Suomen Lastenhoitoalan ammattilaiset ry 1/2025 Vuoden lastenhoitaja linnan juhlissa Matikkalasit silmille
2 Slalli 1 / 2025
Slalli 1 / 2025 3 JULKAISIJA Suomen Lastenhoitoalan ammattilaiset ry 57. vuosikerta ISSN 2342-8325 PÄÄTOIMITTAJA Eila Seppälä-Vessari toimisto@slal.fi LEHDEN ULKOASU PunaMusta, Sisältö- ja suunnittelupalvelut PAINOPAIKKA PunaMusta Oy ILMOITUSMYYNTI Anna-Mari Becker Puh. 050 5947896 E-mail: ilmoitusmyynti@slal.fi Slalli -lehdessä julkaistut jutut eivät ole aina järjestön virallinen linja. Lehdessä voidaan esitellä myös erilaisia ajatuksia ja mielipiteitä. Aikakausmedia ry:n jäsen. PUHEENJOHTAJA Minna Leppäkorpi P. 050-502 3010 minna.leppakorpi@slal.fi SLAL:N TOIMISTO Postiosoite: PL 120, 00060 Tehy P. (09) 5422 7501 toimisto@slal.fi www.slal.fi SUOMEN LASTENHOITOALAN AMMATTILAISET RY on koulutettujen lastenhoitoalan ammattilaisten yhteinen järjestö. Teemme parempaa arkea lastenhoidon ammattilaisille. Tarjoamme koulutusta, ratkomme arjen haasteita, vaikutamme alan tulevaisuuteen ja tuomme innostuneet osaajat yhteen paikallisesti ja valtakunnallisesti. Kannen kuva: Eila Seppälä-Vessari Nro Aineisto- ja postituspäivät 1 16.12.2024 29.1.2025 2 5.3. 1.4. 3-4 13.5. 11.6. 5 18.8. 16.9. 6 28.10. 4.12. AINEISTOAIKATAULU 4 Huomaa lapsen mustelmat epäilyttävissä paikoissa | Päivi Tolonen ja Elisa Valkama 8 Vuoden lastenhoitaja kutsuttiin linnan juhliin | Päivi Tolonen 10 Korvaamaton leikki | Päivi Tolonen 14 Neuvokas perhe: Kivoja toimintaideoita ja hyvinvointitaitojen oppimista 16 Lastenhoitajan arki: Perheet jäävät köyhemmissä kunnissa useammin ilman lastensuojelun apua 18 Matikkalasit silmille! | Päivi Tolonen 22 Neuropsykiatrinen valmentaja Krista Lomas: ”Näe lapsi ensin, sitten vasta diagnoosi” | Anne Tarsalainen 24 Tiesitkö että? 25 Väitös 26 Tehy vaalit | Minna Leppäkorpi 27 Jäsenkyselyn satoa | Eila Seppälä-Vessari 30 Ympäristökoulu Polku 31 Askartelunurkka SISÄLLYS 1/25 Slalli 1 / 2024 Suomen Lastenhoitoalan ammattilaiset ry 56. vuosikerta ISSN 2342-8325 Eila Seppälä-Vessari toimisto@slal.fi Mediasepät Studio Lehtisepät Oy Anna-Mari Becker Puh. 050 5947896 E-mail: ilmoitusmyynti@slal.fi Slalli -lehdessä julkaistut jutut eivät ole aina järjestön virallinen linja. Lehdessä voidaan esitellä myös erilaisia ajatuksia ja mielipiteitä. Aikakausmedia ry:n jäsen. Slalli -lehti Minna Leppäkorpi P. 050-502 3010 minna.leppakorpi@slal.fi Postiosoite: PL 120, 00060 Tehy P. (09) 5422 7501 toimisto@slal.fi www.slal.fi on koulutettujen lastenhoitoalan ammattilaisten yhteinen järjestö. Teemme parempaa arkea lastenhoidon ammattilaisille. Tarjoamme koulutusta, ratkomme arjen haasteita, vaikutamme alan tulevaisuuteen ja tuomme innostuneet osaajat yhteen paikallisesti ja valtakunnallisesti. Kannen kuva 123rf. Aineisto- ja postituspäivät 13.12 . 30.1.2024 6.3. 1.4. 15.5. 13.6. 19.8. 16.9. 31.10. 5.12. Painosmäärä 6000 kpl. Läsnäoloa, iloa ja oppimista jokaiseen päivään Tervetuloa uuden vuoden ensimmäisen jäsenlehden seuraan. Uusi vuosi tuo mukanaan uusia mahdollisuuksia, uusia haasteita ja toivottavasti myös paljon ilon hetkiä – niitä elementtejä jotka tekevät työstänne ainutlaatuista. Toivotan tervetulleeksi lehtemme uudet vakiopalstat tälle vuodelle: Monimuotoiset perheet -verkoston esittelyt sekä Väestöliiton Kehotunnekasvatus. Myös vanhat tutut, Sydänliiton Neuvokas perhe, Lastenhoitajan arki jatkavat, sekä satunnaisesti mukana ovat myös Matildan matkassa ja Voimaa arkeen -palstat. Tämäkin Slalli -lehti on hyvä läpileikkaus siitä, mitä jäsenmaksusi vastineeksi (noin 3 €/kk) tarjoamme. Konkreettista ja rahallista hyötyä saat monin verroin jäsenmaksuusi verrattuna nettipuodin tuotteista, koulutuksista ja webinaareista, messulipusta, apurahoista, loma- ym. arvonnoista. Paljon siis riippuu Sinusta itsestäsi, kuinka näitä rahanarvoisia etuja käytät hyväksesi. Huolehdi myös, että voimassa oleva sähköpostiosoitteesi on jäsenrekisteritiedoissa, jotta saat tiedon kaikesta toiminnastamme ja pystyt parhaiten hyödyntämään etuja. Tärkein syy olemassaoloomme kuitenkin on lastenhoitajan ammatin ja työn tekemisen tukeminen ja kaikki siihen liittyvää taustalla tehtävä, jäsenelle melko näkymätön työ. Leikkisät hetket, yllättävät tilanteet ja lapsen vilpitön ilo ovat arjen pieniä aarteita, jotka tekevät päivistä erityisiä. Nauti näistä hetkistä ja muista, että ilo tarttuu – oma ilosi ja energiasi välittyy lapsiin joka päivä. Toivotan teille inspiroivaa, nauruntäyteistä ja antoisaa vuotta. Jatketaan yhdessä lasten maailman rikastuttamista, kasvua tukien ja uusia seikkailuja luoden. Eila Seppälä-Vessari, toiminnanjohtaja, päätoimittaja 4041 0089 PEFC/02-31-183 www.pefc.fi Kielitaidon puute aiheuttaa ongelmia päiväkodeissa | Päivi Tolonen 7 Koulutukset ja webinaarit jäsenille keväällä 2024 8 Lastenhoitaja vaatimusten ristitulessa | Päivi Tolonen 10 Tunnetietoisuus auttaa stressin hallinnassa | Anne Tarsalainen 12 Monimuotoiset perheet: Helminauha-hanke tarjoaa tietoa ja tukea lahjasoluperheille | Jenni Huhtala, Kumppanuusperheet yleistyvät – oletko valmis? | Hanna Ruohonen ja Kaisa Niittynen 14 Neuvokas perhe: Miten tukea lasten rauhoittumistaitoja? -vinkki lepohetkille ja vilperttien ryhmiin 16 Vanhemmat – päiväkodin tärkein kumppani! | Merja Korhonen 18 Vanhempien ero vaikuttaa vahvasti lapsen elämään | Päivi Tolonen 22 Lastenhoitajan arki | Päivi Tolonen 24 Tanssia, kuvataidetta, musiikkia | Päivi Tolonen 28 Kehotunnekasvatus: Materiaalit kehotunnekasvatukseen | Henriikka Kangaskoski 30 Känslomässig medvetenhet hjälper till att hantera stress | Anne Tarsalainen 1/24 Yhdessä vahvempia Vuosi on alkanut vauhdikkaasti ja voimme jälleen todeta, kuinka tärkeää ja merkityksellistä työtä lastenhoitoalan ammattilaisina teemme. Tämä lehti on täynnä innostavia juttuja ja ajankohtaista tietoa, joka tukee arjen työtä. Haluamme kiittää jokaista jäsentämme mukanaolosta ja muistuttaa, että jäsenmaksun maksaminen ja jäsenetujen hyödyntäminen kannattaa – yhdessä olemme enemmän! Jäsenmaksu on panostus sekä omaan hyvinvointiisi että koko alan kehitykseen. Se mahdollistaa edunvalvonnan ja tarjoaa konkreettisia etuja, kuten koulutuksia ja vertaistukea. Lehdestämme löydät paljon tietoa, joka auttaa työssäsi. Tässä numerossa kerromme vuoden lastenhoitajan kutsusta ja valmistautumisesta linnan juhliin – kutsu oli upea tunnustus koko ammattikunnallemme. Muistutamme myös, että leikki on lapsen tapa oppia. Matemaattiset taidot kehittyvät kuin huomaamatta hauskanpidon lomassa, kun tunnistamme oikeat hetket ja olemme läsnä lapsen oivalluksille. Mukana on myös kosketava juttu Nepsylapsista, joka rohkaisee katsomaan lapsen vahvuuksia ennen diagnoosia. Tämä näkökulma auttaa meitä tukemaan jokaista lasta yksilöllisesti ja sensitiivisesti. Älä unohda ripustaa seinällesi ihastuttavaa Lintuliinit-kalenterijulistetta, joka tuo iloa ja käytännöllisyyttä arkeen. Lisäksi löydät uusia vakiopalstoja, kuten Tiesitkö, että?, Väitöstutkimuksia ja Yhtä juhlaa kestävästi, joissa jaetaan ajankohtaista tietoa ja ekologisia vinkkejä juhliin. Syksyisen jäsenkyselyn kooste tarjoaa arvokasta tietoa jäsentemme toiveista ja auttaa kehittämään liiton toimintaa. Kiitos kaikille osallistuneille – teidän äänenne on tärkeä! Tehdään yhdessä lastenhoitoalan tulevaisuudesta entistä valoisampi! Kiitos, että olet mukana – hyödynnä jäsenyytesi ja pysy osana vaikuttavaa yhteisöämme! Hyvää alkanutta vuotta ja iloa työhön! Eila Seppälä-Vessari Päätoimittaja PEFC/02-31-151 PEFC-sertifioitu Tähän tuotteeseen käytetty puu on kestävästi hoidetuista metsistä www.pefc.fi
