10 Simpukka 1 | 2025 ”Jos vuodesta toiseen toiseen meillä on klinikoita, joissa on yhtä alkionsiirtoa kohti synnytyksiä yli 30 prosenttia ja toisissa alle 10 prosenttia, ei hoito välttämättä ei ole samantasoista. Asiaa on pidetty liikaa pimennossa. Tähän olisi syytä puuttua varsinkin, kun hoidot ovat yhä kalliimpia. Millä tavalla sama raha pystyttäisi käyttämään parhaiten?” Varila ei usko, että erot johtuvat pelkästään klinikoiden erilaisista potilasaineistoista. Julkisella puolella lapsettomuushoitoja ei tehdä yli 40-vuotiaille naisille tai jos naisella on jo kaksi lasta tai jos koeputkihedelmöityshoito on tehty kolme kertaa. Hoidot evätään myös nikotiinituotteiden käytön vuoksi sekä painoindeksin ollessa naisella yli 35 ja miehellä yli 38. “Yksityiselle puolelle hakeutuu paljon niitä, joita julkinen taho ei hoida. Potilaat ovat iäkkäämpiä ja monilla on takanaan useita tuloksettomia hoitoja. Silloin pitää huolellisesti käydä läpi aiempi hoitohistoria. Uutta hoitoa ei pidä ruveta tekemään rutiininomaisesti. Pitää selvittää onnistumismahdollisuudet, ja jos ennuste on huono, se pitää kertoa rehellisesti”, Varila sanoo. Hän uskoo, että parhaat tulokset saadaan yksilöllisesti räätälöidyillä tutkimuksilla ja hoidoilla. “Yksilöllisen hoidon toteutus vaatii enemmän suunnitteluaikaa ja moniammatillista osaamista, lääketiedettä, biologiaa ja genetiikkaa. Varsinainen hoito voi olla jopa aiempaa yksinkertaisempi. Kun hoitotulokset ovat paremmat, kokonaiskustannuksissa voi tulla säästöjä.” Varila toivoo, että Suomessa pystyttäisiin tekemään enemmän yhteistyötä klinikoiden välillä. Monissa muissa maissa kuten Italiassa, Espanjassa ja Englannissa tehdään enemmän tutkimuksellisesta ja kliinistä yhteistyötä. KESKENMENON JÄLKEISTÄ RASKAUTTA SEURATTAVA Yksityisen ja julkisen puolen osaamista kannattaisi yhdistää erityisesti keskenmenojen estämisessä ja hoidossa. Myös muista maista saatu tieto on arvokasta. Keskenmenokysymyksissä Varila on saanut kallisarvoisia neuvoja kollegoilta muun muassa Israelista, Englannista, Tanskasta, Saksasta ja Itävallasta. “Kööpenhaminan Hvidoren sairaalan keskenmenoklinikalla ja Innsbruckin yliopistosairaalan naistenklinikalla kaikki keskenmenopotilaat tutkitaan huolellisesti ja heille tehdään yksilöllinen hoitosuunnitelma seuraavaa raskautta varten. Uutta raskautta seurataan ensimmäisen raskauskolmanneksen ajan viikoittain. Suomessakin olisi ensiarvoisen tärkeää seurata uutta raskautta huolellisesti.” Säännöllisten ultraäänitutkimusten avulla voidaan tehdä myös diagnostisia johtopäätöksiä sekä löytää keinoja, joilla keskenmenoriskiä voidaan pienentää. “Dextrassa teemme tutkimukset ja hoidot Tanskasta ja Innsbruckista saatujen oppien mukaan. Jos hoidoista huolimatta on tullut keskenmeno, syykin on usein pystytty selvittämään. Silloin menetys ei tunnu niin pahalta kuin silloin, kun syy on tuntematon. Eräs potilas kapsahti kaulaan, kiitti ja sanoi, että tämä oli elämäni paras keskenmeno, ei tarvinnut elää epävarmuudessa ja selvisi sitten syykin”, Varila iloitsee. Välillä on pakko nostaa kädet ylös ja todeta, että lääketieteellinen apu ja empatia eivät riitä. “Ne ovat kipeitä tilanteita, kun näyttää huonolta, esimerkiksi munasarjojen hiipumisen ja korkean iän takia. Toive lapsesta on jopa elämäntarkoituksellinen asia. Kääntöpuolena on kysymys siitä, onko elämällä tarkoitusta ja merkitystä, jos lasta ei ole. Siinä ollaan syvällisten asioiden kanssa tekemisissä. Ne täytyy kohdata ja käsitellä ... HENKILÖHAASTATTELU Eero Varila toivoo, että toistuvien keskenmenojen jälkeen uutta raskautta seurattaisiin säännöllisesti alusta lähtien ainakin ensimmäisen kolmanneksen ajan. Epävarmuus raskauden jatkumisesta on kuormittavaa, ja huoli ja pelko vähenee merkittävästi ultraäänitutkimuksiin perustuvan seurannan avulla.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0NTUwMw==