yksin vaikuttaa. Tässä Slalli-lehdessä nämä teemat nousevat esiin suoraan kentältä, lastenhoitajien ja perheiden kokemuksista käsin. Lehden jutut kertovat siitä, minkä me jo tiedämme: lastenhoitajien työ on yhteiskunnalle välttämätöntä. Se on hoivaa, kasvatusta, läsnäoloa ja turvaa – usein tilanteissa, joissa resurssit ovat niukat ja vaatimukset kasvavat. Kun esim. suhdeluvut ylittyvät, työ uuvuttaa ja ääni jää helposti kuulumattomiin, tarvitaan yhteistä vaikuttamista ja vahvaa ammatillista edunvalvontaa. Juuri siksi tämä lehti – ja sen mukana tuleva jäsenmaksu – on merkityksellinen. Jäsenmaksu ei ole vain lehden tai yksittäisten etujen summa. Se on panostus siihen, että lastenhoitajien työstä puhutaan oikeilla nimillä, että epäkohtia nostetaan esiin ja että ammattiryhmän ääni kuuluu päätöksenteossa, mediassa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa. Se mahdollistaa Slalli-lehden kaltaisen sisällön, koulutukset, webinaarit, paikallisen ja valtakunnallisen toiminnan sekä sen usein näkymättömän vaikuttamistyön, jota tehdään lastenhoitajien hyväksi joka päivä. Jäsenenä saat konkreettisia etuja ja tukea omaan työhösi, mutta ennen kaikkea olet osa yhteisöä, joka seisoo lastenhoitajien rinnalla. Yhdessä olemme enemmän kuin yksittäisiä ääniä – olemme ammatillinen liitto, joka tekee työtä sen eteen, että lastenhoitajan ammatti saa ansaitsemansa arvostuksen ja tulevaisuuden. Kiitos, että olet mukana. Kiitos, että pidät lastenhoitajien puolta – myös maksamalla jäsenmaksun. Tämän lehden mukana saat lahjaksi Laila Nevakiven kuvittaman suloisen kalenterijulisteen tälle vuodelle. Eila Seppälä-Vessari toiminnanjohtaja, päätoimittaja PEFC/02-31-151 PEFC-sertifioitu Tähän tuotteeseen käytetty puu on kestävästi hoidetuista metsistä www.pefc.fi
Slalli 1 / 2026 5 TEKSTI: Päivi Tolonen KUVA: Roosa Kangasalusta Suhdelukujen ylityksiä ja uupumusta Kun somevaikuttaja ja yrittäjä Beata Leppilampi nosti päiväkotien ongelmat esille Instagramissa, hän sai vaka-ammattilaisilta viestitulvan. Beata Leppilammen esikoispoika aloitti päiväkotitaipaleensa puolitoistavuotiaana ja viihtyi siellä hyvin vajaan vuoden verran – kunnes hänen pikkuveljensä syntyi. –Hyvästelyistä päiväkodissa tuli vaikeita. Kaspian roikkui minussa ja itki ettei halua mennä päiväkotiin. Minulle tuli vahva intuitiivinen tunne, että minun tulee ottaa hänet pois päiväkodista ja olemme kaikki yhdessä kotona. Kun poika alkoi lähennellä neljän vuoden ikää, hän alkoi leikkipuistoissa ollessaan ihmetellä, missä kaikki muut lapset ja kaverit olivat. –Kerroin Kaspianille, että he ovat todennäköisesti päiväkodissa. Hän sanoi siihen, että mäkin haluan mennä sinne. Kaspian aloitti päiväkodin syyskuussa 2025 ja on viihtynyt siellä Leppilammen mukaan superhyvin. Ryhmä on ihana ja paikalla ovat aina tutut, talossa parikymmentä vuotta olleet työntekijät. –Hän on myös oppinut paljon hyviä asioita päiväkodissa, kuten esimerkiksi pöytätapoja ja pukemaan omatoimisesti. VIISI UUTTA 1-VUOTIASTA 14 LAPSEN RYHMÄSSÄ Leppilammen pariskunnalla piti kiirettä töiden kanssa syksyllä ja kaksivuotiasta kuopusta piti viedä harva se päivä isovanhemmille hoitoon. Tuolloin perhe päätti hakea hänelle paikkaa isoveljen päiväkodista. Joulukuun alussa päiväkodista soitettiin, että Gabriel on saanut paikan ja voi aloittaa tammikuussa. –Pienten ryhmässä työskentelevä henkilö kertoi, että Gabrielin ryhmässä olisi lapsia yhteensä 14 ja työntekijöitä kolme. Ihmettelin, kuinka se on mahdollista, eikö alle kolmevuotiaiden ryhmässä pitäisi olla 12 lasta, eli yksi hoitaja neljää lasta kohden. Hän vastasi, että kolme lasta on tuolloin täyttänyt jo kolme vuotta, jolloin suhdeluku muuttuu siten, että yhtä hoitajaa kohden voi olla lain mukaan seitsemän lasta. Kun henkilö vielä kertoi, että ryhmässä aloittaisi tammikuussa viisi noin yksivuotiasta lasta, se oli piste i:n päälle. Leppilampi alkoi miettiä, kuka kolmesta hoitajasta ehtisi antaa hänen lapselleen syliä ja auttaa eroahdistuksessa, jos ryhmässä olisi viisi vuoden vanhaa taaperoa, jotka kaipaisivat aikuisilta vielä enemmän aikaa ja hoivaa. –Vastasin hänelle saman tien, etten ota paikkaa vastaan. Hän ymmärsi asian ja jopa sanoi minulle ”mahtavaa jos pystyt pitämään lapsesi kotona, olen itse kasvattajana kanssasi samaa mieltä”. Oikeastaan minulla ei olisi ollut mahdollisuutta siihen, koska minulla on todella paljon töitä tällä hetkellä, mutta en nähnyt muuta vaihtoehtoa. Beata Leppilampi laittoi samana iltana Instagramiin julkaisun, jossa kysyi: ”Jos päiväkotiryhmässä on 14 1–3-vuotiasta lasta ja vain kolme hoitajaa, kuinka lapset voivat saada tarvitsemansa tuen ja huomion? Kuulisin mielelläni varhaiskasvatuksen ammattilaisia asiasta”. –Tämä laukaisi viestitulvan. Olen saanut vaka-ammattilaisilta vajaan kahden viikon aikana jo yli 1000 viestiä. Miltei kaikki sanovat samaa: olisi hienoa, jos edes lain mukaiset suhdeluvut täyttyisivät, mutta sitä
6 Slalli 1 / 2026 tapahtuu harvoin; aina on jollakin työntekijällä palaveri, joku on kipeä tai täytyy mennä auttamaan toiseen lapsiryhmään. Kun haastatteluamme on kulunut 10 minuuttia, kertoo Leppilampi saaneensa kuusi uutta viestiä. LAIN KIERTÄMINEN IHMETYTTÄÄ ÄITIÄ Viestien lähettäjät eivät ole halunneet paljastaa nimiään, koska pelkäävät saavansa vaikean henkilön leiman ja että päiväkoti saa huonon maineen, mitä seuraisi kenties potkut. –On uskomatonta, että ihmisiä, jotka puhuvat työpaikkansa räikeistä, lakia rikkovista epäkohdista, uhkaa potkut. Siitähän pitäisi pikemminkin palkita, Leppilampi puuskahtaa. Moni päiväkodin työntekijä on myös kertonut olevansa uupunut ja usein sairaslomalla. –Jos on valinnut ammattinsa voidakseen tukea lasten kasvua ja kehitystä ja pitää heistä hyvää huolta, on varmasti uuvuttavaa, jos sitä ei pysty tekemään itsestään riippumattomista syistä. Kun vielä kokee, ettei voi vaikuttaa asiaan, tulee varmasti tunne, ettei kukaan arvosta omaa työtä, Leppilampi pohtii. Viestejä on tullut lastenhoitajilta ja opettajilta, mutta myös päiväkodin johtajilta. He ovat sanoneet, että heidän kätensä ovat sidotut, koska budjettia pitää noudattaa. –Johtajatkin pelkäävät saavansa potkut, jos he esimerkiksi ylittävät henkilöstöbudjetin. Leppilampi ihmettelee varhaiskasvatuslakia, jossa tilapäiset lapsimäärän ylitykset suhteessa aikuisten määrään ovat sallittu, mutta ylityksen pituutta ei määritellä. –Olen saanut sen käsityksen, että ylitys voi olla ryhmässä jopa useiden tuntien mittainen, mutta jos