4 Slalli 1 / 2025 TEKSTI JA KUVAT: Päivi Tolonen ja Elisa Valkama Kuuntele lapsen tarina tarkkaan, mutta älä johdattele lasta. Helsingin uudessa lastensairaalassa tehdään vuosittain noin 200 rikosilmoitusta lapseen kohdistuneesta pahoinpitelyepäilystä. Valtaosa ilmoituksen kohteista on pieniä, alle 3-vuotiaita lapsia, sillä he tarvitsevat vammoihinsa herkemmin sairaalahoitoa. –Tavallisin tilanne on, että lapsella on jokin vamma tai useita vammoja, eikä vanhemmilla ole uskottavaa tai mitään selitystä niiden syntymiseen, kertoo lastentautien erikoislääkäri Sarimari Tupola. Yleisimmät vammat ovat mustelmia, palovammoja, murtumia ja kallonsisäisiä vammoja. Myös kemiallista kaltoinkohtelua esiintyy. Mitä pienempi lapsi on kyseessä, sitä kattavammat tutkimukset hänelle pitää tehdä. Tupola muistuttaa, etteivät terveet, liikkumattomat lapset saa mustelmia tavallisessa käsittelyssä. –Yksikin pieni mustelma pienellä vauvalla tai liikuntaesteisellä isommalla lapsella voi olla merkki lapseen kohdistuneesta väkivallasta. Vasta kun lapsi lähtee liikkumaan, hän voi aiheuttaa itselleen mustelmia. Niitä voi olla myös heti synnytyksen jälkeen, sekä 6 kk ikäisillä aikaisilla liikkujilla. Konttaavilla lapsilla niitä esiintyy noin 17 prosentilla, pystyyn nousevilla 50 ja koululaisilla 80 prosentilla, Tupola listaa. Liikkuvilla lapsilla mustelmien epäilyttäviä paikkoja ovat kehon takaosa, posket, korvanlehdet, sekä reisien sisäpinnat. Erityisen epäilyttävä on tarkkarajainen mustelma, joka viittaa siihen, että se on tehty jollakin esineellä. –Jälki voi olla esimerkiksi luupin muotoinen. Nyt kun ihmisillä on esimerkiksi latureita pöydällä, niillä saatetaan lyödä lapsia. Tarkkarajainen pyöreä pieni palovamma voi viitata siihen, että lasta on poltettu tupakalla. Puremajäljistä voi hammaslääkäri todeta, ovatko kyseessä aikuisen hampaanjäljet, vaikka vanhemmat sanoisivat sisaruksen purreen. Huomaa lapsen mustelmat epäilyttävissä paikoissa "Vasta kun lapsi lähtee liikkumaan, hän voi aiheuttaa itselleen mustelmia."
Slalli 1 / 2025 5 Murtumien osalta tutkitaan myös, onko kyseessä esimerkiksi luuston haurastumasairaus. MIKROTAUKO HELPOTTAA OLOA Kallonsisäiset vammat tulevat pienille vauvoille useimmiten voimakkaasta ravistelusta, jonka aikana aivot pääsevät liikkumaan edestakaisin kallon sisällä ja herkät laskimoalueet rikkoutuvat erityisesti kovan aivokalvon alla ja silmänpohjissa. Näissä tapauksissa lapsi tarvitsee usein tehohoitoa. Tupola teki joitakin vuosia sitten selvitystä siitä, millaisia syitä vanhemmilla oli alle 6 kk ikäisten vauvojen murtumille ja kallonsisäisille vammoille. Yli puolella ei ollut mitään tarinaa. –Yleisin tarjottu syy oli hoitopöydältä tippuminen, kerrottiin myös, että oli ajettu vaunuilla kuoppaista tietä. Mutta näistä syistä ei tule vaikeaa kallon sisäistä vammaa eikä useita murtumia. Tapaturmaisesti niitä voi tulla esimerkiksi liikenneonnettomuuksissa tai jos lapsi putoaa yli kolmesta metristä. Tietoa siitä, miten lapsille syntyy vammoja, on saatu fysikaalisista mallinnuksista sekä joidenkin vanhempien tunnustuksista. On normaalia, että vanhemmat kokevat rasittavana esimerkiksi vauvan jatkuvan itkun. Silti vain pieni osa tekee jotakin äkillistä, kuten lyö tai ravistelee lasta. Tähän ryhmään pitäisi Tupolan mukaansa päästä kiinni ennaltaehkäisevällä tiedolla, eli valistaa vanhempia riittävästi siitä, miten vaarallista esimerkiksi ravistelu on vauvalle. Jos vanhempi on tehnyt kaikkensa vauvan rauhoittamiseksi, mutta itku jatkuu, kannattaa lapsi jättää hetkeksi pinnasänkyyn ja mennä itse mikrotauolle toiseen huoneeseen. –Kun vauvaa hyssyttelee hermostuneena, vauva vaistoaa sen, eikä rauhoitu. Olisi myös hyvä, jos vanhemmilla olisi joku tukihenkilö, joka tulisi hetkeksi hoitamaan vauvaa, jotta vanhempi saisi oman tunnetilansa rauhoittumaan, Tupola pohtii. HUOMAA LAPSEN LAIMINLYÖNTI Hän neuvoo sekä sairaalassa että päiväkodissa työskenteleviä lastenhoitajia juttelemaan pienten vauvojen vanhempien kanssa. –Voi kysellä ihan yleistä lapsiperheen jaksamisesta, ja jos huomaa että vanhempi on stressaantunut, tulisi kertoa, että apua on saatavissa. Ensimmäinen taho olisi esimerkiksi neuvola, josta ohjataan tarvittaessa eteenpäin. Lastenhoitaja voi myös kysyä suoraan vanhemmalta, esiintyykö hänellä joskus aggressiivisia tunteita tai miten hän kokee vauvan itkun. –Myös uhmaikäisten lasten vanhemmilla saattaa maltin menettäminen ja aggressioherkkyys olla lähellä, eli tekee mieli tarttua kiinni lapseen. Niinpä kannattaisi keskustella myös heidän kanssaan joskus ihan ohimennenkin, ja kysyä mitä arkeen kuuluu. Jos vanhempi sitten avautuu ja kertoo mahdollisista ongelmistaan, tulisi ohjata hänet välittömästi avun piiriin. Lastensairaalan potilaina on silloin tällöin nälkäisiä lapsia, joilla on vuodenaikaan nähden sopimattomat vaatteet, puutteita hygieniassa tai vaikkapa hoitamattomia ihottumia. –Osasta pitää tehdä heti lastensuojeluilmoitus. Pienemmissä tapauksissa voi keskustella vanhemman kanssa onko hän esimerkiksi huomannut, että lapsella on liian pienet kengät. Vanhempi saattaa sitten todeta, että pitäisi ostaa isommat kengät, kertoo sosiaalityöntekijä Elisa Valkama. Lapsen perustarpeiden laiminlyönnin lisäksi tulisi ammattilaisten kiinnittää huomiota myös emotionaaliseen kaltoinkohteluun: jos lapselle puhutaan ikävästi tai hänet jätetään huomiotta, kuin hän olisi pelkkää ilmaa. –Pienemmissä pulmissa on hyvä jakaa asia työkaverin kanssa ja pohtia mitä pitäisi tehdä. Työkaverin tuki on usein tärkeää, Valkama sanoo. TEE RIPEASTI VIRANOMAISILMOITUS Lasten pahoinpitelyepäilyjen määrä on pysynyt Lastensairaalassa vuosittain jokseenkin tasaisena. Sen sijaan lastensuojeluilmoitukset ja pienten lasten sijoitukset ovat lisääntyneet. Valkama on kuitenkin
