FINLANDS SJÖFART ■ SUOMEN MERENKULKU 13 että säännös ei edellytä tahallisuutta, vaan myös huolimattomuus voi johtaa tuomioon. Lisäksi työnantajan edustaja, kuten esimies, voi tulla tuomituksi. Etenkin jäsenille, jotka toimivat esimiestehtävissä on hyvänä nyrkkisääntönä pitää mielessä, että asioihin on tärkeää reagoida. Parasta oikeusturvaa on toimia vastuullisesti, puuttua ja huomauttaa työturvallisuusepäkohdista ja raportoida tällaisista asioista. Tärkeää on vain muistaa, että mahdollisesti työntekijän työturvallisuusasian oikaiseminen ei ole vain hänen oma asiansa tai päätöksensä, vaan on todella myös esimiehen rikosvastuuseen kuuluva päätös. TYÖNTEKIJÄ EI OLE PASSIIVINEN KOHDE – OIKEUDET SUOJAAVAT TOIMINTAA Vaikka työnantaja kantaa päävastuun turvallisuudesta, työntekijän asema ei ole pelkän vastaanottajan tai sääntöjen seuraajan rooli. Työturvallisuus ei koske vain työnantajaa, vaan myös työntekijällä on velvollisuuksia sen toteuttamisessa. Hänen on käytettävä suojavälineitä, noudatettava annettuja ohjeita ja ilmoitettava havaitsemistaan vaaroista. Näiden velvoitteiden tarkoitus ei kuitenkaan ole sysätä vastuuta työntekijälle, vaan turvata sekä hänen oma että koko työyhteisön turvallisuus. Vastapainona velvollisuuksille työntekijällä on myös vahvat oikeudet: hänellä on oikeus pidättäytyä työstä, jos siitä aiheutuu välitöntä ja vakavaa vaaraa omalle tai muiden hengelle tai terveydelle, ja hänellä on oikeus tuoda esiin turvallisuuspuutteita ilman pelkoa rangaistuksesta. Oikeus pidättäytyä työnteosta jatkuu, kunnes työnantaja on poistanut vaaratekijät tai muutoin huolehtinut siitä, että työ voidaan suorittaa turvallisesti. Tämä voi tarkoittaa käytännössä esimerkiksi sitä, että jos sähköjä korjaava työntekijä huomaa paljaat johdot konehuoneessa, hän voi keskeyttää työn ja ilmoittaa asiasta työnjohdolle ilman pelkoa siitä, että hänen katsottaisiin vain hidastavan työskentelyä. Lainsäädäntö suojaa työntekijää niin, ettei häntä saa syrjiä, varoittaa tai irtisanoa sen vuoksi, että hän on käyttänyt näitä oikeuksiaan. Käytännössä tämä tarkoittaa, että työntekijä voi toimia vastuullisesti ja huolehtia omasta sekä muiden turvallisuudesta tietäen, että laki on hänen tukenaan. Oikeuden käyttäminen ei edellytä täydellistä teknistä arviointia tai riskianalyysiä työntekijältä. Riittää, että vaara on ilmeinen – esimerkiksi sähkölaitteisto vedessä tai polttoaineriski tulen läheisyydessä. Jos työntekijä vilpittömästi arvioi tilanteen vaaralliseksi, hänellä on oikeus keskeyttää työ. Muutoinkin työturvallisuussääntely ilmentää työntekijän oikeutta. Työntekijällä on oikeus turvallisuuteen työpaikallaan. Työturvallisuutta ei tule aina mieltää vain suojavarusteiksi kuten kypäriksi ja valjaiksi, vaan työturvallisuus takaa oikeuden myös turvallisuuteen esim. haitallisessa henkisessä kuormituksessa, työergonomiassa ja työaikasuunnittelussa. Yksi käytännön työelämän haaste on, että työntekijä saattaa epäröidä puuttua turvallisuuspuutteisiin, vaikka hän tietäisi niiden olevan olemassa. Tämä voi johtua pelosta, että työnantaja suuttuu, työnjohto vähättelee asiaa tai että omat työehdot heikkenevät. Lainsäädäntö on kuitenkin selkeä: työntekijää ei saa rangaista siitä, että hän käyttää oikeuksiaan. Työnantajan velvollisuus reagoida työturvallisuusuhkaan ei myöskään riipu siitä, mitä kautta se saa asiasta tiedot. Reagoiminen ei siis voi