Simpukka 1 | 2025 39 TARINOITA LAPSETTOMUUDESTA ... Kun on tarpeeksi monta kertaa puhunut asiastaan turvallisessa ja kuuntelevassa yhteisössä saa valmiuden ja varmuuden puhua tästä vaikeasta ja monitahoisesta asiasta myös muissa yhteyksissä. Uskaltaa ottaa riskejä, avata sisintään pelkäämättä pahinta. Meistä yli 50-vuotiaista on käsittääkseni suurin osa kasvanut vahvassa pärjäämisen kulttuurissa. Aina on pärjättävä, kasvojaan ei ole saanut menettää missään tilanteessa. Heikkoutta ei saa näyttää, eikä tunteista ole harjoiteltu puhumaan. VERTAISTEN KOHTAAMISTA TYÖELÄMÄSSÄ Huomaan valmiudesta puhua asioista olevan apua myös työskennellessäni ikäihmisten kanssa. Sotealalla ei ammattilaisetkaan aina ymmärrä ajatella, että kaikilla ikäihmisillä ei ole omaisia, vaikka (tahaton) lapsettomuus on sielläkin usein vahvasti läsnä. Läheskään aina hoivapalveluissa työskentelevät henkilöt eivät tule ajatelleeksi, että kaikilla asukkailla ei ole lasta tai lapsenlasta ostoksilla käymään tai ulkoiluttamaan. Monessa hoivakodissa on periaate, että asiakas itse hankkii vaatteensa, kemikaalinsa, pienet herkkunsa ynnä muut sellaiset. Monelle hoivan piiriin päässeelle tämä ei ole käytännössä mahdollista, sillä sinne pääsee vain todella huonossa kunnossa olevat, useimmiten monisairaat henkilöt. He eivät useinkaan enää pääse edes sängystään ylös. Kiristyneessä taloudellisessa tilanteessa hoitajien työaikaan ei ole mitoitettu asiakkaiden juoksevien asioiden ja ostosten hoitamiseen. Tilanne on usein sekä surullinen että raivostuttava! Ja miten syvältä se viiltää, kun toiset ikäihmiset ja työntekijät yhdessä kertovat silmät tuikkien miten ihanaa aikaa heillä on ollut lasten, lastenlasten sekä lastenlastenlasten kanssa ja vieressä istuvan vanhuksen huomaa jäykistyvän ja vetäytyvän kuoreensa. Taas kerran lapseton kutistuu näkymättömäksi, osattomaksi. Ihmetellään mahdollisesti vielä sitä, että miksi tämä henkilö ei iloitse toisten kanssa heidän ilostaan. Onko hän kenties katkera vanhus? Näissä tilanteissa olen entistä rohkeammin ottanut riskin olla epämukava työkaveri ja sanonut ääneen näiden vanhusten takia, että muistakaahan nyt, että kaikilla ei ole lapsia ja näin ollen myöskään lapsenlapsia. Vaikka tilanne saattaa olla joillekin lisääntymiskykyisille läsnäolijoille hankala ja nolostuttava, on kiitollisuus lapsettomilta voimauttava! Olen tavannut yli 90-vuotiaita, jotka eivät ole koskaan puhuneet lapsettomuuden tuskastaan tai tulleet ymmärtävästi ja arvostavasti huomioiduksi lapsettomina yksilöinä. Tässä on meillä suuri mahdollisuus olla esimerkkejä ja valon tuojia puhumalla avoimemmin lapsettomuudestamme ja sen vaikutuksista elämäämme. Vain avoimuus ja tieto lisäävät ymmärrystä, jota me niin kovasti kaipaamme. Sitä voimme itse kukin harjoitella turvallisesti vertaistukiryhmissä ja antaa tukemme uusille tulijoille ryhmiimme! “Olen sanonut ääneen näiden vanhusten takia, että muistakaahan nyt, että kaikilla ei ole lapsia ja näin ollen myöskään lapsenlapsia.”
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0NTUwMw==