6 Slalli 1 / 2025 kuullut lastensuojelun työntekijöiltä, että päiväkodeista tulee yllättävän vähän lastensuojeluilmoituksia. –Eräs ystäväni työskentelee päiväkodissa ja kun kysyin häneltä, tehdäänkö heillä paljon lastensuojeluilmoituksia, hän kertoi ilmoituskynnyksen olevan yllättävän korkea. Kenties pelätään, että menee sukset ristiin vanhempien kanssa. Jos lapsi kertoo, että häntä on lyöty, siihen pitää aina reagoida, sillä kaikilla lasten kanssa tekemisissä olevilla ammattilaisilla on lain mukaan ilmoitusvelvollisuus. Tärkeintä on kuunnella lapsen viesti tarkkaan, mutta ei esittää johdattelevia kysymyksiä. Asiasta voi puhua myös työtoverin tai johtajan kanssa, mutta mahdollisen mahdollisten viranomaisilmoitusten suhteen on toimittava ripeästi. Kun lastenhoitaja huomaa lapsella epäilyttäviä mustelmia, hän voi kysyä lapselta suoraan mistä ne ovat tulleet. Jos lapsi esimerkiksi vastaa, että isä löi, tulee tehdä sekä lastensuojeluilmoitus että poliisi-ilmoitus. Jos on kyseessä väkivaltaa koskeva ilmoitus, siitä ei saa kertoa vanhemmille, jotta tapauksen tutkinta ei vaarantuisi. –Prosessi etenee lastensuojelun päätösten mukaisesti. Joskus he hakevat lapsen päiväkodista tutkimuksiin lääkäriin. Lastensuojelu myös päättää, joudutaanko lapsi sijoittamaan perheen ulkopuolelle, Valkama sanoo. Pelkästään alle 4-vuotiaan puheiden perusteella on vaikea todentaa pahoinpitelyä, jos lapsella ei ole siihen selkeästi viittaavaa vammaa. Heillä on Sarimari Tupolan mukaan vielä paljon mielikuvitusta. –Juridisesti katsottuna voidaan haastatella vasta 4 vuotta täyttänyttä lasta. 4–8-vuotiaiden puheiden kanssa pitää kuitenkin olla tarkka, koska he ovat helposti johdateltavissa. Niinpä kun lapsi kertoo jotakin kaltoinkohteluun tai pahoinpitelyyn viittaavaa, pitää aikuisen oman suun olla supussa ja hänen tulee välttää johdattelevia kysymyksiä. Jos lapsen perustarpeiden huomioimisessa on puutteita, voidaan vanhempien kanssa tehdä yhdessä palvelutarpeen arviointipyyntö perhesosiaalityöhön. Tuolloin perhe voi saada esimerkiksi lapsiperheiden kotipalvelua. LASTENHOITAJA ON TÄRKEÄ OSA TIIMIÄ Lapsen pahoinpitelyepäilyn selvittämiseen kuuluu sairaalan sosiaalityöntekijän koollekutsuma neuvottelu yhdessä lääkärin ja lastensuojelun kanssa. Joskus on mukana poliisi. –Lastensuojelu tekee päätöksen siitä, mihin lapsi kotiutuu sairaalasta, vastaanottoperheeseen vaiko vanhempiensa kanssa perhekuntoutukseen. Kun on kyseessä vauva, tulee vielä jatkoseuranta sosiaalipediatrian vastaanotolle. Siellä seurataan heidän terveyttään ja kehitystään ja pyritään tukemaan vanhempia, Valkama kertoo. Lastensairaalassa myös tutkitaan tarkkaan kaikki tiedot mitä lapsesta löytyy. Onko hän käynyt neuvolassa, onko vastaavia vammoja hoidettu aiemmin, onko lapsella esimerkiksi esiintynyt mustelmia tai ollut myrkytyksiä. Kun lapsi tulee osastolle, on lastenhoitajan rooli Valkaman mukaan tärkeä kartoitettaessa vanhempien suhdetta lapsiinsa. –Sairaalan lastenhoitaja on olennainen osa tiimiä. Koska hän on usein mukana arkisissa tilanteissa vanhempien kanssa, on hänellä mahdollisuus tehdä paljon huomioita. Hän pyytää hoitajia kirjaamaan ylös, miten paljon vanhemmat ovat osastolla lapsen kanssa vai onko heillä kova kiire kotiin. Millaista on heidän vuorovai- "Lapsen perustarpeiden laiminlyönnin lisäksi tulisi ammattilaisten kiinnittää huomiota myös emotionaaliseen kaltoinkohteluun."
Slalli 1 / 2025 7 kutuksensa lasta kohtaan, onko se kylmäkiskoista vai lämmintä ja huolehtivaa. Ja ovatko he huolestuneita lapsen tilasta ja paranemisesta vaiko ennemminkin siitä, tehdäänkö heistä lastensuojeluilmoitus. –Kannattaa huomioida, miten vauvan käsittely onnistuu vanhemmilta. Jos näkee epävarmuutta vauvan käsittelyssä, kannattaa mennä rohkeasti ohjaamaan vanhempaa. OSALLE VAMMOISTA EI LÖYDY SYYTÄ Tupola työskentelee tällä hetkellä päätoimisesti sosiaalipediatrian vastaanotolla ja Valkama sosiaalityöntekijän toimensa ohella. Kaksikko myös opettaa ja luennoi muun muassa lääketieteen kandidaateille, erikoistuville lääkäreille ja sosiaalityöntekijöille. Koska sosiaalipediatrian yksikkö on osa yliopistollista sairaalaa, on sen rooli suuri pahoinpitelytapauksien ehkäisyssä. –Kehitämme koko ajan keinoja puuttua pahoinpitelyihin sekä pidämme huolta, että toimintatapamme ovat kansainvälisen linjan mukaisia. Pyrimme myös siihen, että meillä olisi monipuolinen asiantuntijajoukko selvittämässä tapauksia, he kertovat. Koska prosessi on perheille raskas asia, pyrkii yksikkö siivilöimään parhaansa mukaan pois ne perheet, joissa lasten vamma ei ole syntynyt pahoinpitelyn seurauksena. –Vaikka meillä on paljon hyviä ohjeistuksia, eksyy selvittelyjen piiriin välillä tavallisia tapaturmia. Pyrimmekin siihen, että viranomaisoprosessit olisivat kaikissa tapauksissa mahdollisimman lyhyitä, jotta ne eivät kuormittaisi liikaa lapsia ja perheitä, Tupola sanoo. Osa lasten vammojen syntysyistä jää kuitenkin harmaalle alueelle, eli niiden alkuperäistä syytä ei saada koskaan selville.
8 Slalli 1 / 2025 TEKSTI: Päivi Tolonen KUVAT: Päivi Tolonen ja Marja-Leena Varho Vuoden lastenhoitaja kutsuttiin linnan juhliin Parasta oli välitön tunnelma. Myös herkut maistuivat ja boolia nautittiin kohtuudella. Se oli aivan tavallinen marraskuinen perjantaipäivä. Lastenhoitaja MarjaLeena Varho oli kattamassa lapsille pöytää ennen päiväruokaa. Yhtäkkiä naapuriryhmän opettaja saapui huoneeseen kirjekuori kädessään ja sanoi: Sulle on tullut postia. Taidan arvata mitä siinä on. –Kuoren päällä luki Tasavallan presidentiltä ja sisällä oli kutsu vuoden lastenhoitaja Marja-Leena Varholle itsenäisyyspäivän linnanjuhliin. Lastenhoitajan loppupäivä meni kuin huumassa, hän ei osannut keskittyä kunnolla mihinkään ja piti kertoa kaikille asiasta. –Lapsetkin olivat innoissaan kutsusta ja yksi heistä sanoi ”siinähän on Suomen leijona kullattuna”, MarjaLeena muistelee nauraen. Kuvataidepäiväkoti Viikarissa, Porissa työskentelevä Marja-Leena lähti heti seuraavalla viikolla Turussa sijaitsevaan Boutique Minneen ottamaan mittoja juhlapuvusta. Sen valmisti hänen veljensä tuttava, pukusuunnittelija Marjo Haapasalo. –Olin saanut työnantajalta 30 vuoden kunnallisesta palveluksesta lahjaksi Mari Syrenin Tyrni-sarjan kaulakorun ja korvikset. Niistä koruista sain inspiraation pukuuni. Lisäksi Syren suunnitteli varta vasten linnanjuhliin isomman, uniikin kaulakorun. Juhla-asu koostui kierrätetystä raakasilkistä tehdystä alaosasta ja yläosa oli silkkiä. Kutsussa Marja-Leenaa oli pyydetty saapumaan Mariankadulle klo 19.00. Juhlia edeltävällä viikolla hän sai puhelun, jossa kysyttiin, sopisiko hänelle saapua paikalle jo 18.40. –Kysyin, että mistä tämä puhelu oikein tulee. Mies vastasi kohteliaasti: olen presidentin ensimmäinen adjutantti Ville Hukkanen. Olipa yllättävä puhelu! TUTTUJA KASVOJA SIELLÄ TÄÄLLÄ Itsenäisyyspäivänä, hyvissä ajoin ennen juhlia, Marja-Leena istuu kuohuviinilasi kädessään Helsingin Töölössä sijaitsevassa hiussalonki Muovaamossa. Juha Tolonen on tehnyt hänelle jo kuohkean kampauksen ja on parhaillaan tekemässä meikkiä. Marja-Leenan tytär Ninni-Maria on saapunut äitinsä seuraksi paikalle.