edellyttää virallisen ilmoituskanavan käyttämistä, vaan toimintavelvoite syntyy, kun työnantajan katsotaan tuleen tietoiseksi uhasta tai hänen olisi täytynyt tulla siitä tietoiseksi. Jälkimmäinen merkitsee sitä, että esimerkiksi laiminlyömällä valvontavelvoitteen ei voisi myöhemmin vedota siihen, ettei ole ollut tietoinen työturvallisuusuhasta. Oikeus keskeyttää työ vaaratilanteessa ei ole vain yksilön etuoikeus, vaan se on käytännössä koko miehistön etu. Kun yksi huomaa vaaran ja reagoi siihen, hän suojaa samalla muitakin. Siksi turvallisuuskulttuurissa on kyse enemmän yhteisöllisyydestä kuin yksilöllisestä varovaisuudesta. Jokaisella on oikeus odottaa, että muutkin ottavat turvallisuuden tosissaan. Työnantajan velvollisuuksiin kuuluu luoda ilmapiiri, jossa turvallisuuteen puuttuminen on sallittua, odotettua ja arvostettua. Työntekijän näkökulmasta tämä tarkoittaa, että aktiivinen suhtautuminen turvallisuuteen on osa ammattitaitoa. Se ei ole vastakkainasettelu työnantajan kanssa, vaan vastuullisuutta, johon laki antaa työkalut ja suojan. KANSAINVÄLISYYS TUO OMAT HAASTEENSA – JA SUOJAA Merityö on yksi maailman kansainvälisimmistä aloista. Työntekijät voivat työskennellä eri lipun alla purjehtivilla aluksilla, eri maista tulevien kollegojen kanssa, vaihtelevissa olosuhteissa ja kulttuureissa. Tämä tuo työturvallisuuteen erityisiä haasteita. Joskus työnantaja ei ole suomalainen, ohjeet ovat vieraalla kielellä tai työntekoa säätelevä lainsäädäntö poikkeaa suomalaisista normeista. Tällöin on tärkeää, että työntekijä tietää, ettei hän ole vailla oikeussuojaa. Kansainvälisen työjärjestön ILO:n merityösopimus (MLC) muodostaa globaalin perussääntelyn merityön ehdoille. Sopimus on ratifioitu lähes kaikissa merenkulkua harjoittavissa valtioissa ja se sitoo sekä lipun valtioita että satamavaltioita. Suomi on mukana sopimuksessa, ja se on osa myös meidän kansallista lainsäädäntöämme. MLC takaa työntekijälle oikeuden turvalliseen työympäristöön. Sopimus velvoittaa työnantajia huolehtimaan työsuojelusta, työntekijöiden terveydestä, ensiapuvalmiudesta, turvallisuusharjoituksista ja työn riskiarvioinnista. MLC korostaa myös työntekijän oikeutta tehdä valitus ilman seuraamuksia. Jos työntekijä kokee, että hänen turvallisuutensa vaarantuu, hän voi kääntyä paitsi työnantajan tai luottamusmiehen puoleen, myös suoraan satamavaltion viranomaisen puoleen, joka voi tarkastaa aluksen ja tarvittaessa pysäyttää sen satamaan, kunnes puutteet on korjattu. Kansainväliset säännökset ja sopimukset antavat työntekijälle huomattavaa suojaa silloinkin, kun työnantaja ei toimi Suomen lain mukaan tai kun alus on rekisteröity valtioon, jonka sääntelyä on vaikeampi valvoa. KÄYTÄNNÖN TOIMINTAVINKKEJÄ – MITEN TOIMIA TURVALLISUUDEN HORJUESSA Työntekijä kohtaa toisinaan tilanteita, joissa jokin ei tunnu turvalliselta. Se voi olla puuttuva suojavaruste, rikkoutunut pelastuslautta tai toimimaton palohälytin. Joskus vaarat liittyvät kuormittaviin työaikoihin, univajeeseen tai huonoon työilmapiiriin, jotka heikentävät valppautta ja aiheuttavat inhimillisiä virheitä. Näissä tilanteissa tärkeintä on toimia ajoissa. Ensimmäinen askel on ilmoittaa asiasta työnjohdolle, aluksen päällikölle tai työsuojeluvaltuutetulle. Usein asiat voidaan korjata nopeasti, kun niihin puututaan asiallisesti ja yhteistyössä. Jos
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==