FINLANDS SJÖFART ■ SUOMEN MERENKULKU 41 Hän lähti Kapkaupungista ja valmistautui koviin tuuliin ja märkiin olosuhteisiin kurssilla kohti Australian etelärannikkoa. KUULUI RYSÄHDYS Lehtinen kertoo: "Asteria purjehti leppoisassa kaakkoistuulessa. Aallot olivat pitkiä ja tasaisia. Yhtäkkiä heräsin kovaan pamaukseen. Ymmärsin, että ääni tuli rungon sisältä. Olin tottunut veneen liikkeisiin, mutta heräsin, jos ne muuttuivat yhtäkkiä. Kesti 20 sekuntia, ennen kuin näin vanha mies pääsi ulos punkasta jalkopään kautta. Vesi ulottui melkein polviin, kun jalat koskettivat lattiaa. Se ei voinut olla totta, vesi syöksyi sisään portaikon alta." Muutaman sekunnin kuluttua hän ymmärsi, että vene oli uppoamassa ja vieläpä erittäin nopeasti. Hänen täytyi ennen kaikkea valmistautua jättämään vene ja sitten katsoa, mitä voitaisiin tehdä. Mikä yllättää, on se, että Lehtinen piti ajatuksensa kirkkaina ja sai tarpeellisimmat tavarat mukaan pelastuslautalle. Hätäradiolaatikko oli tärkein. Kauhukseen hän huomasi, että pelastuslautan kiinnitysköyden solmu oli auennut ja lautta oli ajelehtimassa pois. Hän hyppäsi mereen ja nousi lautalle. Noin 20 minuutin kuluttua Asteria upposi, ja Lehtinen teki kunniaa veneelle sen upotessa mereen. Sen jälkeen oli tärkeää saada yhteys ulkomaailmaan. Lautassa oli PLB-hätälähetin, joka vastasi veneessä olevaa EPIRB-lähetintä. Lisäksi hänellä oli toimiva GPS lautan mukana. Hän oli 830 kilometrin päässä Port Elizabethistä. Hän oli unohtanut silmälasinsa Asteriaan, ja hänen likinäköisyytensä aiheutti ongelmia kirjoittamisessa. Onneksi Kirsten Neuschäfer oli vain sadan merimailin päässä hänestä. Hän suuntasi heti kohti Lehtistä. Suunnilleen samaan aikaan rahtialus Darya Gayatri ilmoitti olevansa 270 merimailin päässä ja tulevansa noin 15 solmun nopeudella. Kirsten ehti ensin, ja Lehtinen pääsi hänen purjeveneelleen ennen kuin rahtialus saapui. Hän voitti muuten koko kilpailun myöhemmin, mutta se on toinen tarina. Darya Gayatri osoittautui Hongkongiin rekisteröidyksi alukseksi, jossa oli intialainen miehistö. Lehtinen tutustui miehistöön matkalla Jakartaan, jossa hän tuli maihin kotimatkalle. Mikä sitten oli Asterian tuhon syy? Lehtinen oli yhteydessä eri asiantuntijoihin, mutta varmaa vastausta ei voitu antaa. Oletetaan, että se saattoi olla kontti, joka ajelehti ympäriinsä. Sanotaan, että ehkä tuhannet kontit putoavat yli laidan konttialuksista ja osa ajelehtii ympäriinsä maailman merillä vuosikausia. Onkohan tehty kaikki mahdollinen kansilastin surraamiseksi, kuten ennen sanottiin. Monet suomalaiset alukset menettivät propseja Pohjanmerellä minun aikoinani merillä, mutta ne olivat vaarattomampia. Lehtisen aika tuntui pitkältä kauppa-aluksella, joka oli matkalla Etelä-Amerikasta soijalastissa Kiinaan. Hän teki pitkiä kävelyretkiä ympäri aluksen ja opetti perämiesoppilaalle sekstantin käyttöä ja havaintojen ottamista. Kirjan lopussa Lehtinen listaa purjeveneiden merenkulkuun liittyviä termejä. Lisäksi hän kertoo tulevasta maailmanympäripurjehduksesta kahden maston Galiana-veneellä, joka alkoi seuraavana vuonna. 12 hengen miehistön kanssa se purjehdus onnistui parhaiten kaikista. Minulla oli mahdollisuus purjehtia Gråharan ympäri Galiana-veneellä HSS seniorien ja nuoren miehistön kanssa eräänä syysiltana vuonna 2022. Yllättävää on se, kuinka vähän julkisuutta nämä purjehdukset saavat mediassa. Muut urheilulajit saavat lähes päivittäin kommentteja, mutta purjehdus ei näytä kiinnostavan toimittajia. Vain onnettomuuksien sattuessa kirjoitetaan purjehduksista. Kuten sanottu, kirja on lukemisen arvoinen. Eniten ihailen Tapio Lehtisessä hänen sinnikkyyttään ja jatkuneita purjehduksiaan kaikista vastoinkäymisistä huolimatta. SVEN-ERIK NYLUND Kirja: Ari Pisa och Tapio Lehtinen: Selviytyjä – Asteria – veneen viimeinen matka. 2023 Kustantaja: Tammi, painettu EU sy Galiana. sy Asteria.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0NTUwMw==