Slalli 1 / 2026 7 koko talokohtainen, lainmukainen suhdeluku täyttyy edes hetkeksi päivän aikana, voi johtaja kirjata suhdeluvun olevan kyseisenä päivänä kunnossa. Hän korostaa ymmärtävänsä, ettei kyseessä ole päiväkotien vika, jos heille ei anneta resursseja pysyä edes laillisissa suhdeluvuissa. Ryhmät ovat muutenkin suuria: yksi työntekijä kaitsemassa seitsemää 3–5-vuotiasta tuntuu maallikosta aikamoiselta urakalta, jonka aikana esimerkiksi pedagogiikan noudattamiselle tuskin jää riittävästi aikaa. –Olen jakanut näitä viestejä somessa ja sanonut, että miten voi olla mahdollista, että lapsia koskevaa lakia rikotaan. Kuinka voidaan kohdella tuolla tavoin vielä aivan pieniä, jopa alle yksivuotiaita lapsia. He eivät osaa puolustaa itseään, ja työntekijät eivät voi nostaa asiaa esille potkujen pelossa, mikä on aivan kauhistuttavaa. Lisäksi kyseessä ovat vielä kunnalliset päiväkodit. VIDEO HALLITUKSELLE Joissakin viesteissä on sanottu, ettei asiasta saisi puhua, jottei vanhemmille tulisi paha mieli. –Minusta heille nimenomaan pitääkin tulla paha mieli, jotta he heräävät ja alkavat vaatia asiaan muutosta. Ei voi olla tuurista kiinni, saako lapsi hyvän ryhmän päiväkodista vai ei. Hän on myös kuullut, että erityistarpeiset lapset, joilla on lain mukaan oikeus saada avustaja koko päivän ajaksi, eivät sitä aina saa. Tämä uhkaa vahvasti lapsen hyvinvointia. –25 vuotta vakassa työskennellyt henkilö kertoi viestissään, että heidän päiväkodissaan pitää työntekijöiden käyttää turvatakkia, koska lapset voivat niin huonosti, että he purevat, raapivat ja sylkevät. Mietin itse, että miten huono olo lapsella täytyy olla, jos hän käyttäytyy niin aggressiivisesti. Eräs lastenhoitaja kirjoitti, että kun open pitää poistua ryhmästä tekemään pedagogisia suunnitelmia tai palaveeraamaan, saattaa lastenhoitaja olla yhtäkkiä ulkona yksin 20 lapsen kanssa. –Hän sanoi toivovansa tuolloin, ettei kenellekään tule kakkaa vaippaan, koska hän joutuisi tuolloin viemään koko ryhmän sisään. Tai vaihtoehtoisesti antaa lapsen olla kakkavaipassa koko ulkoilun ajan. Toinen lastenhoitaja kirjoitti puolestaan, että on hakenut päiväkotinsa vaikean tilanteen vuoksi töitä 40 eri päiväkodista. Monista niistä on vastattu, että koska vuonna 2030 täytyy lain mukaan kahden kolmesta työntekijästä olla korkeakoulutettuja, he eivät halua palkata lastenhoitajaa vakituiseen työsuhteeseen. –Itse asiassa tämäkin asia on jakanut mielipiteitä viesteissä. Puolet on sitä mieltä, että lastenhoitajien määrä pitäisi palauttaa takaisin, koska syli on tärkeä lapsille eivätkä kaikki tarvitse opettajan pedagogista koulutusta. Toinen puoli taas korostaa korkeakoulutusta ja pedagogista osaamista. Joissakin viesteissä on toivottu subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden tarkistusta. Jos toinen vanhemmista tai molemmat ovat kotona, eivätkä tee töitä, voisi oikeuden rajata vaikkapa kello 9–15 välillä. Aamut ja myöhäiset iltapäivät kun ovat päiväkodeissa kiireisintä aikaa. Leppilampi on merkannut useita poliitikkoja julkaisuihinsa. Vihreiden puheenjohtaja Sofia Virta otti asiaan heti kantaa. Niin myös Tampereen Vihreiden kaupunginvaltuutettu Anna Moilanen, kasvatustieteiden maisteri ja erityisopetusryhmän opettaja, joka kertoi lähteneensä mukaan politiikkaan edistääkseen lasten ja nuorten asemaa. Leppilampi on tehnyt myös videon, jonka on lähettänyt hallitukselle. –Sanon videolla, että jos me luotamme varhaiskasvatuksen laatuun, turvallisuuteen ja lainmukaisuuteen niin paljon, että jätämme sinne lapset koko päiväksi, miksi emme luota siihen, kun vakatyöntekijät kertovat, ettei se sitä ole, koska resurssit ovat vähäiset. Mitä pitää tapahtua, ennen kuin herätään todellisuuteen varhaiskasvatuksen tilasta? SUHDELUVUT TIEDOKSI VANHEMMILLE Nyt hän saanut koottua ryhmän, joka aikoo laatia kansalaisaloitteen varhaiskasvatuksen tilanteen parantamiseksi. Ryhmään kuuluu päiväkotien johtajia, Anna Moilanen sekä eräs Leppilampeen yhteyttä ottanut juristi, jonka oma lapsi on päiväkodissa. Hän on luvannut auttaa lakiin liittyvissä kiemuroissa. –Olen sanonut ryhmän vaka-ammattilaisille, etten tiedä miten asia korjataan, joten en sanele ehtoja aloitteen sisältöön. Pyydän että päiväkotien johtajat kertovat mitä he tarvitsevat. Minä voin jakaa ja nostaa asioita esille somessa. Leppilammen mielestä varhaiskasvatuksen toiminta tulisi olla täysin transparenttia: esimerkiksi päiväkotien päivittäiset suhdeluvut tulisi olla esillä, jotta vanhemmat tietäisivät, miten lapsi viettää päivänsä. –Jos vanhemmat näkisivät, että joskus paikalla on vain yksi aikuinen 15–20 lapsen kanssa, he alkaisivat varmasti vaatia yhteiskuntaa pitämään paremman huolen lapsistamme. Leppilampi suuttuu, kun lukee uutisista, että joku kansanedustaja saattaa antaa joulurahoistaan 500 000 euroa ampumaradalle tai seurakunnalle, joka vastustaa naispappeutta. –Kyllä niille rahoille olisi parempaa käyttöä varhaiskasvatuksessa. Kun kuopus täyttää ensi vuonna kolme vuotta, aikoo Leppilampi laittaa hänet Kaspianin päiväkotiin. –Silloin Gabriel pääsee isompien lasten ryhmään. Olen myös lukenut tutkimuksia, joiden mukaan lapselle on hyötyä vertaissuhteista vasta noin kolmen vuoden iästä lähtien. Somevaikuttaja ja äiti haluaa kiittää kaikkia viestin lähettäneitä vaka-ammattilaisia. –Olen vastannut joka ikiseen viestiin ja kertonut kirjoittajalle, että hän tekee maailman tärkeintä työtä.
