20 SUOMEN MERENKULKU ■ FINLANDS SJÖFART Liiton juristi SUSANNA KANKAINEN kirjoittaa lehdessä jostakin työoikeuden teemasta käytännönläheisesti arkikielellä ja avaa käytännön työelämään liittyviä kysymyksiä ja aiheita. Frihet råder i avtal – men efter underskriften förpliktar det också Det finländska rättssystemet bygger starkt på tanken om avtalsfrihet. Det innebär att människor och företag i princip fritt kan bestämma med vem de ingår avtal, om vad de avtalar och på vilka villkor. I arbetslivet märks avtalsfriheten särskilt i arbetsavtalet – det som utgör grunden för förhållandet mellan arbetstagare och arbetsgivare. Samma frihet gäller även andra avtal som kan ingås i arbetslivet, såsom sekretessavtal, konkurrensklausuler eller till exempel avtal om återbetalning av utbildningskostnader. Avtalsfriheten är en viktig princip, men den betyder inte att man bör godkänna vad som helst. När man väl har skrivit under ett avtal blir det bindande och förpliktande. I ett anställningsförhållande innebär det att både arbetstagaren och arbetsgivaren är bundna av det som de har kommit överens om. Många har märkt att ett villkor som i stundens hetta eller under arbetsgivarens påtryckning godkändes vid undertecknandet, senare kan orsaka bekymmer. Ett arbetsavtal är ingen formalitet, utan ett juridiskt bindande dokument vars innehåll fastställer villkoren för arbetet – och ibland till och med arbetstagarens framtida rörelsefrihet på arbetsmarknaden. ARBETSAVTALET ÄR UTGÅNGSPUNKTEN – MEN INTE BARA EN BLANKETT Ett arbetsavtal uppstår när arbetstagaren och arbetsgivaren kommer överens om arbete, lön och andra villkor. Enligt sjöarbetsavtalslagen ska avtalet upprättas skriftligen. Det ska framgå de centrala villkoren för arbetet och fungerar som bevis om det senare uppstår meningsskiljaktigheter. Det är viktigt att förstå att ett avtal som arbetsgivaren har upprättat ofta är formulerat ur arbetsgivarens perspektiv. Därför lönar det sig för arbetstagaren att ta tid på sig att läsa igenom avtalet och vid behov be om hjälp från facket eller förtroendemannen innan man skriver under. En sjöman kan i början av sin anställning skriva under ett avtal som vid första anblicken ser bekant och normalt ut, men där de små tilläggen i finstilt text kan förändra hela innebörden. Till exempel ett villkor där arbetstagaren förbinder sig att utföra ”de uppgifter som arbetsgivaren bestämmer” utan närmare avgränsning kan ge arbetsgivaren ett brett utrymme att ändra arbetsuppgifterna. Även omfattande användbarhet på olika fartyg inom rederiet kan vara något att noggrant pyytää selvennystä jokaiseen ehtoon, jota ei ymmärrä täysin. Jos työnantaja ei suostu selittämään, mistä on kyse, se on jo itsessään varoitusmerkki. Sopimuksen allekirjoittamisen hetkellä työntekijä saattaa ajatella, ettei yksittäinen lauseke tule koskaan käytäntöön. Työnantaja saattaa vakuuttaa, että ”tätä kohtaa ei ole tarkoitus soveltaa käytännössä, se on vain varmuuden vuoksi mukana”. Tällaisiin lupauksiin ei kannata luottaa. Jos ehto on kirjattu sopimukseen, sitä voidaan myös käyttää. Esimerkiksi tilanne, jossa työntekijä allekirjoittaa outoja sopimuksia tajuamatta sen vaikutuksia, voi tulla myöhemmin kalliiksi. Kun sopimus on allekirjoitettu, sen purkaminen ei ole helppoa. Työntekijä voi toki vedota siihen, että ehto on kohtuuton tai lain vastainen, mutta sen todistaminen ja riitauttaminen voi olla pitkä prosessi. Tämän vuoksi paras tapa suojata itseään on ennakointi. Sopimuksen lukeminen rauhassa ja tarvittaessa asiantuntijan kanssa on pieni vaiva verrattuna siihen, mitä ongelmat voivat myöhemmin aiheuttaa. Työntekijän kannattaa myös säilyttää kaikki sopimukseen liittyvät asiakirjat ja viestit – sähköpostit, luonnokset ja työnantajan ohjeet – koska ne voivat olla tärkeitä, jos sopimuksen tulkinnasta myöhemmin syntyy erimielisyyttä. Varovaisuus ei ole epäluuloa, vaan ammatillista harkintaa. Se kertoo siitä, että työntekijä arvostaa omaa osaamistaan ja ymmärtää, että sopimus on enemmän kuin muodollisuus – se on asiakirja, joka määrittää hänen oikeutensa ja velvollisuutensa mahdollisesti vuosiksi eteenpäin. Kun sopimuksen ehdot ymmärtää ja hyväksyy tietoisesti, myös työsuhde alkaa luottamuksen ja selkeyden varassa. LOPUKSI Sopimusvapaus on kuin meri: se antaa liikkumatilaa, mutta samalla vaatii taitoa ja varovaisuutta. Työsuhteen sopimuksissa jokainen allekirjoitus on sitoumus, joka voi vaikuttaa elämään pitkään. Siksi sopimuksiin ei pidä suhtautua kevyesti. On aina parempi kysyä etukäteen kuin katua jälkikäteen. Liiton juristit ja luottamusmiehet ovat olemassa juuri sitä varten, että työntekijä ei jää yksin monimutkaisten sopimustekstien kanssa. He voivat tarkistaa, ovatko ehdot lain ja työehtosopimusten mukaisia, ja neuvoa, jos jokin kuulostaa epäselvältä. Sopiminen on yhteistä tahtoa, mutta vain silloin, kun molemmat todella ymmärtävät, mitä on sovittu. Vapaus sopia on tärkeä oikeus, mutta sen rinnalla kulkee vastuu tietää, mihin sitoutuu. Kun nimi on paperissa, sopimus ei ole enää lupaus – se on velvoite. Sopimusvelvoite kulkee molempiin suuntiin. Förbundsjuristen Susanna Kankainen skriver i tidningen om olika arbetsrättsliga teman på ett praktiskt och vardagligt språk och förklarar frågor och ämnen som berör arbetslivet i praktiken.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==