18 Simpukka 4 | 2024 ... HYVINVOINTI Muistiini on tallentunut useita hetkiä, tietynlaisia vedenjakajia. Hetki, kun ex-puolisoni kanssa päätimme, että lapsi saisi tulla. Hetki, kun saimme tietää, ettemme tulisi koskaan saamaan biologista lasta ilman IVF-hoitoja. Hetki, kun tein positiivisen raskaustestin. Kun saimme tietää raskauksien keskeytyneen. Kun mieheni kertoi haluavansa avioeron. Hetki, kun tiedostin, että tulisin jäämään lopullisesti lapsettomaksi. En saanut sellaista elämää, kuin olin toivonut ja suunnitellut, mutta sain jotain muuta. Olen työskennellyt liki 20 vuotta sosiaalialalla, jonka koen itselleni hyvin merkityksellisenä. Menin eron jälkeen naimisiin miehen kanssa, joka on kolmen lapsen etävanhempi. Mieheni lisäksi sain lapset elämääni. Sain omakotitalon puutarhoineen ja kaksi kissaa. Olen osallistunut Simpukan vertaistukitoimintaan. Tammikuussa valmistun ratkaisukeskeiseksi lyhytterapeutiksi. TULEVAISUUTEEN SUUNTAUTUMINEN Ratkaisukeskeisyys on ajattelutavan muutos, tietynlainen katsomisen tapa ja salliminen tietynlaisille erilaisille näkökulmille. Lähtökohtana on, että ratkaisut ja voimavarat löytyvät sisimmästämme, kun vain löydämme ne ja annamme niille mahdollisuuden. Opiskellessani ratkaisukeskeiseksi lyhytterapeutiksi opin paljon itsestäni. KirSimpukan vapaaehtoinen Heidi Vehviläinen on etsinyt elämäänsä iloa ja sisältöä lopullisen lapsettomuuden tilanteen tultua eteen. Hän suosittelee ratkaisukeskeistä lähestymistapaa tahattoman lapsettomuuden kokemuksesta selviytymiseen TEKSTI JA KUVAT HEIDI VEHVILÄINEN jallisuuden ja harjoitusasiakkaitteni kautta sain todeta, kuinka samanlaisia kokemuksia ja tunteita me tahattomasti lapsettomat koemme. Prosessi ratkaisukeskeisyyden näkökulmasta on erilainen, kun vielä toivoo lasta, kuin silloin, kun on siirtynyt lopullisesti lapsettomuuden tielle. Pohjimmiltaan ajattelutapa on sama: tulevaisuuteen suuntautuminen ja voimavarojen löytäminen menemällä jotakin kohti. Olen ymmärtänyt miksi olen tässä, elämäntilanteeni hyväksyneenä ja eteenpäin toiveikkaana suuntaavana. Se kulminoitui elämän merkityksellisyyden kokemukseen ja siihen, että minullakin on paikkani maailmankaikkeudessa. Minulla oli jo lapsettomuushoidoissa ollessani elämässäni asioita, joiden kautta sain kokea merkityksellisyyttä. Olen kääntänyt menneisyyteni vaikeudet voimavarakseni. Tämä ei kuitenkaan poista sitä, että lopullinen lapsettomuus tulee aina olemaan osa minuuttani ja elettyä elämääni. Välillä se ilmoittaa itsestään surun hetkinä tai ahdistavana möykkynä sydämessäni. Otan hetket lempeästi ja armollisesti vastaan antaen itselleni luvan surra. Ymmärrän, että tunne on väliaikainen.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0NTUwMw==