8 Slalli 1 / 2026 TEKSTI ja KUVAT: Päivi Tolonen Suomen luonto valloitti lastenhoitajan
Slalli 1 / 2026 9 Audeta Qirjaqi palaa Ateenan lomilta mielellään rauhalliseen Suomeen. Kreikkalaiset lihapullat voittavat kuitenkin suomalaiset lihapullat. Lastenhoitaja Audeta Qirjaqi muutti Kreikasta Suomeen heinäkuussa 2012. Kesä oli kenties paras mahdollinen vuodenaika saapua pohjoiseen maahan, mutta Audetalle muutto ei ollut helppo. –Olin jo kerran lähtenyt kotimaastani Albaniasta Kreikkaan ja asunut siellä 17 vuotta. Ajatus uuteen maahan sopeutumisesta tuntui vaikealta, hän muistelee. Nelihenkisen perheen äiti oli jäänyt Ateenassa vaille töitä, kun kokolattiamattotehdas, jossa hän oli työskennellyt seitsemän vuotta, joutui lopettamaan toimintansa taloudellisen kriisin iskiessä Kreikkaan. –Käsittelin siellä villaa sekä tein koneella mattoja. Asiakkaina olivat talonrakentajat Yhdysvalloissa ja Kanadassa, jotka asensivat matot paikalleen uusiin asuntoihin. Myös kreikkalainen aviomies, joka oli ammatiltaan sähköasentaja, oli menettänyt työpaikkansa. Mies sai idean Suomeen muutosta, koska hänellä oli täällä ennestään sukulaisia. –Mieheni muutti tänne jo syksyllä 2011 ja alkoi järjestellä asioita. Hän teki kahta työtä siivoojana ja sähköasentajana, hankki meille asunnon, sekä selvitti minulle työ- ja opiskelumahdollisuuksia. Kesällä muutin sitten kahden lapsemme kanssa Suomeen. Audeta aloitti kaksi viikkoa saapumisensa jälkeen vuoden mittaisen suomen kielen kurssin. Sen jälkeen hän suoritti kahden kuukauden kieliharjoittelun päiväkodissa. Tuolloin hänessä syttyi halu päästä päiväkotiin töihin. –Olin nuoresta pitäen ollut taitava lasten kanssa. Minusta on myös hienoa katsoa, kuinka lapset kasvavat ja kehittyvät. Harjoittelun jälkeen hän aloitti kahden vuoden mittaiset lähihoitajaopinnot Keudassa Keravalla. Siellä hän oppi lisää suomea. –Opettajat tsemppasivat minua kovasti. Kun kieli tuntui mahdottomalta, he sanoivat: kyllä sä opit, puhu vain rohkeasti, Audeta muistelee. TÄÄLLÄHÄN ASUU IHMISIÄ Hän valmistui 2015 joulukuussa lastenhoitajaksi ja aloitti työt tammikuussa päiväkoti Pollessa Järvenpäässä, jossa hän työskentelee edelleen. –Tein aluksi sijaisuuksia ja sain toukokuussa 2019 vakituisen paikan. Työskentelin alkuvuodet pienten ryhmässä ja tykkäsin olla siellä kovasti, koska pienten kanssa läheisyys on erilaista kuin isompien lasten kanssa. Minulle tuli kuitenkin selkävaivoja lasten nostelemisesta ja siirryin siksi 3–5-vuotiaiden ryhmään. Päiväkoti Polle sijaitsee kauniilla paikalla Tuusulajärven rannalla. Viereisellä laitumella on hevosia ja Sibeliuksen kotitalo Ainola on kivenheiton päässä. –Meillä on iso kaksikerroksinen päiväkoti, jossa on seitsemän ryhmää, ja kaksi esiopetusryhmää joista toinen sijaitsee Järvenpään yhteiskoululla. Olen onnekas, että saan työskennellä näin hienossa ympäristössä luonnon keskellä. Kun perhe muutti Suomeen, oli esikoispoika kymmenenvuotias ja tytär neljävuotias. Tytär oli Audetan mukaan hyvin sosiaalinen ja puhelias, mutta kun kieli ei sujunutkaan uudessa päiväkodissa, oli se hänelle eräänlainen sokki. –Hän alkoi puhua päiväkodissa omaa vauvakieltä. No kyllä hän sitten toki oppi suomen kielen nopeasti. Pojalleni oli vaikea ajatus muuttaa Suomeen ja jättää kaikki kaverit Ateenaan, mutta hänkin tottui lopulta aika nopeasti. Suomessa oli aivan erilaista kuin Ateenassa, kaikkialla oli hiljaista ja rauhallista, kotikerrostaloa myöten. Kesti kuusi kuukautta, ennen kuin perhe näki ensimmäisen kerran naapureita. –Tytär sanoi minulle: äiti, täällä asuu ihmisiä, Audeta muistelee nauraen. Aluksi Audeta kaipasi tuoreita oliiveja ja fetaa, jota sai ostaa Kreikassa kiloittain. Kunnollista oliiviöljyäkään ei löytynyt. –Sitten aloimme pikkuhiljaa tutustumaan lähiseutujen kauppojen tarjontaan. Löysimme Itäkeskuksesta pieniä turkkilaisia kauppoja, joissa myytiin kreikkalaistyylisiä tuotteita. RESEPTEJÄ VAIHDELLAAN Perhe matkustaa joka kesä Ateenaan ottamaan aurinkoa ja tapaamaan tuttuja ja sukulaisia. Aluksi oli haikeaa palata loman jälkeen Suomeen, kunnes viidentenä kesänä tapahtui muutos. Audetasta alkoi tuntua kesken loman, että Ateenassa oli liikaa melua ja oli aika palata Suomeen. –Saavuimme lentokoneella Lappeenrantaan ja meidän piti odottaa pari tuntia junan lähtöä. Söin kahvilassa lohikeittoa ja ruisleipää ja tajusin että olin kaivannut kovasti ruisleipää! Minusta oli siis tullut jo suomalainen, hän naurahtaa. Ei Audeta kuitenkaan ole kokonaan lämmennyt suomalaiselle keittiölle, vaikka moni ruoka maistuukin. Lihapullat ovat hyviä, mutta hän sanoo pilke silmäkulmassa valmistavansa itse parempia. –Teen kreikkalaisia lihapullia, joihin tulee orega-
10 Slalli 1 / 2026 noa, persiljaa ja oliiviöljyä - viimeksi mainittua pitää olla paljon kaikissa ruuissa. Niin suomalaista minusta ei ole vielä tullut, että tykkäisin paistetuista silakoista, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Kinkku ja laatikot maistuvat päiväkodin joulupöydässä, mutta Audetan perheessä syödään jouluna ja pääsiäisenä lammasta. Jälkiruuaksi on kreikkalaisia hunajakeksejä ja baklavaa, joka on perinteinen jälkiruoka uutena vuotena sekä Kreikassa että Albaniassa. –Sunnuntairuokamme on kokonaisena paistettu kana uunissa perunoiden kera. Kana maustetaan suolalla ja pippurilla, perunoiden sekaan tulee sitruunamehua ja oreganoa. Ja sitten runsaasti oliiviöljyä koko komeuden päälle, hän kertoo. Audeta rakastaakin ruuanlaittoa ja päiväkodissa hän vaihtelee kollegoidensa kanssa usein reseptejä. SUOMEN KIELI SUJUU Kreikassa ja Suomessa on selkeitä eroja lasten kasvatuksen ja hoidon suhteen. Ateenassa esikoinen piti aina viedä ja hakea