Slalli 1 / 2025 11 TEKSTI JA KUVA: Päivi Tolonen Korvaamaton leikki Leikkiä ei voi määritellä eikä sen kulkua suunnitella. Leikkitutkija, FT Marjatta Kalliala sanoo Helsingin työväenopistossa pitämänsä luennon aluksi olevansa entinen leikkivä lapsi ja nykyinen ikääntynyt, leikkivä aikuinen. Sitten hän näyttää videon, jossa äiti leikkii hoitopöydällä olevan vauvan kanssa. Vauva nostaa kädet ylös ja äiti kutittaa kainaloista, vauva alkaa nauraa kihertää ja sama kierros tehdään uudelleen. Videota katsellessa alkaa väkisinkin naurattaa. –Mummoni sanoi, että lapsen naurussa köyhäkin kastaa leipänsä. Lapsen ilo tarttuu, sanoo Kalliala. Videon äidillä ja lapsella on jo yhteinen leikkihistoria, sillä lapsi osaa tehdä aloitteita. Lapsi oppiikin tunnistamaan leikkiviestejä jo hoitopöydällä. Kun ensimmäinen tietoinen hymy ilmaantuu vauvan huulille, on leikki jo idullaan. –Kerran eräs opiskelija halusi tehdä proseminaarityönsä taaperoiden leikkialoitteista. Kun hän kysyi eräästä päiväkodista mahdollisuutta havainnoida lapsia, sieltä vastattiin: ei niin pienet tee leikkialoitteita, Helsingin yliopiston dosentti Kalliala puuskahtaa. Leikki on Kallialan mukaan jännittävä ilmiö, sillä kukaan ei ole onnistunut määrittämään sitä täysin. Silti lapset ymmärtävät leikkiä jo hyvin varhain ja puhuvat siitä mutkattomasti. Hollantilainen kulttuurihistorioitsija Johan Huizinga onkin sanonut, että leikki on lähtökohtaisesti primääri kategoria, jota ei voi palauttaa mihinkään muuhun. Leikki siis viittaa aina vain itseensä, sillä on itseisarvo. –Leikkiä voi verrata vanhaan, kutsuvaan taloon iltahämärässä. Kun leikintutkija astuu yhteen huoneeseen, katselee ympärilleen ja luulee jo tuntevansa leikin, huomaa hän oven, joka johtaa toiseen huoneeseen, josta löytyy uusia puolia leikistä. Ja niin edelleen. Se on loputon jatkumo, sillä leikki häilähtelee ja pakenee, se näyttäytyy koko ajan erilaisissa hahmoissa. Ihminen leikkii leikkiäkseen. Niinpä lapsi ei leiki oppiakseen, mutta oppii leikkiessään. –Jos joutuisimme opettamalla opettamaan kaiken sen, minkä lapset oppivat leikkiessään, olisimme aivan pulassa. Leikkiä ei voi korvata millään muulla tekemisellä, Kalliala sanoo. Leikin jälkiä on helppo tunnistaa. Leikkitutkijan vävy soitti kolmisen vuotta sitten, että oli löytänyt Helsingin olympiastadionin takaa jotakin, jota pitäisi tulla ehdottomasti katsomaan. –Se oli suurista puunoksista rakennettu maja. Hangossa näin puolestani komean puurakennelman, jonka edessä saattoi miettiä, onko tämä taidetta, vai onko joku leikkinyt? Leikin ja taiteen raja onkin kuin veteen piirretty viiva, siksi leikin ja taidekasvatuksen pitäisi "Lapsi ei leiki oppiakseen, mutta oppii leikkiessään."
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0NTUwMw==