44 SUOMEN MERENKULKU ■ FINLANDS SJÖFART ⋆ LUKUVINKKI ⋆ Kirja hinaus- ja pelastusyhtiöstä Alfons Håkans antaa hyvän kuvan merenkulun perheyrityksestä, joka on säilynyt kuuden sukupolven ajan. Kirjassa kerrotaan samalla myös joistakin onnettomuuksista ja haaksirikoista vuosien varrella rannikoillamme sekä niistä, jotka ovat vaikeissa työolosuhteissa pelastaneet sekä aluksia että ihmishenkiä. Yksi kirjan hienoista puolista on se, että se on julkaistu molemmilla kansalliskielillä: suomeksi nimellä Meren perintö ja ruotsiksi Havsarv. On harvinaista, että merenkulusta kertovia kirjoja julkaistaan molemmilla kielillä maassamme. Kaikki alkoi Petsmosta, "Maailman parhaasta kylästä", pienestä saaristopitäjästä Pohjanmaalla. Kirjassa väitetään, että Håkans-nimi on yleinen kylässä – joka toisessa talossa asuu joku Håkans. Meressä oli runsaasti kalaa, ja maankohoaminen loi uusia peltoja, joten rannikkokalastajista tuli maanviljelijöitä. Alueella on myös vanhat merenkulkuperinteet. Kirjassa Håkansin sukua ei viedä pidemmälle kuin Abraham Håkansiin, joka syntyi 23. maaliskuuta 1850 Kvevlaxissa. Hän eli maanviljelijänä elämänsä ensimmäiset 46 vuotta. Laivanrakennus ja tervanpoltto vähenivät 1800-luvun lopulla Pohjanmaalla, ja niiden tilalle tuli sahaustoimintaan investoiminen. Vuonna 1896 Abraham jätti auransa ja ryhtyi rakentamaan sahaa yhdessä poikansa Johanneksen kanssa. Höyrysaha käynnistyi samana vuonna. Saha toi Abrahamille arvostusta, ja hänet valittiin Petsmon kunnanhallintoon vuonna 1897. Saha toimi täydellä teholla maaliskuussa 1897, kun 14. päivä yöllä syttyi tulipalo. Petsmon asukkaat ryntäsivät auttamaan, mutta mitään ei saatu pelastettua. Nimismies katsoi, että kyseessä oli tuhopoltto, vaikka kukaan ei loukkaantunut tulipalossa. Vakuutusrahat eivät riittäneet sahan uudelleenrakentamiseen, joten Abraham ja Johannes päättivät myydä rauniot. Ostaja rakensi sahan uudelleen, ja se saatiin pian taas toimintaan. Pohjanmaalla käytiin vilkasta siirtolaisuutta vuosisadan vaihteessa. Poika Johannes päätti lähteä Amerikkaan. Hänen KIINNOSTAVAA LUETTAVAA: Alfons Håkans -hinausyhtiöstä kuuden sukupolven ajalta elämäänsä Amerikassa koskevat tiedot ovat vähäisiä, samoin kuin hänen siellä viettämänsä aika. Hän kuitenkin palasi melko pian perheensä luokse. Suomessa elettiin levottomia aikoja keisarillisen manifestin jälkeen vuonna 1899. Johannes Håkans jatkoi sahan toimintaa yhdessä Johan Sandin kanssa asuinrakennuksessa. Suurlakko ja autonomisen suuriruhtinaskunnan uudet poliittiset tuulet yleisen äänioikeuden ja yksikamarisen eduskunnan myötä vauhdittivat puutavaran tuotantoa ja vientiä muun muassa Englantiin. Toiminta kehittyi, ja 1910-luvun puolivälissä Håkans & Sand osti ensimmäiset höyryaluksensa, Leo ja Tor. Jäävahvistetun hinaajan hinta oli tuolloin 40 000 markkaa. Saha paloi jälleen, kun nuorukainen puhdisti hihnoja konehuoneessa öljylampun valossa ja kompastui. Tapahtuman seurauksena sahan tilalle jäi vain savuava tuhkaläjä. Parin kuukauden kuluttua saha oli kuitenkin jälleen toiminnassa, ja uusi hinaaja nimettiin Hurtig:iksi. Ensimmäinen maailmansota puhkesi, ja jääkäriliike sai uutta puhtia Pohjanmaalla. Petsmon suojeluskunnan tukiasemaksi muodostui Bertsin veljesten talo. Håkans & Sand kehitti sahaa ja laajensi toimintaa. Lisäksi Johannes Håkans osallistui aseiden salakuljetukseen suojeluskunnalle. Hänen poikansa Evert joutui venäläisten sotilaiden vangiksi, kun aseita kuljettanut vene juuttui jäähän. Suojeluskuntalaiset kiirehtivät apuun, ja Johannes Håkans oli yksi tulitaistelun aloittaneista. Tilanne päättyi nopeasti: venäläiset sotilaat kaatuivat, mutta myös Johanneksen pojan ruumis löydettiin tulituksen jälkeen. Tapahtumasta vaiettiin, ja venäläinen partio katosi jään alle. Kirkkoherra kirjasi Evertin kuolinsyyksi vaikean sairauden. Petsmon suojeluskunta osallistui Vaasan valtaukseen, ja Johannes oli yksi merkittävimmistä rahoittajista, kun suojeluskunta järjestäytyi uudelleen sisällissodan (kirjassa "vapaussota") jälkeen. Sodan jälkeen Petsmon alueella alkoi vilkas toiminta. Saha tarjosi työtä monille, ja Håkans & Sand rakennutti kaksi höyryhinaajaa Varkauden telakalla, Kraft ja Hurtig. Kraft myytiin pian ja korvattiin suuremmalla samalla nimellä. Johannes Håkans osti muut osakkaat ulos ja jatkoi toimintaa poikansa Alfonsin kanssa. Lokakuun 8. päivänä 1928 saha paloi kolmannen kerran, ja tapahtuma ajoi Håkansin pois maaomistuksista. Hinaajat kuitenkin jäivät. Kieltolain aikana vilkastunut salakuljetus Suomen rannikolla toi uusia mahdollisuuksia. Useat alkoholilastissa olleet salakuljetusveneet ajautuivat karille saaristossa ja tarvitsivat hinausapua. Voidaankin sanoa, että yhtiön pelastustoiminta sai alkunsa näistä tapahtumista. Seuraavaksi tuli sota. Alfons Håkans luokiteltiin selkävamman vuoksi B II -kategoriaan eikä häntä kutsuttu talvisotaan rintamalle. Hänet kuitenkin määrättiin sotilaskoulutukseen välirauhan aikana ja kutsuttiin lyhyeksi aikaa asepalvelukseen jatkosodan asemasotavaiheessa.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0NTUwMw==