Slalli 1 / 2025 9 –Tytär saattaa minut illalla Mariankadulle. Kyllähän tämä on ollut jännittävä päivä, kuten nämä edeltävät viikotkin. Heräsin tänä aamuna kuudelta ja läksin saman tien asemalle. Juna lähti klo 7.17 ja söin eväät junassa, Marja-Leena huokaa. Kun meikkaus on valmis, kuvaa Juha Tolonen työnsä tuloksen monesta eri kulmasta. Sitten MarjaLeenan onkin jo aika palata hotelliin jatkamaan valmistautumistaan illan juhliin. Lauantaiaamuna 7.12. puhelimeen vastaa linnanjuhlien onnellinen debytantti. Hän ei tahdo vieläkään uskoa todeksi, että on ollut edellisenä iltana Presidentinlinnassa. –Oli ihana ilta ja tunnelma oli juuri niin välitön, kuin olin kuullut. Oli helppo puhua ihmisten kanssa; aina kun pysähdyin jonnekin, vaihdoin pari sanaa jonkun kanssa. Paljon näin julkkiksia ja kasvoista tuttuja ihmisiä. TANSSILATTIALLA USEAAN KERTAAN Marja-Leena oli kutsuttu linnaan 11 ensimmäisen vieraan joukossa. Se oli hänelle helpotus; jonoa ei vielä ollut. Kun hän oli jättänyt ala-aulaan päällysvaatteensa, hän siirtyi Atriumsaliin odottamaan kättelyvuoroaan. –Kättely meni nopeasti ohi. Presidentti ja hänen rouvansa toivottivat minulle hyvää itsenäisyyspäivää ja minä vuorostani heille. Hän maisteli paljon erilaisia suolaisia ja makeita herkkuja. Suuri osa oli suupalan kokoisia, joita sai ottaa itse. Tarjoilijat antoivat puolestaan isommat kakunpalat ja piirakat. –Tarjoilun teemana oli Lappi ja siellä oli ihania puolukka- ja tyrnikakkuja, lakkahilloa ja lapinjuustoa. Riekkoakin maistoin. Juomina oli olutta, viiniä, mehua ja vettä sekä kuuluisaa Linnan boolia, jota maistoin kohtuullisesti, hän naurahtaa. Pääsi Marja-Leena tanssilattiallekin pyörähtelemään nuorten kadettien käsivarsille Juha Tapion tahdissa. –Puolilta öin alettiin saleja sulkea pikkuhiljaa. Silloin päättyi myös minun prinsessasatuni ja oli aika lähteä hotellille. Sydän on nyt täynnä upeita muistoja ikimuistoisesta illasta.
10 Slalli 1 / 2025
Slalli 1 / 2025 11 TEKSTI JA KUVA: Päivi Tolonen Korvaamaton leikki Leikkiä ei voi määritellä eikä sen kulkua suunnitella. Leikkitutkija, FT Marjatta Kalliala sanoo Helsingin työväenopistossa pitämänsä luennon aluksi olevansa entinen leikkivä lapsi ja nykyinen ikääntynyt, leikkivä aikuinen. Sitten hän näyttää videon, jossa äiti leikkii hoitopöydällä olevan vauvan kanssa. Vauva nostaa kädet ylös ja äiti kutittaa kainaloista, vauva alkaa nauraa kihertää ja sama kierros tehdään uudelleen. Videota katsellessa alkaa väkisinkin naurattaa. –Mummoni sanoi, että lapsen naurussa köyhäkin kastaa leipänsä. Lapsen ilo tarttuu, sanoo Kalliala. Videon äidillä ja lapsella on jo yhteinen leikkihistoria, sillä lapsi osaa tehdä aloitteita. Lapsi oppiikin tunnistamaan leikkiviestejä jo hoitopöydällä. Kun ensimmäinen tietoinen hymy ilmaantuu vauvan huulille, on leikki jo idullaan. –Kerran eräs opiskelija halusi tehdä proseminaarityönsä taaperoiden leikkialoitteista. Kun hän kysyi eräästä päiväkodista mahdollisuutta havainnoida lapsia, sieltä vastattiin: ei niin pienet tee leikkialoitteita, Helsingin yliopiston dosentti Kalliala puuskahtaa. Leikki on Kallialan mukaan jännittävä ilmiö, sillä kukaan ei ole onnistunut määrittämään sitä täysin. Silti lapset ymmärtävät leikkiä jo hyvin varhain ja puhuvat siitä mutkattomasti. Hollantilainen kulttuurihistorioitsija Johan Huizinga onkin sanonut, että leikki on lähtökohtaisesti primääri kategoria, jota ei voi palauttaa mihinkään muuhun. Leikki siis viittaa aina vain itseensä, sillä on itseisarvo. –Leikkiä voi verrata vanhaan, kutsuvaan taloon iltahämärässä. Kun leikintutkija astuu yhteen huoneeseen, katselee ympärilleen ja luulee jo tuntevansa leikin, huomaa hän oven, joka johtaa toiseen huoneeseen, josta löytyy uusia puolia leikistä. Ja niin edelleen. Se on loputon jatkumo, sillä leikki häilähtelee ja pakenee, se näyttäytyy koko ajan erilaisissa hahmoissa. Ihminen leikkii leikkiäkseen. Niinpä lapsi ei leiki oppiakseen, mutta oppii leikkiessään. –Jos joutuisimme opettamalla opettamaan kaiken sen, minkä lapset oppivat leikkiessään, olisimme aivan pulassa. Leikkiä ei voi korvata millään muulla tekemisellä, Kalliala sanoo. Leikin jälkiä on helppo tunnistaa. Leikkitutkijan vävy soitti kolmisen vuotta sitten, että oli löytänyt Helsingin olympiastadionin takaa jotakin, jota pitäisi tulla ehdottomasti katsomaan. –Se oli suurista puunoksista rakennettu maja. Hangossa näin puolestani komean puurakennelman, jonka edessä saattoi miettiä, onko tämä taidetta, vai onko joku leikkinyt? Leikin ja taiteen raja onkin kuin veteen piirretty viiva, siksi leikin ja taidekasvatuksen pitäisi "Lapsi ei leiki oppiakseen, mutta oppii leikkiessään."
12 Slalli 1 / 2025 olla varhaiskasvatuksen ytimessä, kuten myös lasten luontosuhteen, hän pohtii. LEIKISSÄ OPPII HÄVIÄMISEN TAIDON Evoluutiopsykologi Robert Gray on sanonut, että lasten pitäisi vain leikkiä ja koulu pitäisi unohtaa - ellei lapsi pyydä opettamaan jotakin. Hän on myös painottanut eri-ikäisten lasten yhteisleikin merkitystä. –Grayn mukaan lapsuudesta on tullut kokopäivätyötä. Lasten aika on ohjelmoitu, eikä spontaanille, tuotteistamattomalle leikille ole enää aikaa. Siitä on Kallialan mukaan vallalla suuri yksimielisyys, että leikki on aina vapaaehtoista. Leikkiin ei voi pakottaa, silloin se muuttuu muuksi toiminnoksi. Leikkiin voi kuitenkin houkutella. –Jos aikuinen huomaa päiväkodissa jonkun lapsista jäävän leikin ulkopuolelle, hän voi ottaa vaikka junaratalaatikon ja pyytää lasta leikkimään. Kohta tulee toinen ja kolmas lapsi mukaan ja pian siitä tulee yhteisleikki. Kalliala kertoo inhonneensa kouluaikoina pesäpalloa, Sisävuorossa hän vielä pärjäsi, pystyi näpäyttämään palloa ja juoksemaan ensimmäiselle pesälle. Mutta ulkovuorossa hän pelkäsi kovaa kohti tulevaa palloa. –Vaikka se ei ollut minulle leikkiä, ei minua silti olisi pitänyt vapauttaa siitä. Opin kestämään osani pelissä ja jotkut asiat vain täytyy elämässä tehdä. Kun Kallialan lapset olivat pieniä, sanoi eräs naapurin poika, ettei halua pelata Afrikan tähteä, koska siinä voi hävitä. –Tyttäreni sanoi viisaasti: ”just siksihän sen pitäisi pelata, sillä samalla voi harjoitella häviämistä”. Leikki on aina ennakoimatonta: jos se menisi aina samalla tavalla, se olisi tylsää. Leikki on myös tuottamatonta siinä mielessä, että leikissä ei puurreta oppimisen vuoksi, eikä tavoitella pysyvää lopputulosta. Kun leikki loppuu, tehdään jotakin muuta. LAPSENLAPSI NÄRKÄSTYI Ranskalaisen sosiologin Roger Cailloisin mukaan eri leikeissä leikin tuottama tyydytys perustuu erilaisiin