50 SUOMEN MERENKULKU ■ FINLANDS SJÖFART ⋆ LUKUVINKKI ⋆ Puistoon oli kokoontunut noin sata henkilöä, ja presidentti Tarja Halonen piti muistopuheen. Kun lähdin kokouksen jälkeen rantaan, Taipaleen pariskunta myi tapahtumaan liittyviä kirjoja. He suosittelivat Hiroshiman pormestarin, Shinso Hamain, teosta. Hänestä tuli pian katastrofin jälkeen Hiroshiman ensimmäinen demokraattisesti valittu pormestari, ja hän sai vaikean tehtävän kaupungin jälleenrakentamisesta sodan jälkeen. Hän koki itse räjähdyksen 3,5 kilometrin etäisyydellä. Hän oli tuolloin 40-vuotias ja oli osallistunut kaupungin suojelutöihin sodan aikana. Atomipommi ja ydinaseriippuvainen uhka ovat siitä lähtien kulkeneet ihmisten mielissä. Itse olin Ruotsissa, Taalainmaalla, sotalapsena, kun pommi pudotettiin. Olimme veljeni kanssa, joka oli samassa kylässä, valmistautumassa palaamaan Suomeen. Sota oli Euroopassa ohi, ja voisimme matkustaa. Olin kahdeksanvuotias ja tein ensimmäisen merimatkani Tukholmasta suomalaiselle ss Brynhild -laivalle syyskuun alussa 1945. Minulla ei ole muistikuvia atomipommista siltä ajalta. Vasta vuonna 1946 Barösundissa, jossa poimimme isoäitini kanssa mustikoita myytäväksi, muistan atomipommin. Jehovan todistajat jakoivat saaristossa lehteään Fyrtornet, josta luin amerikkalaisten ydinkokeista Tyynellämerellä ja opin nimen Bikini. Lehti kirjoitti maailmanlopusta, jos atomipommeja käytettäisiin tulevissa sodissa. Se oli pelottavaa luettavaa, eikä sitä helpottanut se, että Neuvostoliiton sotilaat pitivät Porkkalassa ampumaharjoituksia, ja isoäitini mökin ikkunat helisivät. – Venäläiset ampuvat, sanoi isoäiti. Siitä lähtien olen seurannut ydinaseiden kehitystä ja kansainvälistä politiikkaa. Suomen armeijan koulutus ydinaseista oli vielä 1950-luvun lopussa melko heikkoa. Ainoa, minkä muistan, oli ohje, että jos radioaktiivista laskeumaa alkaisi sataa, paras olisi mennä ojaan ja vetää joku vanha pressu päälleen. Ainoa, mitä löydän muistiinpanoistani upseerikurssilta, on: ”Atomisota, Hiroshiman pommi 20 000 tonnia trotyyliä = 1 yksikkö (atomipommi).” Vuoteen 1958 asti Yhdysvallat, Neuvostoliitto ja muut ydinasevaltiot jatkoivat koe- ja vetypommien räjäytyksiä. Kuuban kriisin aikaan vuonna 1962 oltiin lähellä, että ydinaseita olisi käytetty. Nyt jälleen heilutellaan ydinsodan uhkaa Ukrainan sodan yhteydessä. Hiroshiman ja Nagasakin opetusten pitäisi riittää estämään ydinaseiden käyttö. Sittemmin uusia ydinasevaltioita on kuitenkin tullut mukaan. Pohjois-Korea lienee viimeisin. Ei ollut helppo tehtävä ottaa vastaan pormestarin virkaa täysin tuhoutuneessa kaupungissa, jossa arviolta noin 200 000 ihmistä menetti henkensä. Hamai oli itse 3,5 kilometrin päässä räjähdyksen keskipisteestä. Hän kuuli kälynsä huutavan pihalta, että amerikkalainen lentokone oli pudottanut jotakin. Hän nousi patjalta ja näki kirkkaan, häikäisevän valon ja syöksyi tatamille. Esineitä putosi hänen päälleen ja sisäkatto laskeutui pään korkeudelle. Ulkokatto oli repeytynyt irti ja sininen taivas näkyi. Hän ei voinut käsittää, millaisesta pommista oli kyse. Hän käveli työpaikalleen, jossa johti armeijan muonituksen jakelua. Yleensä hän pyöräili, mutta nyt kadut olivat täynnä pommin aiheuttamaa romua. Matkalla hän kohtasi ihmisiä, joiden vaatteet olivat palaneet riekaleiksi ja joiden kehot olivat verisillä haavoilla peitettyjä – kuin he olisivat tulleet helvetistä. Kaikki olivat paossa. Hän oli ainoa, joka kulki kohti kaupungintaloa. Taloja paloi molemmin puolin katua. Hän sai kyytiä polkupyörän tarakalla, mutta kadut olivat täynnä lasia ja sirpaleita, ja renkaat eivät kestäneet. Työhuoneessa lattia oli paksun valkean tuhkan peitossa. Lattialla makasi kaksi luurankoa, luultavasti naisia, jotka olivat kuolleet hetkessä ennen kuin paloivat. Hän lausui rukouksen ja poistui. Merivoimien sotilaat kuljettivat lastiautoilla haavoittuneita sairaalaan ulkona. Tyttö, jolle hän oli luvannut apua, oli kuollut hänen palattuaan. On mahdotonta käsittää ja kertoa kaikkea, mitä hän kirjassaan kuvaa pommin jälkeisistä tapahtumista. Hän kuitenkin onnistui toverinsa kanssa viemään ruokaa kuormaautolla. Kaikkialla lojui turvonneita, mustia ruumiita, aikuisia ja lapsia. Talot paloivat edelleen ja asukkaat paloivat elävältä. Hätäapuna jaettu ruokahuolto jatkui koko viikon ja muuttui sen jälkeen järjestelmällisemmäksi. Vähitellen myös kauppiEmme saa unohtaa Tänä vuonna tulee kuluneeksi kahdeksankymmentä vuotta siitä, kun Yhdysvallat pudotti atomipommit Hiroshimaan ja Nagasakiin. Ensimmäinen pommi pudotettiin Hiroshimaan 6. elokuuta 1945 ja kolme päivää myöhemmin Nagasakiin. Töölönlahdella järjestettiin muistotilaisuus 6. elokuuta, ja menin sinne kuuntelemaan ja osallistumaan kynttilöiden laskemiseen lahdelle tämän tapahtuman muistoksi. Päivämäärä on muistuttanut siitä vuosittain.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==