FINLANDS SJÖFART ■ SUOMEN MERENKULKU 37 Tänään pyhäinpäivänä olemme kokoontuneet vuosittaiseen tapaamme muistamaan ja kunnioittamaan mereen menehtyneiden muistoa, niiden jotka ovat menehtyneet vaativassa tehtävässään ja saaneet hautansa meren syvyydestä. Estonian onnettomuudesta on myös nyt 30 vuotta. Vi har i dag samlats för att hedra minnet av sjöfarare som har omkommit i sitt krävande värv och som har fått sin grav i havets djup. Kynttilän liekki on rukouksen liekki. Se suuntaa ajatuksemme kohti Jumalaa. Kynttilän liekki vie kaipauksemme, surumme ja pelkomme Jumalalle. Merenkulkijat tietävät, mitä pimeämpi yö, s itä kirkkaammin loistavat tähdet. Toisin sanoen, mitä raskaampi pimeys meitä ympäröi, sitä ihmeellisempänä meille avautuu Jeesuksen syntymä, elämä, kuolema ja ylösnousemus. Jeesus sanoo: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo”. Katolinen pappi Henri J. M. Nouwen kirjoittaa kuolemasta näin: ”Kuoleminen on asteittaista vähenemistä ja lopullista häipymistä elämän taivaanrannan taa.” Henri Nouwen jatkaa: ”Kun seuraamme miten purjevene jättää sataman ja etääntyy kohti horisonttia, se käy pienemmäksi ja pienemmäksi, kunnes emme enää pysty näkemään sitä. - Mutta - meidän pitää luottaa, että joku seisoo parhaillaan toisella rannalla katsomassa, miten sama purjevene muuttuu yhä suuremmaksi ja suuremmaksi, kunnes se saavuttaa uuden sataman. Kuolema on tuskallinen menetys….Mutta kun ajattelemme Erästä, joka seisoo toisella rannalla ja hartaasti odottaa, että saa toivottaa rakkaan ystävämme tervetulleeksi uuteen kotiin, silloin hymy puhkeaa kyyneltemme läpi.” Useimmilla aluksilla, joissa sain palvella, osa lastista oli aina paperirullia. Pidimme niistä hyvää huolta. Suomi elää metsästä, sanotaan. Aina joskus sattui, että rulla vaurioitui syystä tai toisesta. Ei rullaa heitetty pois roskana. Vaurioitunut rulla lähetettiin takaisin tehtaalle. Myrskyisessä maailmassamme moni vaeltaja kolhiintuu. Sairaudet, työttömyys ja ihmissuhdekriisit koettelevat. Lähellämme on ihmisiä, joilla on kolhuja. Jeesus kertoo Raamatussa: ”Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon ja te otitte minut luoksenne. Totisesti kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” Ollaan Jumalan käsinä ja autetaan kolhiintuneita vaeltajia. Hyvät kuuliat, meidän on tänään hyvä muistaa se, että merien uhrit eivät ole häipyneet olemattomiin, vaan he saavat olla Herramme ja Mestarimme seurassa. Nouwenia jälleen lainatakseni, ”He ovet purjehduksensa purjehtineet ja päässeet perille”. Kun avomerta katsoo ja näkee vain horisontin, se tuntuu rajattomalta. Me katselemme omaa elämäämme usein juuri niin. Se tuntuu rajattomalta. Mutta sitä se ei kuitenkaan ole. Me tiedämme, että vastaranta on olemassa, vaikka emme sitä omasta horisontistamme vielä erotakaan. Sen tietäminen haastaa meidät tutkimaan ja pohtimaan omaa elämän matkaamme. Kuinka voisimme tehdä sen hyvin ja kuinka päästä onnellisesti perille. Kristna sjömän har i århundraden haft sina egna levnadsregler med vilka de kunnat övervinna rädsla och fått hopp. De har ställt Guds ord som livets kompass, hoppet som dess ankare, bönen som dess ankarkätting och tron på Gud som ankargrunden. Rukoilemme. Hyvä Jumala, olemme tulleet tämän muistomerkin äärelle muistamaan meren uhreja. Luotamme heidät Sinun kaiken kattavan rakkautesi syliin. Rukoilemme myös heidän puolestaan ja kiitämme muistoista ja yhdessä eletyistä hetkistä. Pyydämme, että kerran kun oma aikamme tulee, saisimme tulla luoksesi ja periä iankaikkisen elämän lupauksesi mukaan. Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka nimeen rukoilemme yhdessä. Fader vår som är i himmelen. Helgat varde ditt namn. Tillkomme ditt rike. Ske din vilja, såsom i himmelen så ock på jorden. Vårt dagliga bröd giv oss i dag, och förlåt oss våra skulder, såsom ock vi förlåta dem oss skyldiga äro, och inled oss icke i frestelse utan fräls oss ifrån ondo. Ty riket är ditt och makten och härligheten i evighet. Amen. För att hedra de avlidnas minne håller vi en tyst minut. Vietämme hiljaisen hetken vainajien muiston kunnioittamiseksi. Meren uhrit muistotilaisuudessa 2.11.2024 klo 15.00 Turussa Mikko Laurén
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0NTUwMw==