koulusta, Suomessa lapsen on turvallista kulkea koulumatkat yksin. Kreikassa kunnalliset päiväkotipaikat ovat tiukassa ja Audeta joutui laittamaan tyttärensä yksityiseen päiväkotiin. –Se maksoi 350 euroa kuussa mikä on Kreikan palkkatasoon nähden korkea hinta. Päiväkodista piti maksaa myös kesäkuukausina, vaikka lapsi olisi ollut lomalla vanhempien kanssa. Audetalle olikin mieluisa yllätys, että kaksi viikkoa sen jälkeen, kun hänen suomen kielen koulutuksensa oli alkanut, sai tytär paikan päiväkodista. Päiväkodit ovat myös hyvin erilaisia Suomessa. –Ateenassa ne ovat usein kerrostalossa keskellä kaupunkia ja pienillä pihoilla on tekonurmikko. Retkiä ei tehdä, koska luonto on kaukana. Suomessa taas miltei kaikkien päiväkotien lähistöllä on luontoa tai ainakin puistoja. Suomen kielikin sujuu nykyisin jouhevasti. Tosin kun Audeta toimi taannoin opettajan sijaisena, hän joutui hieman tukeutumaan toiseen opettajaan vasun kirjoittamisessa. –Pidän kuitenkin enemmän lastenhoitajan työstä, koska saan olla enemmän lasten kanssa. Vaikka opettajan palkka on parempi, hän joutuu istumaan usein tietokoneen äärellä. LASTENHOITAJAT YHTEISKUNNAN SELKÄRANKA Audeta on ollut Tehyn ammattiosasto 141 jäsen valmistumisestaan saakka ja toimii nykyisin osaston jäsensihteerinä. Mielessä on kuitenkin ollut koko ajan halu liittyä lastenhoitajien omaan liittoon. –Kolme vuotta sitten ammattiosastomme Uudenmaan syyskokouksessa oli mukana Slallin edustajia, jotka kertoivat liiton toiminnasta. Liityin Slalliin ja Uudenmaan lastenhoitajien yhdistykseen. Viime vuonna minut kutsuttiin vuosikokoukseen, jossa minut valittiin yhdistyksen hallituksen varajäseneksi, hän iloitsee. Audeta kokee olevansa edelleen uusi liiton toiminnassa. Siksi hän haluaakin perehtyä pikkuhiljaa paremmin siihen, miten asioita hoidetaan. Yhdistyksen konkarit ovat tarvittaessa tukena. – Pohdin usein sitä, arvostetaanko lastenhoitajien työtä riittävästi. Meidän työmme on tosi tärkeää ja ikään kuin yhteiskunnan selkäranka. Haluan myös olla mukana säilyttämässä lastenhoitajien etuuksia, hän pohtii. Vaikka työ on muuttunut vuosi vuodelta kiireisemmäksi, viihtyy Audeta erinomaisesti omassa päiväkodissaan. Järvenpään kaupunki on esimerkiksi tehnyt paljon työtä ammattiryhmien välisen yhdenvertaisuuden edistämiseksi. –Koen, että olemme samanarvoisia vakaopettajien kanssa. Ja pedagogiikka kuuluu kaikille, ei pelkästään opeille. Perhe matkustaa paljon, sillä on mukavaa irtautua arjesta ja mennä vaikkapa viikonlopuksi Tallinnaan. Ateenan lisäksi perhe käy vuosittain myös Albaniassa katsomassa Audetan vanhempia ja sukulaisia. –Koska Albaniaan ei enää ole suoria lentoja, menemme ja tulemme yleensä Italian kautta, jossa viivymme pari yötä mennen tullen. Voin tavata samalla Milanossa asuvaa sisartani. On Audetalla vielä yksi mieluisa harrastus, valokuvaaminen. Hän tykkää kulkea luonnossa ja ottaa kuvia. –Kerran kuvasin yhden puun kaikkina eri vuodenaikoina. Olen ottanut paljon kuvia myös meidän perheestä ja tehnyt niistä kuvatauluja, hän myhäilee.
Slalli 1 / 2026 11 TEKSTI: Päivi Tolonen KUVAT: Sami Sallinen Sanaton viestintä on puolet vuorovaikutusta Havainnoimalla puhekumppanin kehonkieltä pääset kiinni toisen tunnetiloihin. Kun haluaa aloittaa lapsen vanhemman kanssa keskustelun jostakin tärkeästä asiasta, tulisi valita hetki, jolloin kykenee olemaan tilanteessa läsnä 100-prosenttisesti, sanoo kehonkielen ammattilainen, kouluttaja Sami Sallinen. –Tulkitsemme toisiamme kehonkielen signaalien pohjalta tiedostamattamme, siis alitajuisesti. Jos vanhemmalla on tunne, ettei työntekijä ole läsnä ja kuuntele, lähtee vuorovaikutus välittömästi väärään suuntaan. Toimivaan vuorovaikutukseen kuuluu selkeä katsekontakti, hyvä ryhti ja avoin asento. Lisäksi tulisi seisoa kohtisuoraan keskustelukumppania kohti. –Rauhallinen, tauotettu puhe on kaiken a ja o. Tuolloin puhekumppani pystyy käsittelemään sanomaa ja saa taukojen aikana tilaisuuden reagoida. Eli keskustelu ei saisi alkaa pitkällä, nopeatempoisella monologilla. Hyvä katsekontakti on lempeä ja tutkiva, se haluaa nähdä syvemmälle ihmiseen. Sitä tukee myös kasvojen rento ja avoin ilme. Liian intensiivinen ja tuijottava katse on ahdistava. Nämä seikat pätevät myös keskustellessa työkaverin kanssa jostakin hankalasta asiasta. PYSÄHDY KUUNTELEMAAN TOISTA Vanhemman kanssa kannattaa aloittaa keskustelu small talkilla, eli jutella aluksi vaikkapa kurahousuista. Samalla voi tulkita tilannetta: millainen on vanhemman kehonkieli, onko nyt hyvä hetki puhua tärkeästä asiasta. –Kehonkielestä voi nähdä millä tuulella vanhempi on ja onko hänellä esimerkiksi kiire pois. Näistä seikoista kertoo puherytmi ja katse, onko vanhempi hymyilevä ja avoin vai onko hänen kasvojensa ilme kireä. Elehtiikö hän rauhattomasti vai pysyykö paikoillaan. Kun ihmisellä on rauhallinen olo, hän myös hengittää rauhallisesti. Tämä olotila tarttuu myös puhekumppaniin, kuten esimerkiksi vanhempaan, joka saattaa kenties olla hermostunut siitä, mitä työntekijä aikoo sanoa. –Mitä enemmän vuorovaikutukseen liittyy suuria tunteita ja mahdollisia intressiristiriitoja, sitä enemmän kannattaa kiinnittää huomiota sanattomaan viestintään. Jos esimerkiksi muistelee riitoja omien läheistensä kanssa, tulee yleensä mieleen tarkasti äänenpainot ja ilmeet, koska kiinnitämme riitatilanteessa vielä enemmän huomiota sanattomaan viestintään. Keskustelussa kannattaa kiinnittää huomiota pieniin merkkeihin toisen olemuksessa. Siristääkö puhekumppani silmiään, puristuvatko huulet yhteen tai rypistyykö otsa. Onko äänensävy korkea tai epäystävällinen, eikä henkilö ota suoraa katsekontaktia tai tuijottaa aggressiivisesti.
