FINLANDS SJÖFART ■ SUOMEN MERENKULKU 31 vuokko Kun näin pitkälle oli päästy, oli tietenkin aloitettava neuvottelut aluksen laituripaikasta, tulevaisuuden talvisäilytyspaikasta, tarvittavista palveluista erilaisine lupineen ennen kuin varsinaista hankintapäätöstä voitiin tehdä. Tikan aikaisessa vaiheessa käymät tunnusteluneuvonpidot olivat nyt hyvänä apuna, vaikka monelta poliittisella taholta olikin jo painuneet unholaan tunnusteluvaiheessa lupaillut tukirahat. ”Ihan omilla voimin tässä mennään” kuittaa Rainer Tikka asiaa. Ennen kuljetuksen ja konkreettisten tapahtumien aloittamista oli myös aloitettava henkilökunnan valmentaminen tehtäviinsä. Rainer Tikka oli kirjoittautunut Raumalle merenkulkuoppilaitoksen (WinNova) järjestämään laivuripätevyyden tuottavaan koulutukseen. Kansipuolen muodollinen pätevyyskirjan hankinta on vieläkin kesken. Kurssit on kyllä hyväksytysti suoritettu, mutta 250 päivän praktiikkavaatimus on vielä osin täyttämättä. ”Onneksi tuli hankittua riittävän suuri laiva, jotta praktiikan voi suorittaa oman aluksen kansitehtävissä. Hyvää oppia tämäkin kokonaiskoulutukseen.” Näin Rainer Tikan mukaan voidaan tässä jo puhua ’täsmäpraktiikasta’. Konepuolen suhteen ei sitten ongelmia ole. Koska Rainerilla on ylikonemestarin pätevyys. Turvallisuus-sertifikaatit ovat voimassa. Kiitos aikaisemman työhistorian. Edellisestä seuraa, että laivalta puuttui vielä päällikkö ja toinen kansimies. Sellaiset löytyivät Joensuusta. Paikkakuntalainen laivuri Juha Ajo on toiminut läheisen maantielautan kipparina. Hänellä on myös aikaisempaa merikokemusta kauppalaivastosta mm. Eteläsuomen laiva Oy:n aluksilta. Nyt hän on aluksen toisen omistajan, Rainerin lailla eläkkeellä päätoimestaan ja toimii m/s Sinivuokossa päällikkönä. Kansimieheksi löytyi oman kirjanpitäjätyönsä ohessa työskentelevä Jari Mikkola, kokenut järvimerenkulkija, jos tällainen ilmaisu sallitaan. Miehistöä on miehitystodistuksen mukaan oltava 3 henkilöä. Irrotus ja kiinnittyminen satamaan ovat lievästi haasteellisia, koska aluksen miehistön on useimmiten hoidettava satamavalvojienkin työ. Stuerttina ja asiakaspalvelun pyörittäjinä ovat Rainer Tikan yhtiökumppani Päivi Tikka sekä lisäapuna tytär, matkailualan restonomi Mira Tikka. Mainittakoon tässä JOENSUU VALIKOITUU TOIMINTAYMPÄRISTÖKSI Osana markkinatutkimusprosessiaan Tikka loi suhteet paikalliseen yritysympäristöön ja sitä sääteleviin tahoihin. Paikalliset päätöksentekijät tuntuivat suopeita idealle. Kun asiassa oltiin päästy näin pitkälle, alkoi konkreettisempien toimien aika. Nythän oli vasta idea toiminnasta ja paikkakunnasta olemassa. Piti tutkia, onko saatavissa toimintaan sopivaa kalustoa. Alkuun tarjonta näytti melko kehnolta. Sopivan kokoisia aluksia ei juurikaan ollut tarjolla. Nekin alukset, jotka aluksi saatiin näköpiiriin, olivat heikkokuntoisia tai ainakin korjaustarpeeltaan suuria. Lisäksi alkaneen Ukrainan tilanteen johdosta suljettu Saimaan kanava katkaisi merenrantapaikkakunnilta tehtävien alusten hankinta-ajatukset varsin totaalisesti. Kuitenkin kesken suurimman synkkyyden näköpiiriin pulpahti Hopealinjalla myyntiin tullut ”Silver Star”- niminen järviliikenteessä toiminut alus, joka kooltaan ja kunnoltaan oli kiinnostava. Aluksen sopivuudesta mataliin sisävesiin kertoo sen maksimisyväys, joka on 1,5 m. Tuonkin aluksen kohdalla suurena haasteena oli sen siirtäminen Pyhäjärveltä Saimaalle. Kannaksia oli runsaasti ylitettävänä. Tämä tietenkin oli melkoinen lisähinta investoinnille. Rainer Tikka kertoo kuljetuskustannusten tuoneen noin 20 prosenttia ja ylimääräisten vesiltä nosto/lasku kulujen 10 prosenttia aluksen hankintahintaan lisää. Ylikonemestari-yrittäjä Rainer Tikka ja tytär, matkailualan restonomi Mira Tikka. / Maskinist-entreprenören Rainer Tikka och hans dotter Mira Tikka, en restonom i resebranchen.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0NTUwMw==