asioihin. Niinpä yksi leikki ei korvaa toista. Caillois luokitteli leikit neljän perusteeman mukaan: kilpailu, sattuma, kuvittelu, huimaus. Hän antoi niille latinan- ja kreikankieliset nimet: Agon, Alea, Mimicry ja Ilinx. –Agon-leikissä kilpailun teema on tärkeä, eikä sitä voida häivyttää kokonaan ilman, että leikki menettää jotakin olennaista tai mielenkiintonsa. Silti kilpailu ei ole se ainoa juttu: on kiehtovaa, että lapset säätelevät kilpailun elementtiä leikkiessään. Jos on pienempiä mukana, annetaan tasoitusta, eikä leikin lopussa toitoteta voittajia tai häviäjiä. Piiloleikissä kaikki ovat samalla viivalla. Jokainen etsii ja jokainen tulee vuorollaan löydetyksi. Kun Kalliala leikki lastenlastensa kanssa taannoin piilosta, hän meni kerran hyvään piiloon, peiton alle pinnasänkyyn, jossa oli myös paljon tyynyjä. –Lapset eivät löytäneet minua millään, vaikka annoin äänimerkkejäkin. Vanhin lapsenlapsi oli jopa hieman närkästynyt siitä, että olin mennyt niin hyvään piiloon, hän naurahtaa. YHTEINEN LEIKKIAINES TÄRKEÄÄ Alea-leikissä sattumanvaraisuus on tekijä, johon leikin viehätys perustuu. Mimicry-leikissä puolestaan
Slalli 1 / 2025 13 on olennaista kuvitella. Leikkijä muuttuu kuvitteelliseksi henkilöksi ja käyttäytyy sen mukaisesti. Hän on uskovinaan ja uskottelevinaan sekä itselle että muille olevansa joku muu kuin on. –Lapsi voi leikkiä olevansa veturi ja jos isä esimerkiksi yrittää tulla häntä halaamaan kesken leikin, lapsi sanoo, ettei veturia voi halata. Kuitenkin hän tietää koko ajan, ettei ole oikeasti veturi. Kuvitteluleikin elementit perustuvat usein jäljittelyyn. Päiväkodin lapset ovat saattaneet vierailla autokorjaamossa ja sen jälkeen leikitään autokorjaamoa. Yhteinen leikkiaines onkin tärkeä, siksi kotileikit ovat niin suosittuja, koska kaikilla lapsilla on niistä kokemusta. –Muistan kuusivuotiaan tytön, jota rasitti serkku, joka halusi aina leikkiä kotia. Tyttö itse kun vietti viikolla iltaisin paljon aikaa isänsä kanssa ja rakensi hänen kanssaan palikoista kaupunkeja. Kuvitteluleikki voi ujuttautua vaikkapa sieniretkelle, pieni lapsi laittaa tikun nokkaan kanttarellin ja kysyy aikuiselta, ”haluatko kantarellijätskin”. –Kun lapsi oppii kuvittelemaan olevansa jotakin muuta kuin hän on, se on iso harppaus hänen kehityksessään. Ensin pehmonallea kuvitellaan eläväksi, sitten lapsi kuvittelee itsensä joksikin muuksi. Ilinx-leikeissä tavoitellaan fyysistä tai psyykkistä huimausta. Yksinkertaisimmillaan se on sitä, että pyöritään niin kauan, että alkaa pyörryttää. Kalliala näyttää videon, jossa isä peuhaa lasten kanssa, nostelee heitä ja pyörittelee heitä ilmassa. –Linnanmäkihän menisi konkkaan, jos ihmiset eivät tykkäisi huimauksesta. Olen syntynyt samana päivänä, kun Linnanmäki avattiin. Kun täytin 50 vuotta, oli ihan pakko mennä Vuoristorataan, Kalliala naurahtaa. Caillois on antanut leikille myös kaksi muuta, vastakohtaista luokitusta. Paidia on lähes täysin vapaata, improvisoitua leikkiä, jota ohjaa pidäkkeetön mielikuvitus. Ludus on puolestaan alisteinen pyrkimykselle sitoutua sopimuksiin, joten siitä on spontaanius hävinnyt. –Pelit ja esimerkiksi jotkut urheilulajit, kuten kolmiloikka kuuluvat jälkimmäiseen ryhmään. Niissä on sinänsä mielivaltaisia sopimuksia, joita on usein vaikeita toteuttaa, sekä tarkat säännöt. Kun toivottuun lopputulokseen on vaikea päästä, tulee tällaisten leikkien voittamisesta hyvin tavoiteltua. TARTU KÄDEN ULOTTUVILLA OLEVAAN LEIKKIIN Kallialan kirja Paras leikkini (2022), syntyi vahingossa. Hän piti Helsingin yliopistossa Lapsuuden muuttuminen -kurssia, jossa puhuttiin myös muuttuvasta leikkikulttuurista. –Annoin opiskelijoille tehtävän kirjoittaa yhden A4 sivun mittaisen tarinan parhaasta lapsuuden leikistään. Ne olivat erinomaisia tarinoita ja niistä syntyi kirja. Kirjassa on 467 leikkimuistoa 1980-luvulta 2000-luvulle. 62 prosenttia leikeistä tapahtui ulkona, ja niistä 62 prosenttia oli kuvittelu- ja 33 prosenttia sääntöleikkejä. –Kuvitteluleikit olivat kuningaslaji, niitä oli koko aineistosta 70 prosenttia. Kilpailuleikkejä oli 23 ja huimausleikkejä 4 prosenttia. Vain yksi kertomuksista kuvaa tietokoneella pelaamista. Kallialan mukaan aikuisten ja lasten välisisissä leikeissä rakennetaan yhteistä ymmärrystä. Erään kirjan tarinan leikki pohjautuu perheen isään, joka on matkatöissä. Hän tuo kotiin tullessaan lapsille paperiin pakattuja sokeripaloja, joita ottaa mukaansa kahvilasta. –Tämä on ihana tarina. Kun isä käy kahvilla ja kerää sokeripaloja matkalla, ovat lapset hänen mielessään. Kotona isä sitten leikkii vielä lasten kanssa kahvilaa, jossa on mehukahvia, pientä purtavaa ja niitä paperiin käärittyjä annossokeripaloja. Yksin leikkimisestä puhutaan Kallialan mukaan hyvin vähän, mutta silläkin on oma merkityksensä. On nimittäin tärkeää, että ihminen osaa myös olla yksin oman itsensä kanssa. Sosiologi Cherry Turkle onkin kirjoittanut, että ensimmäisen kerran maailmanhistoriassa ihmiset eivät enää joudu ikävystymään tai olemaan yksin itsensä kanssa. –Cherry viittaa puolittaiseen vuorovaikutukseen, jossa kommunikoidaan tekstareilla viestipalvelujen kautta. Tätä hän nimittää Kultakutri-ilmiöksi: emme joudu olemaan liian lähellä toista, mutta emme myöskään liian kaukana. Kun emme antaudu kohtaamiseen ja keskusteluun, jotka voivat johtaa arvaamattomiin suuntiin, koemme kanssakäymisessä hallinnan tunnetta. Leikkikulttuurin mullistava muutos on puolestaan siinä, että leikki on siirtynyt ulkoa sisälle. Siitä on kirjoittanut Richard Louv kirjassaan Last child in the woods jo vuonna 2005. Jo tuolloin eräs lapsi kertoi, että leikkii mieluummin sisällä, kun siellä on kaikki laitteet. –Sosiaalipsykologi Jonathan Haidth (2024) taas kiteyttää synkästi aikamme lapsuuden: ennen lapsuus perustui leikille, nyt se perustuu puhelimelle. Lastentarhan luoja Friedrich Fröbel sanoi, että ”leikissä on kaiken hyvän lähteet”. Kallialan mukaan hyvän lähteet ovat leikissä, johon lapsi sitoutuu. Leikki ei kuitenkaan nouse siivilleen missä tahansa. Pitkäkestoiset tyydytystä tuovat leikit vaativat nimittäin mielikuvitusta, mutta myös aikaa, tilaa ja leikkimateriaalia. –Nykyisin esimerkiksi päiväkodeissa on varsin niukkoja leikkimisympäristöjä. Jos me leikkisimme kotia tässä tyhjässä tilassa ja joutuisimme kuvittelemaan, että tuossa on hella ja tuossa astianpesukone, se ei olisi kovin hauskaa. Leikki on silti aina käden ulottuvilla, mutta siihen täytyy tarttua, Kalliala kiteyttää. "Aikuisten ja lasten välisisissä leikeissä rakennetaan yhteistä ymmärrystä."
