Simpukka 4 | 2024 29 ... ENTÄS NE GENEETTISET SISARUKSET? Monelle lahjasukusoluhoidoissa olevalle isompi tai pienempi kuuma peruna ovat lahjoittajan sukusoluilla muihin perheisiin tai lahjoittajan perheeseen syntyneet lapset. Näille henkilöille ei ole Suomessa olemassa vakiintunutta termiä, mutta tässä jutussa heistä puhutaan geneettisinä sisaruksina. Siinä missä lahjasiittiön tai ‑munasolun vastaanottanut ei voi tietää, onko jossain lapsella geneettisiä puolisisaruksia, lahja-alkion vastaanottanut tietää, että jossain päin on täysin samoista sukusoluista rakennettuja geneettisiä sisaruksia. “Toki tunteita on paljon, mutta ensimmäinen ajatus tässäkin on miten ihanaa se on, että lapsellani on täyssisaruksia jossain. Toki myös tunteita on ollut aina jännityksestä pelkoon: mitäs jos lapseni ei koskaan saakaan tavata sisarustaan?” Hanna pohtii lapsensa geneettisistä sisaruksista. Hedelmöityshoitolakiin on kirjattu, että lapsen ollessa 18-vuotias on hänellä oikeus selvittää lahjoittajan henkilöllisyys. Tämä pätee myös lahja-alkiosta alkunsa saaneilla lapsilla, sillä alkion lahjoittanut pariskunta täyttää luovutussopimuksen. Geneettisiä sisaruksia ei kuitenkaan rekisteröidä, ei edes täysi-ikäisiä. On mahdollista, etteivät hoidoista alkunsa saaneet lapset edes halua löytää lahjoittajaa, saati geneettisiä puolisisaruksiaan tai täyssisaruksiaan. “Pitääkin pohtia, miten taltuttaa omaa intoani”, Hanna mainitsee. Sana “sisarus” kuitenkin häiritsee Hannaa sekä muitakin lahja-alkion vastaanottaneita vanhempia. Hanna vastaanotti arvokkaan lahjan ja oli kiitollinen siitä, että tämä avasi ovet vanhemmuuteen. Kuitenkin aina silloin tällöin hän koki olevansa aiheen kanssa yksin. Tuen tarve tuli vastaan varsinkin sisarusasiaa pohtiessa. “Juurikin niitä asioita, että mitä sanaa oikein käyttää. Sana ´sisarus´ kun jotenkin tökkii. Kuitenkin se on niin sukulaisuuteen liittyvä sana ja se on muutakin kuin biologiaa” hän kertoo. VERTAISTUKEA ITSELLISEEN VANHEMMUUTEEN Hanna ryhtyi Simpukan vapaaehtoiseksi ja pitää tapaamisia vertaisohjaajana muille lahjasoluvanhemmille. Toistaiseksi ryhmässä on lähinnä itsellisiä äitejä, kuten hän itsekin. “Siinä itsellisyydessä se vertaistuen tarve usein korostuu. Ei se lahja-alkio niinkään, vaan juurikin isättömyys ja siitä lapselle puhuminen. Toki me paljon keskustellaan juuri siitä, missä vaiheessa lapselle puhua taustastaan ja mitä sanaa käyttää.” “Lapselle tulee puhua lahjasolutaustasta, eli hänen omasta tarinastaan aivan pienestä lähtien. Lapselle voi kertoa, miten toivottu hän oli ja että lahjoittajalta saatiin vauvansiemeniä, joista hän alkoi kasvaa äidin mahassa”, neuvoo Jenni Huhtala, lahjasoluteemojen erityisasiantuntija Simpukka ry:n Helminauha-toiminnasta. Helminauha-hankkeen tarjoaman tuen lisäksi vertaisilta voi saada lapselle puhumiseen hyviä käytännön ideoita ja tukea. Lapsen kasvaessa on tärkeää puhua myös siitä, että saman lahjoittajan sukusoluilla on voinut saada alkunsa muitakin lapsia. Lapsen kanssa voi pohtia mitä tunteita se lapsessa herättää Huhtala lisää. Helminauha-hanke on perustettu lahjasoluperheiden tueksi, pariskunnille sekä itsellisille vanhemmille sekä henkilöille, jotka harkitsevat lahjasoluhoitoja. Helminauha-hanke jakaa tietoa ja vertaistukea kaikille, joita lahjasoluhoidot muodossa tai toisessa koskettavat. VAUVASTA ASTI TIETO TAUSTASTA Hanna haluaa rohkaista ihmisiä lahjoittamaan! Haastatellessani Hannaa monessa eri kohdassa nousi esiin ilo ja kiitollisuus lahja-alkiolla lapsiperheellistymistä kohtaan. Lain tulkinta on muuttunut hetki sitten niin, että myös lahjoitetuilla sukusoluilla muodostetut alkiot on mahdollisuus lahjoittaa halutessaan eteenpäin. Hanna on kertonut lapselleen taustasta aina, ja kannustanut muitakin lahja-alkiolla lapsensa saaneita samaan. “Ihan jo vauvasta asti sitä kertomista on harjoiteltu. Kolmevuotiaana sitten kerroin ihan kunnolla lapselle taustastaan. Sitten erään kerran saunan lauteilla lapsi nosti itse asian esille kysymällä, miten ne vauvansiemenet ovat voineet mennä rikki”, Hanna naurahtaa. Lapsen kanssa on keskusteltu taustasta, kun aihe on tullut sopivissa hetkissä esille, kuten silloin, kun lapsi on toivonut pikkusisarusta. “Tällaisina hetkinä on hyvä kertoa lapselle lisää tietoa taustastaan. Kertomattomuus aiheuttaisi helposti sitten kriisejä myöhemmin”. Hanna toteaa, että tieto lahja-alkiotaustasta kuuluu ensisijaisesti lapselle itselleen. Kuitenkin avoimuus on ollut tärkeää, ja lapsen taustasta tietävät läheiset sekä päiväkodin henkilökunta ja muut lapsen elämässä olevat tärkeät henkilöt. “Kuitenkin mitä isommaksi lapsi kasvaa, sitä vähemmän hänen taustastaan muille puhun”, Hanna lisää. Onko lahja-alkiosta sitten saanut kuulla jotain negatiivista? “No ei ollenkaan", Hanna toteaa heti. “Tietenkin netistä nyt löytää aina kaikkea, mutta muiden suhtautuminen on ollut aina todella positiivista.” -
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0NTUwMw==