Simpukka 1 | 2025 19 HENKILÖHAASTATTELU ... tahtoi vain hyvää ja asia saatiin selvitettyä keskustelemalla. Ei minulla ole mitään hätää näin”, Johanna toteaa. Työssään Johanna kokee saavansa paljon kasvatustyön tuomaa myönteistä vuorovaikutusta ja yhtä lailla ”sitä kaikkea muutakin”. “Saan onneksi töissä olla ihanien tyyppien kanssa tuntitolkulla, eikä minulla ole nyt tarvetta saada lapsia. Minusta on oikein mukavaa elää omillani.” Parisuhteettomien syrjintä eli singlismi tunnistetaan Johannan mukaan huonosti ja hyväksytään usein. Hänen elämässään se on näkynyt konkreettisimmin elinkustannuksissa. “Rakenteet ovat suunniteltu kahden aikuisen perheelle. Yksin eläminen on kallista, kaksin kaikki tulee halvemmaksi. Minun on täytynyt miettiä, mitä haluan. Omakotitaloasuminen on mahdotonta, jos jatkan työskentelyä nykyisellä alalla ja haluan asua Jyväskylässä”, Johanna toteaa. “Toki yksin voi tulla taloudellisesti hyvin toimeen, mutta minun on pitänyt hyväksyä tämä todellisuus.” ROMANTTISEN RAKKAUDEN TAUSTAHUMINAA Nuorempana Johanna koki vahvasti, että jos tulee toisen ihmisen valitsemaksi, se merkitsee, että on hyvä ja oikeanlainen ihminen. “Meillä on vahva parisuhteen normi. Romanttisen rakkauden ideaali on taustahuminaa, joka ei voi olla vaikuttamatta. Tarjotut mielikuvat jäävät tajuntaamme malliksi lapsesta lähtien. Itseään vertaa helposti siihen, että pitäisi olla heteronormatiivinen parisuhde ja lapsia, mutta ei se ole ihmisen arvon mittari.” Johanna kokee, että on pystynyt kyseenalaistamaan ja tarkastelemaan parisuhdenormia kriittisesti vasta 25-vuotiaana. “Parikymppisyys on myös biologian kannalta otollisinta aikaa saada lapsia. Nuoruudessa ei puhuttu siitä, että lasten saaminen ei ole itsestäänselvää. Mielestäni pitäisikin olla rakenteita, jotka tukevat vanhemmuutta enemmän.” Parisuhteen ja romanttisen rakkauden korostaminen on vähentänyt Johannan mielestä yhteisöllisyyttä ja ihmisten sosiaalisia verkostoja. Kaikille ei myöskään ole muodostunut pysyviä kaveriporukoita kouluaikana. “Ennen kaikkea tarvetta olisi yhteisöllisyyden palauttamiselle. Myös naapurit ja hyvänpäivän tutut ovat tärkeitä. Jonkun kanssa voi lenkkeillä ja toisen kanssa puhua tietystä asiasta. Pitäisi mallintaa enemmän, miten moninaisia ja monenlaisia ihmissuhteita on olemassa.” Johannan mielestä tarvittaisiin halua luoda tilaisuuksia ja mahdollistaa eri ikäisten ihmisten kohtaamisia. “Hieno avaus oli vanhusten ja nuorten yhteinen vuokratalo, jossa oli yhteistiloja. Ihmiset pääsivät yli ikäryhmien olemaan tekemisissä keskenään ja kohtaamaan matalalla kynnyksellä. Mahdollisuuksia on, mutta se vaatii asennoitumista.” Meillä on Johannan mukaan olemassa malli sille, että parisuhteen eteen nähdään paljon vaivaa, mutta ystävyyssuhteiden ajatellaan tulevan ilmaiseksi. “On tutkittu, että jos elää pitkään tai koko elämänsä ilman parisuhdetta, on onnellisempi ja tyytyväisempi elämäänsä kuin leskeksi jäänyt tai eronnut. Myös parisuhteessa elävien ihmisten hyvinvointi on parempi, jos pitää ystävyyssuhteista kiinni. Kaikki ihmissuhteet vaativat työtä”, Johanna muistuttaa. “Pitää olla avoin ystävyyksille, ei vain kumppanin löytämiselle. Tinderistäkin löytyy useammin ystäviä kuin parisuhde”, Johanna naurahtaa. USKOA ITSEEN JA TULEVAISUUTEEN Tänä päivänä Johanna totuttelee 35-vuotiaan näkövinkkeliin. Hän harrastaa kirjoittamista ja lukemista, joogaa, kuuntelee podcasteja ja viettää aikaa ystävien kanssa. “Oman elämän suhteen on tunne, että tämä on hyvä ja vain paranee. Hyvässä lykyssä minulla on yli puolet elämästä jäljellä. Elämä on kokonainen ja oikea juuri sellaisena kuin se on.” Tulevaisuudessa Johanna suunnittelee opiskelevansa ja pohtivansa uutta ammattia. Hän aikoo löytää uusia harrastuksia sekä tavata uusia ihmisiä ja ystäviä. “Minulla on menossa uusi vaihe. Vaihtoehtoja on monia. Yksin elävän elämä ei ole vähempiarvoista. Jokaisen kokemus ja elämä on yhtä arvokasta riippumatta siitä elääkö parisuhteessa vai ei”, Johanna sanoo. “Elämä on hyvää. Yksin en lapsia halua, mutta toivon, että Oiva ja Jalo elävät pitkän elämän.” Lue Johanna Niskasen teoksen Onnellisesti omillani – Elämää parisuhdenormin ulkopuolella arvio sivulta 20. Lapset kysyvät usein varhaiskasvatuksen opettajana työskentelevältä Johannalta onko hänellä lapsia. Hän vastaa, että ei ole, mutta on kaksi kissaa. Ruskea Oiva on 10-vuotias ja pilkullinen Jalo kahdeksan.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0NTUwMw==