14 Slalli 1 / 2025 NAPPAA HELPPOJA IDEOITA OMALLE RYHMÄLLESI. ESIM: Ruokarohkeutta voi harjoitella koko ryhmän kanssa. Neuvokas perheen ideakorteista löytyy monia valmiita ideoita siihen, miten ruokarohkeutta voi kasvattaa; esim. • Rotta ronkeli harjoittelee ruokarohkeutta. Lue tarina lapsille ja miettikää millaista maistamisrohkeutta teidän ryhmässä voisi harjoitella. Ja tehkää yhdessä Rotan vinkkaamia harjoituksia. • Arvaatko mikä kasvis? Tutustutaan vieraisiin makuihin kaikilla aisteilla, kosketellen, haistellen ja kuunnellen. Ruoka-aineisiin tutustuminen toimintahetkissä edistää ruokarohkeutta tutkitusti. • Tehdään makuvesiä. Ruokarohkeutta voi harjoitella laimeina makuina, kun sekoittaa ”ei pidettyä ruoka-ainetta” veteen ja lapsi uskaltaa ehkä maistaa sitä. Ja aina paljon kehuja, kun uskaltaa yrittää, haistaa tai maistaa. RAUHOITTUMISEN TAITOA OPITAAN HARJOITUSTEN AVULLA Saatamme sanoa lapsille: ”Rauhoitu” tai ”Nyt pitää rauhoittua.” Mutta kaikki lapset eivät osaa rauhoittaa itseään. Lapset tarvitsevat aikuisten apua rauhoittumistaitojen harjoitteluun. Miten laskea omia kierroksia ja tyynnyttää mieltä? Tämä on aikuisillekin vaikeaa, ja lapsen itsesäätely on vielä ihan keskeneräinen. Kokeilkaa Rentoudu Nallen kanssa äänitteitä, joissa Pikku Kakkosen Nalle harjoittelee rauhoittumista. Äänitteitä voi kuunnella puhelimen avulla vaikka nukkarissa ja rentoutushetkellä. Harjoitukset löydät neuvokasperhe.fi/artikkeli/opetellaan-rauhoittumistaitoja-nallen-kanssa Kivoja toimintaideoita ja hyvinvointitaitojen oppimista Neuvokas perhe -verkkopalvelusta Sydänliiton Neuvokas perhe on lapsiperheiden elintapojen asiantuntija, joka tuottaa helposti käyttöönotettavaa maksutonta materiaalia varhaiskasvatukseen. Verkkopalvelusta löytyy laajasti vinkkejä ja ideoita lapsen hyvinvointioppimisen teemoista sekä vahvuus ja voimavarakeskeisestä yhteistyöstä perheiden kanssa. ŝƚŽũĞŶ ŽƉƉŝŵŝƐƚĂ EĞƵǀŽŬĂƐ ƉĞƌŚĞ Ͳ ŶƚĂƉŽũĞŶ ĂƐŝĂŶƚƵŶƚŝũĂ͕ ũŽŬĂ ƚƵŽƚƚĂĂ ŚĞůƉŽƐƚŝ ƐŬĂƐǀĂƚƵŬƐĞĞŶ͘ sĞƌŬŬŽƉĂůǀĞůƵƐƚĂ ůƂLJƚLJLJ ůĂĂũĂƐƚŝ ǀŝŶŬŬĞũć ũĂ Ŭć ǀĂŚǀƵƵƐ ũĂ ǀŽŝŵĂǀĂƌĂŬĞƐŬĞŝƐĞƐƚć LJŚƚĞŝƐƚLJƂƐƚć ƐƐĂ͘ ŵŝŝƚĂ ŝĚĞŽŝƚĂ ƐŝŝŚĞŶ͕ ŵŝƚĞŶ Ă͘ >ƵĞ ƚĂƌŝŶĂ ůĂƉƐŝůůĞ ũĂ ŵŝĞƚƚŝŬćć ćƐƐć ǀŽŝƐŝ ŚĂƌũŽŝƚĞůůĂ͘ :Ă ƚĞŚŬćć LJŚĚĞƐƐć ZŽƚĂŶ ǀŝŶŬŬĂĂŵŝĂ ƐŝŝŶ ŵĂŬƵŝŚŝŶ ŬĂŝŬŝůůĂ ĂŝƐƚĞŝůůĂ͕ ŬŽƐŬĞƚĞůůĞŶ͕ ŚĂŝƐƚĞůůĞŶ ũĂ ƚŽŝŵŝŶƚĂŚĞƚŬŝƐƐć ĞĚŝƐƚćć ƌƵŽŬĂƌŽŚŬĞƵƚƚĂ ƚƵƚŬŝƚƵƐƚŝ͘ ŚĂƌũŽŝƚĞůůĂ ůĂŝŵĞŝŶĂ ŵĂŬƵŝŶĂ͕ ŬƵŶ ƐĞŬŽŝƚƚĂĂ ”Ğŝ ƉŝĚĞƚƚLJć
Slalli 1 / 2025 15 <ŝǀŽũĂ ƚŽŝŵŝŶƚĂŝĚĞŽŝƚĂ ũĂ ŚLJǀŝŶǀŽŝŶƚŝƚĂŝƚŽũĞŶ ŽƉƉŝŵŝƐƚĂ EĞƵǀŽŬĂƐ ƉĞƌŚĞ Ͳ ǀĞƌŬŬŽƉĂůǀĞůƵƐƚĂ ^LJĚćŶůŝŝƚŽŶ EĞƵǀŽŬĂƐ ƉĞƌŚĞ ŽŶ ůĂƉƐŝƉĞƌŚĞŝĚĞŶ ĞůŝŶƚĂƉŽũĞŶ ĂƐŝĂŶƚƵŶƚŝũĂ͕ ũŽŬĂ ƚƵŽƚƚĂĂ ŚĞůƉŽƐƚŝ ŬćLJƚƚƂƂŶŽƚĞƚƚĂǀĂĂ ŵĂŬƐƵƚŽŶƚĂ ŵĂƚĞƌŝĂĂůŝĂ ǀĂƌŚĂŝƐŬĂƐǀĂƚƵŬƐĞĞŶ͘ sĞƌŬŬŽƉĂůǀĞůƵƐƚĂ ůƂLJƚLJLJ ůĂĂũĂƐƚŝ ǀŝŶŬŬĞũć ũĂ ŝĚĞŽŝƚĂ ůĂƉƐĞŶ ŚLJǀŝŶǀŽŝŶƚŝŽƉƉŝŵŝƐĞŶ ƚĞĞŵŽŝƐƚĂ ƐĞŬć ǀĂŚǀƵƵƐ ũĂ ǀŽŝŵĂǀĂƌĂŬĞƐŬĞŝƐĞƐƚć LJŚƚĞŝƐƚLJƂƐƚć ƉĞƌŚĞŝĚĞŶ ŬĂŶƐƐĂ͘ EĂƉƉĂĂ ŚĞůƉƉŽũĂ ŝĚĞŽŝƚĂ ŽŵĂůůĞ ƌLJŚŵćůůĞƐŝ͘ Ɛŝŵ͗ ZƵŽŬĂƌŽŚŬĞƵƚƚĂ ǀŽŝ ŚĂƌũŽŝƚĞůůĂ ŬŽŬŽ ƌLJŚŵćŶ ŬĂŶƐƐĂ͘ EĞƵǀŽŬĂƐ ƉĞƌŚĞĞŶ ŝĚĞĂŬŽƌƚĞŝƐƚĂ ůƂLJƚLJLJ ŵŽŶŝĂ ǀĂůŵŝŝƚĂ ŝĚĞŽŝƚĂ ƐŝŝŚĞŶ͕ ŵŝƚĞŶ ƌƵŽŬĂƌŽŚŬĞƵƚƚĂ ǀŽŝ ŬĂƐǀĂƚƚĂĂ͖ ĞƐŝŵ͘ • ZŽƚƚĂ ƌŽŶŬĞůŝ ŚĂƌũŽŝƚƚĞůĞĞ ƌƵŽŬĂƌŽŚŬĞƵƚƚĂ͘ >ƵĞ ƚĂƌŝŶĂ ůĂƉƐŝůůĞ ũĂ ŵŝĞƚƚŝŬćć ŵŝůůĂŝƐƚĂ ŵĂŝƐƚĂŵŝƐƌŽŚŬĞƵƚƚĂ ƚĞŝĚćŶ ƌLJŚŵćƐƐć ǀŽŝƐŝ ŚĂƌũŽŝƚĞůůĂ͘ :Ă ƚĞŚŬćć LJŚĚĞƐƐć ZŽƚĂŶ ǀŝŶŬŬĂĂŵŝĂ ŚĂƌũŽŝƚƵŬƐŝĂ͘ • ƌǀĂĂƚŬŽ ŵŝŬć ŬĂƐǀŝƐ͍ dƵƚƵƐƚƵƚĂĂŶ ǀŝĞƌĂŝƐŝŝŶ ŵĂŬƵŝŚŝŶ ŬĂŝŬŝůůĂ ĂŝƐƚĞŝůůĂ͕ ŬŽƐŬĞƚĞůůĞŶ͕ ŚĂŝƐƚĞůůĞŶ ũĂ ŬƵƵŶŶĞůůĞŶ͘ ZƵŽŬĂͲĂŝŶĞŝƐŝŝŶ ƚƵƚƵƐƚƵŵŝŶĞŶ ƚŽŝŵŝŶƚĂŚĞƚŬŝƐƐć ĞĚŝƐƚćć ƌƵŽŬĂƌŽŚŬĞƵƚƚĂ ƚƵƚŬŝƚƵƐƚŝ͘ • dĞŚĚććŶ ŵĂŬƵǀĞƐŝć͘ ZƵŽŬĂƌŽŚŬĞƵƚƚĂ ǀŽŝ ŚĂƌũŽŝƚĞůůĂ ůĂŝŵĞŝŶĂ ŵĂŬƵŝŶĂ͕ ŬƵŶ ƐĞŬŽŝƚƚĂĂ ”Ğŝ ƉŝĚĞƚƚLJć ƌƵŽŬĂͲĂŝŶĞƚƚĂ” ǀĞƚĞĞŶ ũĂ ůĂƉƐŝ ƵƐŬĂůƚĂĂ ĞŚŬć ŵĂŝƐƚĂĂ Ɛŝƚć͘ :Ă ĂŝŶĂ ƉĂůũŽŶ ŬĞŚƵũĂ͕ ŬƵŶ ƵƐŬĂůƚĂĂ LJƌŝƚƚćć͕ ŚĂŝƐƚĂĂ ƚĂŝ ŵĂŝƐƚĂĂ͘ ZĂƵŚŽŝƚƚƵŵŝƐĞŶ ƚĂŝƚŽĂ ŽƉŝƚĂĂŶ ŚĂƌũŽŝƚƵƐƚĞŶ ĂǀƵůůĂ Saatamme sanoa lapsille: ”Rauhoitu” tai ”Nyt pitää rauhoittua.” Mutta kaikki lapset eivät osaa rauhoittaa ŝƚƐĞććŶ͘ >ĂƉƐĞƚ ƚĂƌǀŝƚƐĞǀĂƚ ĂŝŬƵŝƐƚĞŶ ĂƉƵĂ ƌĂƵŚŽŝƚƚƵŵŝƐƚĂŝƚŽũĞŶ ŚĂƌũŽŝƚƚĞůƵƵŶ͘ DŝƚĞŶ ůĂƐŬĞĂ ŽŵŝĂ ŬŝĞƌƌŽŬƐŝĂ ũĂ ƚLJLJŶŶLJƚƚćć ŵŝĞůƚć͍ dćŵć ŽŶ ĂŝŬƵŝƐŝůůĞŬŝŶ ǀĂŝŬĞĂĂ͕ ũĂ ůĂƉƐĞŶ ŝƚƐĞƐććƚĞůLJ ŽŶ ǀŝĞůć ŝŚĂŶ ŬĞƐŬĞŶĞƌćŝŶĞŶ͘ <ŽŬĞŝůŬĂĂ ZĞŶƚŽƵĚƵ EĂůůĞŶ ŬĂŶƐƐĂ ććŶŝƚƚĞŝƚć͕ ũŽŝƐƐĂ WŝŬŬƵ <ĂŬŬŽƐĞŶ EĂůůĞ ŚĂƌũŽŝƚƚĞůĞĞ ƌĂƵŚŽŝƚƚƵŵŝƐƚĂ͘ ćŶŝƚƚĞŝƚć ǀŽŝ ŬƵƵŶŶĞůůĂ ƉƵŚĞůŝŵĞŶ ĂǀƵůůĂ ǀĂŝŬŬĂ ŶƵŬŬĂƌŝƐƐĂ ũĂ ƌĞŶƚŽƵƚƵƐŚĞƚŬĞůůć͘ ,ĂƌũŽŝƚƵŬƐĞƚ ůƂLJĚćƚ ŶĞƵǀŽŬĂƐƉĞƌŚĞ͘ Ĩŝͬ ĂƌƚŝŬŬĞůŝͬ ŽƉĞƚĞůůĂĂŶͲƌĂƵŚŽŝƚƚƵŵŝƐƚĂŝƚŽũĂͲŶĂůůĞŶͲŬĂŶƐƐĂ dćŚƚŝƚLJƂŬĂůƵƚ ĂƉƵŶĂ ǀĂŶŚĞŵƉŝĞŶ ŬĂŶƐƐĂ ŬĞƐŬƵƐƚĞůƵƵŶ ,ƵŽůƚĂũŝĞŶ ŬĂŶƐƐĂ ƚĞŚƚćǀć LJŚƚĞŝƐƚLJƂ ŽŶ ƚćƌŬĞć ŽƐĂ ǀĂƌŚĂŝƐŬĂƐǀĂƚƵŬƐĞŶ ĂƌŬĞĂ͘ ,ĂůƵĂƚŬŽ ŬĞƐŬƵƐƚĞůůĂ ǀĂŶŚĞŵƉŝĞŶ ŬĂŶƐƐĂ ůĂƉƐĞŶ ƐLJƂŵŝƐĞƐƚć͕ ůŝŝŬŬƵŵŝƐĞƐƚĂ͕ ƵŶĞƐƚĂ ƚĂŝ ƉĞƌŚĞĂƌũĞƐƚĂ͍ dĞŚĚć ƐĞŶ ǀĂŚǀƵƵƐͲ ũĂ ǀŽŝŵĂǀĂƌĂŬĞƐŬĞŝƐĞƐƚŝ ƐĞŬć ŬŽŶŬƌĞĞƚƚŝƐŝĂ ǀŝŶŬŬĞũć ƚĂƌũŽƚĞŶ͘ ,LJƂĚLJŶŶć EĞƵǀŽŬĂƐ ƉĞƌŚĞ ƚćŚƚŝƚLJƂŬĂůƵũĂ ŬĞƐŬƵƐƚĞůƵŶ ũćƐĞŶƚćŵŝƐĞĞŶ͘ DĂƚĞƌŝĂĂůĞŝƐƚĂ ŬĂŶŶĂƚƚĂĂ ǀŝŶŬĂƚĂ ŵLJƂƐ ƉĞƌŚĞŝůůĞ EĞƵǀŽŬĂƐ ƉĞƌŚĞ ƐŝǀƵŝůůĂ ŽŶ ƉĂůũŽŶ ǀŝŶŬŬĞũć ǀĂŶŚĞŵŵŝůůĞ ůĂƐƚĞŶ ƐLJƂŵŝƐƉƵůŵŝŝŶ͕ ůĞƉŽŽŶ ũĂ ůŝŝŬŬĞĞƐĞĞŶ ůŝŝƚƚLJĞŶ ƐĞŬć ƌƵƵƚƵĂŝŬĂĂŶ͘ DLJƂƐ ǀĂŶŚĞŵŵƵƵƚĞĞŶ ũĂ ĂƌũĞŶ ŚƵůŝŶĂĂŶ ƉĞƌŚĞĞƚ ůƂLJƚćǀćƚ ƚƵŬĞĂ ƉĂůǀĞůƵƐƚĂŵŵĞ͘ dŝůĂĂ EĞƵǀŽŬĂƐ ƉĞƌŚĞ ƵƵƚŝƐŬŝƌũĞ ǀĂƌŚĂŝƐŬĂƐǀĂƚƵŬƐĞŶ ĂŵŵĂƚƚŝůĂŝƐŝůůĞ͘ ^ĂĂƚ ŬĞƌƌĂŶ ŬƵƵŬĂƵĚĞƐƐĂ ǀŝŶŬŬĞũć ůĂƐƚĞŶ ŚLJǀŝŶǀŽŝŶƚŝŽƉƉŝŵŝƐĞĞŶ ũĂ ŽŵĂĂŶ ŚLJǀŝŶǀŽŝŶƚŝŝƐŝ͊ ”Loistavia materiaaleja ǀĂƌŚĂŝƐŬĂƐǀĂƚƵŬƐĞŶ ŚLJǀŝŶǀŽŝŶƚŝŽƉƉŝŵŝƐĞĞŶ ũĂ ǀĂŶŚĞŵƉŝĞŶ kanssa tehtävään yhteistyöhön” ”Olen vienyt menetelmiä osaksi työyhteisöämme ja myös työtoverit ovat kiinnostuneita Neuvokas perhe sivuista ja materiaaleista.” ”Loistavia materiaaleja varhaiskasvatuksen hyvinvointioppimiseen ja vanhempien kanssa tehtävään yhteistyöhön” ”Olen vienyt menetelmiä osaksi työyhteisöämme ja myös työtoverit ovat kiinnostuneita Neuvokas perhe sivuista ja materiaaleista.” TÄHTITYÖKALUT APUNA VANHEMPIEN KANSSA KESKUSTELUUN Huoltajien kanssa tehtävä yhteistyö on tärkeä osa varhaiskasvatuksen arkea. Haluatko keskustella vanhempien kanssa lapsen syömisestä, liikkumisesta, unesta tai perhearjesta? Tehdä sen vahvuus- ja voimavarakeskeisesti sekä konkreettisia vinkkejä tarjoten. Hyödynnä Neuvokas perhe tähtityökaluja keskustelun jäsentämiseen. MATERIAALEISTA KANNATTAA VINKATA MYÖS PERHEILLE Neuvokas perhe sivuilla on paljon vinkkejä vanhemmille lasten syömispulmiin, lepoon ja liikkeeseen liittyen sekä ruutuaikaan. Myös vanhemmuuteen ja arjen hulinaan perheet löytävät tukea palvelustamme. Tilaa Neuvokas perhe uutiskirje varhaiskasvatuksen ammattilaisille. Saat kerran kuukaudessa vinkkejä lasten hyvinvointioppimiseen ja omaan hyvinvointiisi!
16 Slalli 1 / 2025 LASTENHOITAJAN ARKI KOONNUT Päivi Tolonen Perheet jäävät köyhemmissä kunnissa useammin ilman lastensuojelun apua Lastensuojeluilmoitusten määrä vaihtelee merkittävästi kunnittain. Kunnissa, joissa on enemmän sosioekonomisia ongelmia, kuten työttömyyttä ja suuret tuloerot, tehdään vähemmän lastensuojeluilmoituksia. Apua siis tarjotaan vähemmän siellä, missä tarve voi olla suurin. ”Esimerkiksi korkean työttömyyden kunnissa ilmoituskynnys on korkeampi, mikä voi johtaa siihen, että apua tarvitsevat lapset jäävät ilman tarvitsemaansa tukea. Suurten tuloerojen kunnissa ilmoituksia tehdään vähemmän, kun taas pienempien tuloerojen kunnissa ilmoituksia tehdään useammin”, kertoo aihetta tutkinut Itä-Suomen yliopiston professori Timo Toikko. Kuntakohtaiset erot asettavat kansalaiset myös eriarvoiseen asemaan riippuen siitä, missä kunnassa he asuvat. Kunnat, jotka panostavat enemmän perheiden taloudelliseen tukeen ja ehkäiseviin palveluihin, pystyvät parhaiten vähentämään lastensuojelun tarvetta ja esimerkiksi köyhyyden ja lastensuojelun välistä yhteyttä. Lähde thl.fi TUNNISTA RASISMI PÄIVÄKODISSA Joissakin suomalaisissa päiväkodeissa esiintyy tutkimusten mukaan yllättävän paljon rasismia. Se näkyy kasvatustieteiden dosentti Heini Paavolan mukaan päiväkodin arjessa muun muassa pahan puhumisena, rasistisina vitseinä ja pilkkaamisena.