12 Slalli 1 / 2026 –Nämä seikat viestivät siitä, että vanhempi kokee kenties olonsa epämukavaksi ja ahdistuneeksi tai on vihainen. Tuolloin tulisi osata pysähtyä kuuntelemaan toista. Jos osaamme kiinnittää huomiota sanattomiin signaaleihin ja yritämme ymmärtää niitä, pääsemme kiinni toisen tunnetiloihin. Se syventää myös vuorovaikutusta. Lisäksi kun toinen kokee tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi, se pehmentää vuorovaikutuksen sävyä kireässä tilanteessa. LÖYDÄ SISÄINEN AUKTORITEETTI JA KONTROLLI Sallinen ottaa esimerkiksi isän, joka tulee hakemaan lastaan äkäisenä, koska häntä kenties suututtaa jokin asia päiväkodin toiminnassa. Isä saattaa olla isokokoinen mies ja jos vastapuolena on pienikokoinen nainen, saattaa isä ajatella alitajuisesti näin: koska olen isompi, hallitsen tätä tilannetta. Lisäksi olen vanhempi kuin lastenhoitaja ja ammatiltani toimitusjohtaja. Kyllä minä tiedän mikä on oikein! Tällaisessa tilanteessa lastenhoitajan on tärkeää etsiä oma sisäinen auktoriteettinsa, eli muistuttaa itseään, että nyt ollaan minun tontillani. –Lastenhoitajan tulee olla vanhemmille auktoriteetti omalla työpaikallaan. Sen ylläpidossa auttaa, että hän muistuttaa itseään olevansa lapsen kanssa tekemisissä päivittäin ja tietävänsä omalta osaltaan, mitä lapselle kuuluu ja miten hän voi. Lisäksi pitää muistaa oma velvollisuus hoitaa työhön kuuluva kohtaaminen ammattilaisen tavoin. Kun sisäinen auktoriteetti on kunnossa, on helpompi löytää myös sisäinen kontrolli. Siinä auttaa Sallisen mukaan se, että on yhteys omaan tunnetilaan, eli ymmärtää mahdollisen ärtymyksensä ja stressitilansa ja pystyy hallitsemaan sen vuorovaikutustilanteessa. –Ajatus siitä, että oma kontrolli tunteiden suhteen pelaa, lisää myös auktoriteetin tunnetta. Kontrollin pitämisessä auttaa se, että hengittää ja liikkuu rauhallisesti sekä ottaa hyvän katsekontaktin. Äänen pitäisi pysyä tasaisena ja matalahkona ja puhua rauhalliseen tahtiin. Tämä kaikki tarttuu myös puhekumppaniin. PITUUSERO TASOITTUU, KUN ISTUUDUTAAN Sanattomalla viestinnällä voi rauhoittaa toisen ihmisen kaikista tehokkaimmin. Tämän Sallinen totesi tehdessään aiemmassa ammatissaan rikospoliisina kuulusteluita ja neuvotellessaan rikollisjärjestöjen kanssa. Hyvä ryhti on toinen tärkeä seikka. Jos pienennämme itseämme, viestimme että haluamme pois paikalta. Lihasten tulisi olla rennot, jotta pystymme seisomaan mahdollisimman avoimesti ja rennosti. –Etäisyys toiseen kannattaa pitää sellaisena, että itsellä on hyvä olla. Jos toinen tulee liian lähellä, voi sanoa: seisot vähän liian lähellä, voitko mennä kauemmaksi. Pituuseroa voi tasoittaa siirtymällä keskustelukumppanin kanssa istumaan. Pöydän, jonka ääreen istutaan, olisi hyvä olla tyhjä. Jos pöydällä on vaikkapa kahvikuppi tai kukkamaljakko, tulee helposti tunne, että kommunikoinnin välissä on jotakin. EI SE MITÄ SANOTAAN, VAAN MITEN SE SANOTAAN Jos haluaa valmistautua keskusteluun etukäteen, kannattaa varoa liiallisia ennakkosuunnitelmia. Kyseinen isä esimerkiksi tuli paikalle asenteella: minä olen oikeassa, lastenhoitaja on väärässä. Kuuntelen ensin mitä se sanoo, mutta sitten kyllä sanon tämän jutun, riippumatta siitä mitä se minulle on sanonut. –Tässä tilanteessa auttaa työntekijän oma avoimuus ja halukkuus kuunnella. Kun isä huomaa, että kuuntelet ja haluat ymmärtää hänen asiansa ja tarpeensa, se rikkoo hänen ennakkoasenteensa ja helpottaa dialogiin pääsyä. Ammattitaitoa osoittaa se, että pystyy ottamaan tietoisesti empaattisen asenteen. Eli työntekijä pystyy kuin siirtymään toiselle puolelle pöytää toisen henkilön paikalle ja ymmärtämään, mitä tarvetta henkilö ilmentää käytöksellään. Tietoinen empatia onkin Sallisen mukaan paras tapa ratkaista ongelmia. –Kun ymmärrän toisen käytöksen syyn, se muuttaa heti tapani puhua ja käyttäytyä häntä kohtaan. Se myös tuo minut lähemmäksi toista ihmistä. Useimmissa vuorovaikutustilanteissa ei ole niinkään merkitystä sillä mitä sanotaan, vaan miten se sanotaan. Kaikki me keskustelemme mieluummin ihmisten kanssa, jotka kohtelevat meitä ystävällisesti. Hyvän puherytmin ymmärtämiseksi kannattaa etsiä vaikkapa jonkun maailmanluokan karismaattisen henkilön julkinen puhe YouTubesta. –Yleensä tällainen henkilö tauottaa puhettaan tehokkaasti. Eli hiljaisuus laskee viimeiset sanat perille. Siten kuulijoille jää hetki tilaa miettiä hänen sanomaansa. Tauotettu puhe on vakuuttavampaa ja rauhallinen puhetyyli laskee myös toisen ihmisen sykettä. Lisäksi annamme toiselle mahdollisuuden kommentoida. PEILAUS KERTOO HYVÄSTÄ VUOROVAIKUTUKSESTA Kannattaa kiinnittää myös huomiota kehon asentoon. Käännämme nimittäin kehoamme mielenkiintomme suuntaan. Kun tapaamme ensimmäisen kerran jonkun ihmisen, seisomme kenties aluksi vaistomaisesti vähän kyljittäin, koska emme vielä tiedä millainen toinen ihminen on. –Tutun ihmisen kanssa asetutaan heti tasavertaiseen asentoon vastakkain, koska silloin ei tarvita suojautumismekanismia. Tämä on tärkeä asia myös kohtaamisessa vanhemman kanssa silloin, kun halutaan puhua jostakin tärkeästä asiasta. Kun olemme täysin vastakkain se osoittaa, että olemme kiinnostuneita toisesta ihmisestä.
