Simpukka 1 | 2025 33 Mio Kivelä Simpukan vapaaehtoinen kirjoittaa tahattomasta lapsettomuudesta miehen ja transsukupuolisen näkökulmasta tavalla, joka toivottavasti koskettaa myös monesta muusta näkökulmasta teemaa katsovia. Tahattoman lapsettomuuden äärellä vertaisuus on samaan aikaan haikeaa ja onnellista. Tuntuu pahalta tietää kuinka moni joutuu tämän kaiken kohtaamaan. Kuitenkin tuntuu hyvältä tietää, ettei ole yksin. Voi jakaa matkaa, kokemuksia, tunteita ja ajatuksia yhdessä muiden kanssa. Puhua joillekin, jotka voivat oikeasti ymmärtää. Eivät vain teoriassa tai tiedon tasolla, vaan syvästi kokemuksia ja tunteita myöten. Se huojentaa ja voimauttaa, vaikka samalla tuntuu pahalta tietää, että nuo tärkeiksi tueksi kasvavat ihmiset kantavat mukanaan jotain, mitä ei kellekään tahtoisi. Jaettuna sitä kaikkea on kuitenkin usein niin paljon helpompaa kantaa Tahattoman lapsettomuuden äärellä vertaisuus voi olla yhtä aikaa jaettua ja vierasta. Meissä on niin monenlaisia polkuja ja tarinoita. On lopullista lapsettomuutta, sekundaarista lapsettomuutta, lapsenlapsettomuutta ja niin paljon muuta. Kuinka voisimme koskaan toisiamme ymmärtää? Emme me aina pystykään. Toisia tarinoita voisi luulla vaikka omaksi ja toisia ei osaisi oikein heti edes vertaisuudeksi tunnistaa. Voimme joskus olla erilaisten kohtaloiden nyansseista aivan yhtä pihalla kuin joku, jota lapsettomuus ei kosketa lainkaan. Ja kuitenkin kannamme mukanamme jotain yhteistä. Ymmärrämme toisiamme tavalla, jolla muut eivät voisi koskaan ymmärtää. Sillä monimuotoisten polkujemme ytimessä on jotain yhteistä. Tahattoman lapsettomuuden äärellä vertaisuus voi muuttua ja kuitenkin säilyä ikuisesti. Tarina, joka tuntuu tänään tutulta voi huomenna muuttua vieraammaksi. Tahattoman lapsettomuuden tarinat ja polut muuttuvat. Ne saavat uusia käänteitä, suuntia ja sävyjä. Voi tulla hoitoja, uusia mahdollisuuksia ja lapsiakin. Niin itsellä kuin muilla vertaisillakin. Joskus se turhauttaa ja suututtaakin. Tuo yksinäisyyden vertaistuenkin keskelle. Kukaan ei voikaan täysin ymmärtää. Kuljemme omia polkujamme. Toisinaan ne polut kulkevat rinnakkain pitkiäkin pätkiä, joskus risteävät vain hetken. Kuitenkin nuo yhdessä kuljetut matkat ja lyhyesti kestävät risteämät säilyvät. Niissä koettu vertaisuus ja jaettu kokemus säilyy vaikka kaikki muu sen ympärillä muuttuisi. Tahattoman lapsettomuuden äärellä vertaisuus on niin kovin monenlaista. ... KOLUMNI ... SIMPUKAN HISTORIAA KUVA VIIVI SELIN JÄSENMAINOS 15.3.1988 ”Asemamme parantamiseksi tulisi meidän kaikkien hedelmällisyyshäiriötä potevien liittyä painostus- ja valistusryhmäksi. Ryhmänä me voimme parantaa omaa asemaamme potilaina ja osaltamme tukea hoitohenkilökuntaa vaikeassa työssään.” JÄSENKIRJE 21.2.1991 ”Joskus tuntuu siltä, että me lapsettomat olemme täysin ajatustemme ja surumme kanssa - harva kykenee tai edes yrittää kyetä ymmärtämään ongelmaamme. - - Kenties ainoa keino saada ihmiset tajuamaan tunteemme on pyrkiä kertomaan heille kaikesta siitä, mitä lapsettomuuteen liittyy. Tiedän, että se ei ole helppoa, mutta jos voit jutella edes yhden ihmisen kanssa oman puolisosi lisäksi, auttaa se sinua hyvin todennäköisesti enemmän kuin arvaatkaan. Lisäksi se avartaa sen yhden ihmisen näkökantoja.” TIEDOTE 4/1992 ”Tärkeintä lienee se, ettemme elä kuin unessa vaan yritämme elää täyttä elämää joka hetki. On tärkeää, ettemme kiellä itseltämme lapsettomuuden aiheuttamaa tuskaa vaan itkemme silloin, kun itkettää. Mutta meillä on samanaikaisesti myös paljon aineksia hyvään elämään ja tulevaisuuteen. Yhdistyksessämme voimme toivottavasti olla yhdessä etsimässä näitä mielekkään elämän aineksia.” TIEDOTE 1/1993 ”Saimme juuri tietää, että tämänvuotinen anomuksemme on hylätty. Penniäkään ei siis ole tulossa. Allekirjoittanut soitti anomuksen käsittelystä vastanneelle ylitarkastaja Mykrälle ja kysyi perusteluja. Niitä oli mm. se, että lapsettomuus ei kuulu RAY:n painopistealueisiin. Ikään kuin muutaman kymppitonnin myöntäminen vaatisi miljoonia jakelevalta RAY:ltä lapsettomien asettamista painopistealueiksi! - - Tekee mieli nousta pakkilaatikon päälle kuin vanhanajan agitaattori ja kysyä: Hyvät jäsenet, alistummeko vapaaehtoisesti siihen, että meidän tarpeemme ohitetaan emmekä saa yhteiskunnalta mitään tukea?”
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0NTUwMw==