12 Slalli 1 / 2025 olla varhaiskasvatuksen ytimessä, kuten myös lasten luontosuhteen, hän pohtii. LEIKISSÄ OPPII HÄVIÄMISEN TAIDON Evoluutiopsykologi Robert Gray on sanonut, että lasten pitäisi vain leikkiä ja koulu pitäisi unohtaa - ellei lapsi pyydä opettamaan jotakin. Hän on myös painottanut eri-ikäisten lasten yhteisleikin merkitystä. –Grayn mukaan lapsuudesta on tullut kokopäivätyötä. Lasten aika on ohjelmoitu, eikä spontaanille, tuotteistamattomalle leikille ole enää aikaa. Siitä on Kallialan mukaan vallalla suuri yksimielisyys, että leikki on aina vapaaehtoista. Leikkiin ei voi pakottaa, silloin se muuttuu muuksi toiminnoksi. Leikkiin voi kuitenkin houkutella. –Jos aikuinen huomaa päiväkodissa jonkun lapsista jäävän leikin ulkopuolelle, hän voi ottaa vaikka junaratalaatikon ja pyytää lasta leikkimään. Kohta tulee toinen ja kolmas lapsi mukaan ja pian siitä tulee yhteisleikki. Kalliala kertoo inhonneensa kouluaikoina pesäpalloa, Sisävuorossa hän vielä pärjäsi, pystyi näpäyttämään palloa ja juoksemaan ensimmäiselle pesälle. Mutta ulkovuorossa hän pelkäsi kovaa kohti tulevaa palloa. –Vaikka se ei ollut minulle leikkiä, ei minua silti olisi pitänyt vapauttaa siitä. Opin kestämään osani pelissä ja jotkut asiat vain täytyy elämässä tehdä. Kun Kallialan lapset olivat pieniä, sanoi eräs naapurin poika, ettei halua pelata Afrikan tähteä, koska siinä voi hävitä. –Tyttäreni sanoi viisaasti: ”just siksihän sen pitäisi pelata, sillä samalla voi harjoitella häviämistä”. Leikki on aina ennakoimatonta: jos se menisi aina samalla tavalla, se olisi tylsää. Leikki on myös tuottamatonta siinä mielessä, että leikissä ei puurreta oppimisen vuoksi, eikä tavoitella pysyvää lopputulosta. Kun leikki loppuu, tehdään jotakin muuta. LAPSENLAPSI NÄRKÄSTYI Ranskalaisen sosiologin Roger Cailloisin mukaan eri leikeissä leikin tuottama tyydytys perustuu erilaisiin asioihin. Niinpä yksi leikki ei korvaa toista. Caillois luokitteli leikit neljän perusteeman mukaan: kilpailu, sattuma, kuvittelu, huimaus. Hän antoi niille latinan- ja kreikankieliset nimet: Agon, Alea, Mimicry ja Ilinx. –Agon-leikissä kilpailun teema on tärkeä, eikä sitä voida häivyttää kokonaan ilman, että leikki menettää jotakin olennaista tai mielenkiintonsa. Silti kilpailu ei ole se ainoa juttu: on kiehtovaa, että lapset säätelevät kilpailun elementtiä leikkiessään. Jos on pienempiä mukana, annetaan tasoitusta, eikä leikin lopussa toitoteta voittajia tai häviäjiä. Piiloleikissä kaikki ovat samalla viivalla. Jokainen etsii ja jokainen tulee vuorollaan löydetyksi. Kun Kalliala leikki lastenlastensa kanssa taannoin piilosta, hän meni kerran hyvään piiloon, peiton alle pinnasänkyyn, jossa oli myös paljon tyynyjä. –Lapset eivät löytäneet minua millään, vaikka annoin äänimerkkejäkin. Vanhin lapsenlapsi oli jopa hieman närkästynyt siitä, että olin mennyt niin hyvään piiloon, hän naurahtaa. YHTEINEN LEIKKIAINES TÄRKEÄÄ Alea-leikissä sattumanvaraisuus on tekijä, johon leikin viehätys perustuu. Mimicry-leikissä puolestaan
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0NTUwMw==