Slalli 1 / 2026 13 Kun toinen henkilö alkaa peilata toisen kehonkieltä, se kertoo, että hän on rentoutunut. Tuolloin päädytään puhumaan samalla rytmillä ja asetutaan samaan asentoon, esimerkiksi jalat asettuvat keskustelukumppanilla samaan suuntaan kuin toisella. –Tämä viestii siitä, että vuorovaikutus luistaa, voimme ymmärtää toinen toistamme. Jos keskustelu koskee vaikeaa asiaa, niin peilaaminen kertoo, että keskustelukumppani on siirtynyt pois epämukavuusalueelta erityisesti siinä tapauksessa, jos hänen asentonsa oli aluksi sulkeutunut ja jäykkä. Tässä tilanteessa voidaan mennä syvemmälle vuorovaikutukseen ja alkaa puhua entistä paremmin ratkaisuista ja vaikeammista asioista, koska henkilö on vastaanottavaisessa tilassa. ASETU LAPSEN TASOLLE Ahdistuneelta vaikuttavaa keskustelukumppania voi koskettaa kyynärvarteen tai olkapäähän. Usein lyhytkin kosketus riittää rauhoittamaan. –Kosketuksella on ihan järjettömän suuri vaikutus. Se on merkki siitä, että välitän ihmisestä, että meillä on yhteys. Siksi me kättelemmekin. Kosketus luo myös turvallisuutta. Kun olemme ahdistuneita eikä kukaan kosketa meitä, hieromme itse kasvojamme tai niskaamme. Lasten kanssa toimiessa on tärkeää huomioida kehonkielen rauhallisuus, sillä lapset ovat aikuisia herkempiä tunnistamaan kiireen tai ärtymyksen merkkejä. –Myös fyysisesti samalle tasolle laskeutuminen parantaa vuorovaikutusta ja tietysti se, että reagoimme lapsen sanattomiin viesteihin riittävän selvästi. Lapset ovat aikuisia aidompia sanattomassa viestinnässään, joten merkit ovat kyllä nähtävissä, jos niitä vain haluaa hyödyntää. Sallisen mukaan aikuiset, jotka tulevat vaikeista oloista, kuten esimerkiksi riitaisista tai alkoholistiperheistä, ovat oppineet usein erityisen herkiksi vaistoamaan muiden ihmisten tunnetilan. –Jos ihminen lukee koko ajan muiden tunteita, se on stressaavaa, sillä tunteet tarttuvat. Niinpä on tärkeää oppia laittamaan rajoja itsensä ja toisen ihmisen välille: tuo on hänen tunnetilansa, ei minun. HYÖDYNNÄ KEHONKIELEN SIGNAALIT Kouluttaessaan erilaisia työyhteisöjä, on Sallinen todennut, että vaikeat vuorovaikutustilanteet ovat nykyisin arkipäivää yhä useammassa ammattiryhmässä. –Kiersin viime syksynä puhumassa kaikissa Tampereen lukioissa. Minulle kerrottiin, että haastavat vuorovaikutustilanteet vanhempien kanssa ovat lisääntyneet. Mitä enemmän työ rasittaa, sitä tärkeämmälle sijalle nousee työyhteisökommunikointi. Sallisen mukaan kyse on yleensä siitä, että nostetaan tietoisuuden tasolle kehonkieli, tunteiden kontrolli ja hallinta. –Jo sillä on merkitystä, kuinka astumme sisään työpaikan taukotilaan. Katsommeko jokaista silmiin, hymyilemme ja tervehdimme. Kun Sallinen opiskeli 1980-luvun lopulla poliisikoulussa, ei sanattomasta viestinnästä juuri puhuttu. Kerran eräs kouluttaja mainitsi termin ja Sallinen marssi Tampereen keskuskirjastoon etsimään aiheesta kirjaa. –Löysin erään käyttäytymistutkija Desmond Morrisin kirjoittaman kirjan ja innostuin asiasta kovasti. Kun työskentelin 14 vuoden ajan rikospoliisissa, tajusin että sanaton viestintä oli kova juttu erityisesti kuulusteluissa. Tänä päivänä esimerkiksi jenkeissä on sanaton viestintä todella vahvassa viranomaiskäytössä, eli puolet kuulusteluista on sanatonta viestintää. Sallinen ehti työskennellä rikospoliisiuransa jälkeen vielä suojelupoliisissa ja kansainvälisissä operaatioissa ennen kuin hän siirtyi täysipäiväiseksi kouluttajaksi noin 10 vuotta sitten. –Erikoisalaani ovat sanattoman viestinnän lisäksi vuorovaikutustilanteet kokonaisuutena. Puhun usein myös siitä, kuinka palautua stressaavista ja pelottavista vuorovaikutustilanteista. Hän kiteyttää lopuksi tärkeimmän seikan sanattomasta viestinnästä: pelkkä teorian tunteminen ei riitä, on otettava havainnot käyttöön. –Hyödynnä vuorovaikutuksessa toisen välittämiä pieniä signaaleja sekä käytä sanatonta viestintää hyväksesi omassa kommunikoinnissasi.
14 Slalli 1 / 2026 Parasta linnanjuhlissa olivat välittömät tapaamiset julkisuudesta tuttujen henkilöiden kanssa. Lastenhoitaja kutsuttiin linnaan TEKSTI: Päivi Tolonen KUVAT: Päivi Tolonen ja Kaija Rahkola Vuoden lastenhoitaja Kaija Rahkola istuu itsenäisyyspäivänä helsinkiläisessä kampaamossa valmistautumassa linnanjuhliin. Kutsukirje saapui tiistaina 4. marraskuuta aivan kuin pisteenä i:n päälle työpäivän aikana tehdyille vitsailuille. –Minulla oli sinä iltapäivänä ohjattavana nuoria äitejä ja isiä. Kyselimme toisiltamme, joko sait kutsun linnaan, ai etkö vielä, Oulussa perhetyöntekijänä toimiva Rahkola muistelee hymyillen. Kun hän saapui illalla kahdeksan jälkeen kotiin, hän saunoi ensitöikseen ja meinasi alkaa lukemaan päivän Kaleva-lehteä. –Huomasin, että pöydällä oli joku ilmaisjakelulehti ja kun nostin sen, näin alla olevan kirjekuoren, jossa luki teksti ”Tasavallan presidentiltä”. Piti ihan nielaista pari kertaa. Rahkola avasi kuoren kädet täristen, mutta hellästi, jotta kaikki kauniit leimat säilyisivät kuoren päällä. Sisällä oli kutsu linnanjuhliin, ja se oli osoitettu perhetyöntekijä Kaija Rahkolalle ja Olli Rahkolalle. –Varmistin vielä, että kutsu on aito katsomalla kirjettä ja sen leimoja valoa vasten, hän naurahtaa. Yöllä ei uni tullut, kun Rahkola mietti, miksi oli kutsun saanut ja oliko ansainnut sen. Aamulla hän soitti ensitöikseen esihenkilölleen Markukselle ja kysyi: ”nytkö minä joudun sinne linnaan”? –Markus oli hetken ihmeissään hiljaa. Sitten kerroin, että pääsen presidentinlinnaan. Markus vastasi ”Mitä? Aivan mahtavaa, olet kyllä tehnyt jotakin oikein”. Sitten hän lähetti koko tiimilleni sähköpostin, jonka otsikkokentässä luki: Kaija linnaan. Meillä on nimittäin Markuksen kanssa samanlainen huumorintaju ja vitsailemme usein työasioihin liittyen, että päästäänkö vai joudutaanko linnaan! VINKIT VIIME VUODEN LASTENHOITAJALTA Kun Rahkola varasi seuraavana aamuna itselleen ja miehelleen lentoja Helsinkiin, tuli itku. Liikutusta lisäsi myös aikuisen tyttären huolenpito. Hän auttoi meikkaaja-kampaajan löytämisessä. –Tyttären pelikaveri kertoi tuntevansa hyvän meikkaaja-kampaajan Helsingissä. Oli toki vaikeaa löytää itsenäisyyspäivälle aikaa, mutta kun tytär soitti tän-