Slalli 1 / 2025 17 ”Aikuiset puhuvat ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden selän takana negatiivisesti esimerkiksi heidän kielitaidostaan sekä muslimityöntekijöiden pukeutumisesta. Henkilön puutteellinen kielitaito voi jopa tuottaa hänen ulkopuolelle jättämistä muusta työyhteisöstä”. Lasten välillä syrjintä ja rasismi nousee aikuisten esimerkkien kautta. Mikäli lapset näkevät aikuisten taholta epätasa-arvoista toimintaa jotakin lasta kohtaan, vaikuttaa se myös lasten käyttäytymiseen tätä lasta kohtaan. ”Paras rasismin ehkäisykeino on omien stereotypioiden purkaminen ja tiedon lisääminen moninaisuudesta ja siihen liittyvistä ilmiöistä. Jotta rasismiin voi puuttua, on ensin osattava tunnistaa rasismi ja tunnustaa sen olemassaolo”, Paavola toteaa. LUOVAT TOIMINTATUOKIOT TUKEVAT HYVINVOINTIA Sosionomiopiskelija Sanna-Maija Latvamäki keräsi opinnäytetyössään tietoa toiminnallisten ja luovien menetelmien vaikutuksesta yhden eteläpohjalaisen päiväkodin työntekijöiden hyvinvointiin. Kolme puolentoista tunnin mittaista kokoontumista koostui musiikista, liikkeesta, maalaamisesta, tietovisasta ja valokuvauksesta. Kukin kerta eteni luovan ryhmaprosessin mukaan. Ensimmaisen ja toisen kerran lopussa osallistujat saivat kirjoittaa vapaasti ajatuksia kokoontumisista ja kolmannen kerran lopuksi Latvamäki teki osallistujille loppukyselyn. Osallistujien mukaan toiminnallisilla ja luovilla menetelmillä oli positiivinen vaikutus heidän hyvinvointiinsa. He myös toivoivat hyvinvointia tukevan toimintatavan tuomista osaksi paivakodin tyontekijoiden arkea. Tutkimuksesta syntyi pieni opas Hyvinvoinnin tukeminen yhteistyöllä. Se löytyy Latvamäen opinnäytetyön lopusta. https://www.seinajoki.fi/wp-content/ uploads/2024/05/opinnaytetyo_sanna-maija_ latvamaki.pdf TUNNETAITOJA LASTEN KANSSA 4-vuotias kilpikonnan poikanen Rossi ja 5-vuotias hirven vasa Viima johdattelevat alle kouluikäisiä lapsia opettelemaan tunnetaitoja. 13 eri harjoituksen avulla voi lapsen kanssa harjoitella tunteiden tunnistamista, nimeamista ja ilmaisemista itsessa ja muissa. Mukana on menetelmiä myös tunteiden sä telyyn ja hallitsemiseen. Menetelmät vaihtelevat tunneloruista musiikkiin ja tunnehippaan. Kunkin menetelman otsikon vieressä on joko vihrea, keltainen tai punainen pallo, joka kertoo sen haastavuustasosta. Opas löytyy osoitteesta: https://www.savas.fi/app/uploads/2021/11/Rossi- ja-Viima-tunnetaitoja-opettelemassa-opas.pdf Ehdota vuoden lastenhoitajaa Vuoden lastenhoitaja on alan koulutettu ammattilainen, joka tekee ansiokasta työtä lasten, perheiden ja lastenhoitoalan puolesta, tuoden vahvasti esiin lastenhoitajan osaamista ja ammattitaitoa. Vuoden lastenhoitaja tekee työtään innovatiivisesti hyödyntäen työssään rohkeasti tietotekniikan tuomia mahdollisuuksia, unohtamatta lämmintä ja inhimillistä työotetta. Ehdota lastenhoitajaa, joka on mielestäsi alansa huippu ja ansaitsee tunnustuksen. Hän voi olla lapsesi hoitaja, kollegasi, tuttavasi, ystäväsi. Lastenhoitaja, jolle haluat antaa tunnutusta hänen työstään. Ehdottajana voi olla kuka tahansa; äiti, isä, mummu pappa, kollega tai SLaL:n paikallisyhdistys, Tehyn ammattiosasto jne. Valitun lastenhoitajan tulee olla SLaL:n jäsen. Ehdotukset tulee olla liiton toimistolla vuosittain 28.2. mennessä. Valinta julkistetaan keväisin Lapsimessujen yhteydessä Helsingin Messukeskuksessa. Ehdotukset tehdään kotisivuilla https://slal.fi/ehdota-vuoden-lastenhoitajaa/ Laita vielä viesti sähköpostilla lähetetystä vuoden lastenhoitaja -ilmoituksesta osoitteeseen toimisto@slal.fi jotta saat kuittauksen perille tulleesta ja vastaanotetusta ilmoituksesta.
18 Slalli 1 / 2025 Matikkalasit silmille! Huomaa hetket, joissa lapsi oppii helposti ja hauskasti matematiikkaa. TEKSTI JA KUVAT: Päivi Tolonen Pieni lapsi oppii parhaiten matematiikkaa arjen toiminnan kautta, sanoo yliopistonlehtori Jenni Vartiainen Helsingin yliopistosta. Hän on yksi kirjan Lasketaan leikkien – Käsikirja varhaiskasvatuksen matematiikkaan kirjoittajista. Siinä valotetaan varhaiskasvatusikäisten lasten matematiikan oppimista ja annetaan käytännön vinkkejä kasvattajille. –Pienen lapsen arki on täynnä leikkiä. Niinpä lapsi voi oppia matematiikkaa sekä ohjatussa leikissä aikuisen kanssa, mutta myös omaehtoisessa leikissä. Kun lapsi on harjoitellut aikuisen kanssa matemaattisia taitoja, ne siirtyvät spontaaniin leikkiin. Se on tutkimusten mukaan tärkeä asia, koska se tuo lapselle lisää harjoituskertoja, Vartiainen sanoo. Moni ajattelee virheellisesti, ettei päiväkodissa opita oikeaa matematiikkaa. Mutta itse asiassa 0–8-vuotiaana opitaan kaikki ne matemaattiset perustaidot, joihin myöhemmin koulussa opittu matematiikka perustuu. Tutkija Piia Parviainen on luonut useiden tutkimusten perusteella mallin niistä matematiikan osa-alueista, joita lapsen olisi hyvä harjoitella varhaiskasvatuksessa. –Yksi osa-alueista on numeeriset taidot. Jo aivan pieni lapsi oppii laskemaan lukumääriä, kuten vaikkapa kolme palikkaa. Samalla hän oppii, että sekä numero että sana kolme ovat symboleja kolmelle kappaleelle. Kun lapsen kanssa harjoitellaan puolestaan lukujonoja, luodaan pohjaa yhteen- ja vähennyslaskuille. Spatiaaliseen ajatteluun kuuluu tilan hahmottaminen: lapsi ymmärtää esimerkiksi käsitteet pöydän alla ja päällä, joku istuu vasemmalla puolellani ja hän oppii suunnistamaan tilassa. Lapsi alkaa myös luomaan mielessään mentaalisia karttoja. –Geometrisen tietoisuuden kehittyessä opitaan nimeämään neliö, ympyrä ja vaikkapa suorakulmainen särmiö. Ajan hahmottamisen kautta lapsi ymmärtää, mitä tapahtui eilen, mitä tehdään 10 minuutin päästä tai että olen syntynyt toukokuussa, Vartiainen listaa. Kolmas tärkeä taitoalue on matemaattisen ajattelun ja päättelyn taidot. Lapsi oppii vertailemaan eri asioita ja esineitä, sekä laittamaan niitä järjestykseen: esimerkiksi lelut kasvavan korkeuden mukaan. Lapsi oppii myös yksi yhteen suhteen -käsitteen: yhdelle ruokailijalle katetaan yksi lautanen. Lisäksi hän alkaa huomioida erilaisia toistuvuuksia, kuten aurinko nousee aamulla ja laskee illalla. LASKE HALAUKSET Vartiainen toivoo, että varhaiskasvatuksen henkilöstö ymmärtäisi konkreettisesti, että matematiikka ei ole pelkkää laskemista. –Esimerkiksi vertailun oppiminen on todella tärkeää: tämä on kylmempi tai kuumempi, tuo on korkeampi tai matalampi. Vitonen on suurempi luku kuin kakkonen. Tai että asiat koostuvat pienemmistä osista tai ne voidaan jakaa; esimerkiksi pullapitko voidaan leikata pienempiin, samankokoisiin osiin. Vartiaisen mukaan jo ekaluokkalaisten matemaattisissa perustaidoissa on todettu isoja eroja. Yhtenä merkittävänä syynä on se, että osa lapsista on saanut harjoittaa taitoja kotona tai päiväkodissa muita lapsia enemmän. –Näitä eroja saattaa esiintyä numeeristen taitojen kohdalla, kuten esimerkiksi simppelissä yhteenlaskussa, tai kyvyssä täydentää puuttuva numero lukujonossa. "Lapsi voi oppia matematiikkaa sekä ohjatussa leikissä aikuisen kanssa, mutta myös omaehtoisessa leikissä."
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0NTUwMw==