10 Simpukka 4 | 2024 ... LOPULLISESTI LAPSETTOMAT todettiin myös varhaiset vaihdevuodet, jotka laittoivat lopullisen pisteen lapsitoiveelle. Oli pakko pysähtyä ja miettiä, mitä hän halusi elämältä. “Toivoin ensisijaisesti biologista lasta ja arkea lapsen kanssa. Harkitsin adoptiota, mutta tulin siihen tulokseen, että se ei ole todellinen vaihtoehto ilman vakiintunutta parisuhdetta. Sijaisvanhempana tai tukiperheenä toimiminen ei myöskään tuntunut omalta.” Kirsi ajatteli, että ei ole oikein toimia sijaisvanhempana siksi, että lapsettomuushoidot eivät onnistuneet. Sijaisvanhemmaksi tulee lähteä siksi, että nimenomaan haluaa sijaisvanhemmaksi. Päätös tuntui oikealta: “Haluan keskittyä elämässä nyt hyviin puoliin.” VAIKUTTAMISEN ILO Kirsi lähti mukaan Lapsettomien yhdistys Simpukan vertaistuen pariin vuonna 2019. Hän osallistui lapsitoiveryhmän ja Helminauha-hankkeen vertaistapaamisiin. Jonkin aikaa hän oli myös vertaistoimijana Tampereen lapsitoiveryhmässä. Lopullisen lapsettomuuden tullessa eteen uusi mieluinen vapaaehtoistehtävä löytyi Simpukka-lehden toimituskunnasta. Kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta filosofian maisteriksi valmistunut Kirsi kirjoittaa lehteen kirja-arvioita, kolumneja ja henkilöhaastatteluja. Hän käsittelee teksteissään lapsettomuutta yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Kolumnien aiheina on ollut muun muassa ystävyyssuhteet, osatyökykyisten yhdenvertaiset mahdollisuudet lapsiperheellistyä, lapsiperheellistymiseen liittyä lainsäädäntö ja naisten syyllistäminen siitä, että he eivät synnytä. “Minulle on tapahtunut asioita, joiden ei olisi tarvinnut johtaa tähän. Minulla on tarve tuoda epäkohtia esiin, sanallistaa ja tehdä näkyväksi se, mitä minulle on tapahtunut. Samaa on varmasti tapahtunut muillekin. Asioihin vaikuttaminen on tärkeä motivaatio tehdä vapaaehtoistyötä.” Kirsi kuuluu myös vaikuttajatiimiin, joka tukee Simpukan tekemää vaikuttamistyötä. Hän on huolissaan Suomen sosiaaliturvajärjestelmästä sekä yhteiskunnan erilaisiin perheisiin liittyvistä rakenteista ja perinteistä. Ydinperhekeskeisessä yhteiskunnassa ei hänen mukaansa huomioida tarpeeksi esimerkiksi yksinasuvia ja heidän kokemaansa yksinäisyyttä. Myös näitä aiheita hän käsittelee kirjoituksissaan. “Yhteiskunta olettaa, että kaikki työikäiset ovat palkkatöissä ja heillä on puoliso, lapset ja omakotitalo. Omakotitalon sähkönsäästövinkit eivät kosketa kaikkia. Yksinasuvana tulee tunne, että ei sovi yhteiskuntaan, kun ei sovi tarjottuun muottiin.” KIIREETÖNTÄ LÄSNÄOLOA Tahaton lapsettomuus on muokannut Kirsin ystäväpiiriä. “Tutustun harvoin ihmisiin, joilla on pieniä lapsia, vaikka mielelläni olisin nykyistä enemmän tekemisissä lapsiperheiden kanssa. Ystävikseni valikoituu ihmisiä, joilla ei ole kaikki mennyt normaalin kaavan mukaan. On helpompi löytää yhteisiä asioita ja vastavuoroisempaa keskustelua.” Tamperelainen Kirsi Huhtanen uskoo, että lopullista lapsettomuutta ei pysty kunnolla koskaan hyväksymään. Lopullisen lapsettomuuden tilanne on kuitenkin helpottava, kun toivon ja pettymyksen vaihtelu päättyy ja elämässä aukeaa uusi sivu. Jotain uutta hyvää tulee tilalle.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0NTUwMw==