Slalli 1 / 2026 15
16 Slalli 1 / 2026 –Siellä oli turvatarkastus ja sitten meidät ohjattiin seuraavaan kerrokseen odottelemaan kättelyä. Sanoin presidentille ”Kaija Rahkola, kaunis kiitos kutsusta”. Hänen katseensa oli lämmin ja olemuksensa läsnä oleva. Mieheni sanoi, että jäin hänen tielleen ja hän joutui pois punaiselta matolta, toivottavasti sitä ei huomattu televisiossa, Rahkola naurahtaa. Presidentin tervehtimisen jälkeen pariskunta ohjattiin yläkertaan katsomaan kättelyn jatkumista. Reitti kulki pitkin kadettien reunustamaa komeaa kunniakujaa. –Oli ihanaa nähdä, kun kättelyyn tuli Tourette-tyttö, hän oli niin suloinen ja aito. Oli hienoa, että hän oli saanut kutsun. Tervehdin häntä myöhemmin illalla. Oli myös upeaa kuunnella, kun kansallisoopperan kuoro lauloi Finlandian, Rahkola hehkuttaa. Hän meni tervehtimään rohkeasti kiinnostavia julkisuuden henkilöitä. Anneli Jäätteenmäelle Rahkola sanoi: ”minä tunnen sinut, mutta sinä et tunnet minua”. –Jäätteenmäki kysyi ”kukas sinä sitten olet”. Esittelin itseni ja kerroin olevani perhetyöntekijä. Hän kysyi mitä teen työssäni. Kerroin, että saan pitää huolta perheistä sosiaali- ja lastenhuoltolain puitteissa. Hän kuunteli minua hyvin kiinnostuneena. Kun muusikko Samu Haber tuli vastaan eräällä tyhjähköllä käytävällä, Rahkola kysyi häneltä ”mitäs tuolla käytävän päässä on”. –Samu vastasi, että siellä on hyviä juustoja ja jazzmusiikkia. ne, hänelle sanottiin, että laitetaan onnistumaan. Niin pääsin tänne Tanja Viitasen hyvään huomaan, Rahkola hehkuttaa Qtime-kampaamossa, jossa Viitanen loihtii hänelle upeaa juhlakampausta. Isänpäivänä Rahkola lähti Sokokselle etsimään etiketin mukaista pukua. Hän sanoi myyjälle ”pitäisi löytää pitkä iltapuku linnanjuhliin”. –Myyjältä jäi ensin suu auki. Sitten aloimme katsella pukuja ja löysimmekin Katri Niskasen suunnitteleman kauniin mustan puvun ja siihen sopivan laukun. Jätin puvun vielä yön yli nimelläni mietittäväksi ja seuraavana päivänä kävin sen ostamassa. Rahkola valmistautui juhlaan soittamalla viime vuonna linnaan kutsutulle vuoden lastenhoitajalle Marja-Leena Varholle. –Hän neuvoi kiertelemään ja katselemaan kaunista linnaa heti alkuillasta, kun paikalla ei vielä ole paljon väkeä. Marja-Leena sanoi myös, ettei ruokailu ole välttämättä se tärkein juttu, vaan pikemminkin kiinnostavat henkilöt ja heidän kanssaan keskustelu. FINLANDIA SYKÄHDYTTI Seuraavana päivänä Rahkola kertoo puhelimitse olevansa väsynyt, mutta onnellinen. Päällimmäiseksi muistoksi jäi tilaisuuden juhlallisuus ja välittömyys. Kaikki vieraat olivat tulleet juhlimaan itsenäisyyspäivää, eikä titteleitä tarvittu. Taksi oli ollut myöhässä, mutta pariskunta ehti onneksi ajallaan linnan ovelle.
Slalli 1 / 2026 17 SELFIE LAPSENLAPSEN ILOKSI Matti Vanhaselle Rahkola sanoi ”Voi Matti, mitä teitkään silloin Rukan hiihtoreissulla vuonna 2009”. –Kun hallitus teki tuolloin eläkejärjestelmäuudistuksia, se poisti vuonna 1994 päätetyn eläkeuudistuksen valintaoikeuden. Olin tuolloin valinnut niin kutsutun vanhan eläkejärjestelmän, eli minulla olisi ollut oikeus päästä eläkkeelle 58-vuotiaana. Silloinen Matti Vanhasen johtama hallitus kumosi sen oikeuden. Olen myöhemmin miettinyt, miten se oli mahdollista, koska minulla oli allekirjoitettu sopimus. Niin ja Vanhanen vain hymähti minulle linnassa. Vuoden lastenhoitaja pääsi myös tervehtimään Seela Sellaa sekä juttelemaan oululaisten kansanedustajien Merja Rasinkankaan ja Juha Hännisen kanssa. Yksi parhaista hetkistä oli kuitenkin selfie Robin Packalenin kanssa. –Menin kysymään hänen morsiameltaan, saisinko ottaa selfien Robinin kanssa lapsenlastani varten. Hän kun oli ollut katsomassa Robinin konserttia, mutta ei päässyt siellä eturiviin, mikä harmitti häntä kovasti. Selfie mummin kanssa olisi kuin pieni korvaus. Morsian sanoi, että minä järjestän asian. Otimme monta kuvaa ja sanoin Robinille, että sinulla on hyvä biisit, kuuntelen niitä välillä Iskelmäradiosta. JUHLIEN ESTEETTISYYS MIELLYTTI Rahkolan pariskunta nautti sekä juustotarjoiluista että Svinhufvudin kakusta. Pieniä marjaleivoksia tuli myös syötyä kuten myös erinomaista kalapiirakkaa. –Kaikki oli laitettu kauniisti esille ja henkilökuna oli palvelualtista. Olihan siellä jopa Oulunseudun ammattioppilaitoksen opiskelijoita opettajineen tarjoilemassa. Kävin heitä tervehtimässä. Booli oli hyvää ja makeaa, ja siinä oli päärynän vivahtava väri. Luomuviinejäkin Rahkola tuli hieman maistaneeksi. Ja tietysti hän pyörähteli tanssiparketilla miehensä käsivarsilla. Rahkola nautti erityisesti juhlan esteettisyydestä: oli upeaa nähdä kauniita ihmisiä hienoissa vaatteissa. Myös suurlähettiläiden kansallisasut jäivät mieleen, yksi niistä oli kuin samuraisoturin asu. Koskettava hetki oli myös seistä parin metrin päässä kolmesta presidenttiparista. –Puolen yön jälkeen väki alkoi vähetä, osa oli selvästi sopinut jatkoista. Mekin siitä sitten lähdettiin hotellille, koska aamulla odotti lento klo 9.25 takaisin Ouluun ja siellä hirvipeijaisiin. Kun pariskunta saapui hotellille, Rahkola huomasi saaneensa 60 WhatsApp-viestiä. Niissä kehuttiin komeaa pariskuntaa. –Viesteissä kiiteltiin myös pukuani ja suomalaisia Lumoava-korvakorujani, jotka sain perheeltäni 50-vuotislahjaksi. Mieskin oli tyytyväinen iltaan. Sitten olikin jo aika painaa pää tyynyyn. Prinsessa-päiväni oli päättynyt, Rahkola toteaa.
