FINLANDS SJÖFART ■ SUOMEN MERENKULKU 45 Sodan jälkeen perustettiin kommandiittiyhtiö Alfons Håkans. Alfons osti yhtiön ensimmäisen hinaajan, Fakir, vuonna 1946. Aluksessa oli häkäpönttömoottori, sillä dieselmoottoreita oli vaikea saada. Myöhemmin alukseen kuitenkin asennettiin Volvo-dieselmoottori. Joulukuussa 1952 ahvenanmaalainen ms Bergö ajautui karille sementtilastissa Hailuodon edustalla. Neptunbolagetin Poseidon saapui apuun, mutta purku keskeytettiin voimistuvan myrskyn vuoksi. Miehistö pelastettiin, mutta alus jäi paikoilleen kesään asti. Alfons ja hänen poikansa Stefan työskentelivät kovettuneen sementtilastin parissa. He joutuivat käyttämään dynamiittia sementin irrottamiseen. Alfons suoritti sukellukset, ja Stefan avusti häntä. Päivät olivat pitkiä, ja Alfons sukelsi enimmillään jopa 16 tuntia vuorokaudessa poikansa muistiinpanojen mukaan. Kova työ tuotti kuitenkin tulosta, ja ms Bergö saatiin pelastettua. Neljän kuukauden uurastuksen jälkeen alus hinattiin telakalle. Tämä oli Håkansin kuudestoista aluksen pelastustyö. MUUTTO TURKUUN Turussa riitti töitä hinaajille, sillä kaupungin hinaajat eivät ehtineet avustaa kaikkia aluksia. Vuonna 1962 Håkansin perhe muutti Vaasasta Turkuun. Hinaaja Fart, jossa oli 800 hevosvoiman moottori ja Norjassa rakennettu jääolosuhteisiin, pärjäsi erinomaisesti. Jalkapallo tuli osaksi yhtiön toimintaa. Stefan Håkans oli pelannut jalkapalloa Vaasassa ja perustanut siellä oman joukkueen. Varusmiesaikana Pansiossa hän tutustui Turkuun ja sen ympäristöön. Armeijan jälkeen Stefan aloitti opinnot Hankenilla Helsingissä ja pelasi siellä jalkapalloa Ågelin joukkueessa. Turussa käydessään hän työskenteli hinaajalla, jossa Alfons toimi kipparina ja Ida hoiti kirjanpitoa sekä toimi joskus myös laivan kokkina. Alfons myi Petsmon kiinteistönsä ja asettui pysyvästi Turkuun. Alfons Håkans oli ensimmäinen, joka asennutti Aquamaster-potkurin hinaajaan Turussa. "Nyt Fart tanssii kapteenin tahtiin", sanottiin Rauman Hollmingilla. Lisäksi asennettiin keulapotkuri, joka helpotti ohjattavuutta entisestään. Alfons täytti 60 vuotta, ja hänen terveytensä alkoi heikentyä. Sukellustyöt olivat rasittaneet häntä paljon. Ruotsalainen höyryhinaaja Simson ostettiin ja muutettiin dieselkäyttöiseksi. Yhtiön taloudellinen tilanne heikkeni, ja Stefan joutui ottamaan yhä enemmän vastuuta. Alfons sai kuolion toiseen jalkaansa, joka jouduttiin amputoimaan. Myöhemmin diabetes johti myös toisen jalan amputointiin. Tästä huolimatta hän toimi joskus kipparina ja hänet kannettiin komentosillalle. Herää kysymys, mitä mieltä Merenkulkuhallitus oli tästä. Ulkopuolinen miehistö ja kippari jouduttiin palkkaamaan. Vuonna 1973 Simson suoritti suuren hinaustyön vetämällä 93 metriä pitkän ja 150 tonnia painavan nosturin Hangosta Puolaan. Matka kesti kolme päivää. Yhtiön työntekijämäärä kasvoi, ja Simson:illa oli suurimmillaan 19 hengen miehistö. Yksi kirjan luku käsittelee Simsonin