18 Slalli 1 / 2026 Miten harjoitellaan ruokarohkeutta ja rauhoittumisen taitoa? -Katso kivoja toimintaideoita ryhmällesi Neuvokas perhe -verkkopalvelusta Sydänliiton Neuvokas perhe sivulta löydät helposti käyttöönotettavaa maksutonta materiaalia varhaiskasvatusryhmille. Verkkopalvelustamme löytyy laajasti vinkkejä ja sisältöjä lasten syömiseen, rauhoittumiseen, lepoon ja kehotyytyväisyyteen. NAPPAA HELPPOJA IDEOITA OMALLE RYHMÄLLESI, ESIMERKIKSI: Ruokarohkeutta voi harjoitella koko ryhmän kanssa. Neuvokas perheen ideakorteista löytyy monia valmiita ideoita siihen, miten ruokarohkeutta harjoitellaan; esim. • Rotta Ronkeli harjoittelee ruokarohkeutta. Lue tarina lapsille ja miettikää millaista maistamisrohkeutta teidän ryhmässä voisi harjoitella. Ja tehkää yhdessä Rotan vinkkaamia harjoituksia. • Arvaatko mikä kasvis? Tutustutaan vieraisiin makuihin kaikilla aisteilla: kosketellen, haistellen ja kuunnellen. Ruoka-aineisiin tutustuminen toimintahetkissä edistää ruokarohkeutta tutkitusti myös ruokapöydässä. • Tehdään makuvesiä. Ruokarohkeutta voi harjoitella laimeina makuina, kun sekoittaa ”ei pidettyä ruoka-ainetta” veteen ja lapsi uskaltaa ehkä maistaa sitä. Ja aina paljon kehuja, kun uskaltaa yrittää, haistaa tai maistaa.
Slalli 1 / 2026 19 RAUHOITTUMISEN TAITOA OPITAAN HARJOITUSTEN AVULLA Saatamme sanoa lapsille: ”Rauhoitu” tai ”Nyt pitää rauhoittua.” Mutta kaikki lapset eivät osaa rauhoittaa itseään. Lapset tarvitsevat aikuisten apua rauhoittumistaitojen harjoitteluun. Miten laskea omia kierroksia ja tyynnyttää mieltä? Tämä on aikuisillekin vaikeaa, ja lapsen itsesäätely on vielä ihan keskeneräinen. Kokeilkaa Rentoudu Nallen kanssa äänitteitä, joissa Pikku Kakkosen Nalle harjoittelee rauhoittumista. Äänitteitä voi kuunnella puhelimen avulla vaikka nukkarissa ja rentoutushetkellä. Harjoitukset löydät neuvokasperhe.fi/artikkeli/opetellaan-rauhoittumistaitoja-nallen-kanssa. TÄHTITYÖKALUT APUNA VANHEMPIEN KANSSA KESKUSTELUUN, MYÖS UUSI DIGITÄHTI RUUTUAIKAAN LIITTYEN Huoltajien kanssa tehtävä yhteistyö on tärkeä osa varhaiskasvatuksen arkea. Haluatko keskustella vanhempien kanssa lapsen syömisestä, liikkumisesta, unesta tai ruutuajasta? Tehdä sen vahvuus- ja voimavarakeskeisesti sekä konkreettisia vinkkejä tarjoten? Hyödynnä Neuvokas perhe tähtityökaluja keskustelun jäsentämiseen. Löydät ne Materiaalit -osiosta. MATERIAALEISTA KANNATTAA VINKATA MYÖS PERHEILLE Neuvokas perhe sivuilla on paljon vinkkejä vanhemmille lasten syömispulmiin, lepoon ja liikkeeseen liittyen sekä ruutuaikaan. Myös vanhemmuuteen ja arjen hulinaan perheet löytävät tukea palvelustamme. Tilaa Neuvokas perhe uutiskirje varhaiskasvatuksen ammattilaisille. Saat kerran kuukaudessa vinkkejä lasten hyvinvointioppimiseen ja omaan hyvinvointiisi! ”Loistavia materiaaleja varhaiskasvatuksen hyvinvointioppimiseen ja vanhempien kanssa tehtävään yhteistyöhön”
20 Slalli 1 / 2026 Perheiden MONIMUOTOISUUS on varhaiskasvatuksessa arkipäivää, mutta miten se pitäisi huomioida? Kuvittele lapsiryhmä, jossa on kaksitoista lasta. Tilastojen valossa tällaisessa ryhmässä on keskimäärin kolme lasta, jotka elävät yhden vanhemman perheessä. Vähintään yksi lapsi elää uusperhearkea. Yhtä moni, jos ei useampi lapsista elää kahden kulttuurin perheessä tai maahanmuuttajaperheessä. Kuvakaappaus kahden kulttuurin perhettä ja adoptioperhettä käsittelevästä videosta. Ryhmässä voi lisäksi olla lapsia, jotka elävät esimerkiksi adoptioperheessä, tahatonta lapsettomuutta kokeneessa perheessä, sijaisperheessä, sateenkaariperheessä, monikkoperheessä tai perheessä, joka on menettänyt lapsen tai vanhemman. Nämä erilaiset perhemuodot ja -kokemukset voivat myös toteutua yhtä aikaa, eli perhe voi olla esimerkiksi sekä sijaisperhe, sateenkaariperhe että uusperhe. MIKSI ON TÄRKEÄÄ HUOMIOIDA PERHEIDEN MONIMUOTOISUUS? Perheisiin ja perheellistymiseen liittyy palveluissa edelleen paljon oletuksia ja asenteita, kuten ajatus ”normaalista perheestä”. Maailma muuttuu ja esimerkiksi lastenkirjat, televisio-ohjelmat ja mainokset heijastavat jo laajemmin monenlaisia perheitä. Varhaiskasvatuksen on tärkeää olla mukana muutoksessa. Tähän ohjaa jo tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslainsäädäntömmekin. Jokaiselle lapselle on tärkeää, että hänen perheensä tunnistetaan ja hän voi olla perheestään ylpeä. Lapsen perhetilanteen ja koko perheen huomioiminen tukevat lapsen turvallista kasvua ja kehitystä. Varhaiskasvatuksella onkin usein keskeinen ja vakauttava rooli, kun lapsen perhetilanteessa tapahtuu muutoksia esimerkiksi vanhempien eron, läheisen kuoleman tai uusperheytymisen takia. Monimuotoisuus kannattaa huomioida luonnollisena lähtökohtana kaikessa lapsia ja lapsiperheitä koskevassa toiminnassa. Se luo luottamusta perheiden ja ammattilaisten välille. Lapsista suuri osa kuuluu elämänsä aikana tavalla tai toisella monimuotoiseen perheeseen, joko lapsen tai aikuisen roolissa. Kaikkien lasten on avartavaa ja helpottavaa kuulla, että on olemassa monenlaisia perheitä ja useita yhtä arvokkaita tapoja muodostaa perhe.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==