elämää lokikirjamerkintöjen kautta, mukaan lukien päihtyneitä miehistönjäseniä. Simson upposi Utön vesillä kalkkikuormatun proomun kanssa myrskyssä vuonna 1978. Simsonin vakuutusrahoilla Håkans osti Kone Oy:n hinaajan ja antoi sille nimeksi Kraft. Lisäksi Stefan onnistui saamaan sopimuksen Koneen nostureiden hinaamisesta muun muassa Puolaan. Yhtiön toiminta alkoi kääntyä nousuun, ja vaikka Alfonsilta puuttui molemmat jalat, hän istui yhä välillä ruorissa. Suomen satamien yksityistäminen alkoi, ja kaupungit halusivat luopua satamahinaajista ja jäänmurtajista. Ensimmäinen Håkansin omistukseen siirtynyt alus oli Iso-Pukki Turusta vuonna 1984. Kaupunkien jäänmurtajilla oli 10 hengen miehistöt, mutta yksityisillä vain 3, kirjoittaa Joakim Håkans. Hänen mukaansa satamajohtaja Henrik Pettersson oli yrittäjämyönteinen ja halusi luopua sataman jäänmurtajasta. Kaupunkien ylläpitämät murtajat kävivät liian kalliiksi, ja vuonna 1984 Håkansilla oli jo viisi satamahinaajaa ja jäänmurtajaa. Suomen ainoa kilpailija oli Hangon Hinaus, joka oli ostanut Effoan ja Neptunin hinaaja- ja pelastusalukset vuonna 1981. Ei kuitenkaan kulunut monta vuotta, kun Håkans osti myös Hangon Hinaus -yhtiön. Håkansin yhtiöstä tuli Itämeren alueen suurin hinausyhtiö. Suomenlahden merionnettomuudet toivat pelastustöitä yhtiölle. Yksi surullisimmista ja suurimmista oli FinnBaltic:in uppoaminen, jossa perämies ja konepäällikkö pelastettiin aluksen pohjan kautta. Kahdeksan merimiestä, mukaan lukien päällikkö Harri Hiisivuori, Suomen Laivapäällystöliiton puheenjohtaja, hukkui. Jätän pois Håkansin jalkapalloturnaukset ja keskityn merenkulkuun. Siitä, käytettiinkö viinaa laivalla, ei vaikuta olleen suurta eroa urheilun suhteen. Stefan oli jalkapallosta kiinnostunut, ja pojat seurasivat perässä. VIRO JA BALTIA Kun Viro itsenäistyi ja liittyi EU:hun, siitä tuli myös Håkansille mielenkiintoinen alue. Tallinnan sataman hinaaja oli nimeltään Calypso, ja Håkans voitti tarjouskilpailun. Myöhemmin Håkansin Virossa perustettuun yhtiöön hankittiin Hollannista kaksi muuta hinaajaa. Håkansin yhtiön jatkuneista menestyksistä ja vaikeuksista olisi liian pitkä kertoa. Mitään ei kuitenkaan mainita yhteyksistä ammattiliittoihin. Yhtiö hoiti minun aikoinani työntekijöistään kohtuullisen hyvin huolta. Ainoat kiistat koskivat miehistön pelastustöistä saamaa korvausta. Varustamo katsoi omistavansa vain hinaajia, ei pelastusaluksia. Laivapäällystöliitolla oli aikanaan aivan erilainen sopimus Neptun-yhtiön kanssa. Liitolla oli joitakin kontakteja myös miehittämättömistä hinaajista joissakin satamissa, joissa miehistö hälytettiin töihin kotoaan. Varustamo on selvästi hoitanut henkilöstöasiansa joustavasti vuosien varrella. SVEN-ERIK NYLUND Kirja: Sakari Siltala ja Teemu Keskisarja: Meren perintö, Håkansin varustamosuvun historia Julkaisija: Förlaget 2024 Painopaikka: Keuruu 2024
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0NTUwMw==