FINLANDS SJÖFART ■ SUOMEN MERENKULKU 57 ⋆ LUKUVINKKI ⋆ Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry julkaisee kirjoja tähtitieteestä harrastajille, ja viime vuonna ilmestyi kirja Tähtitaivas paljain silmin. Olen ollut kiinnostunut tästä aiheesta jo lapsuudesta asti, vaikken koskaan varsinaisesti hurahtanut siihen täysin. Merenkulku kiinnosti minua kuitenkin jo varhain, ja luin tähtitiedettä ja avaruustutkimusta käsittelevää kirjallisuutta Tammisaaren kirjastossa. Myös tähtitieteilijä ja astrologi Sigfrid Aronius Forsius tuli minulle tutuksi. Hän toimi pappina Tammisaaressa 1600-luvulla, ja hänen muistomerkkinsä seisoo vielä tänäkin päivänä kirkon vieressä. Kun lähdin merille, tunsin useimmat tähtikuviot, ja muistan, että eräs perämies melkein suuttui, kun mainitsin muutaman tähden kauniina yönä ollessani ruorissa. Hän sanoi, ettei tunne mitään tähtiä. Sen jälkeen pidin tietoni omana tietonani. Mutta kerran, kun olin yövahdissa Herøyassa, en voinut olla reagoimatta, kun näin Jupiterin loistavan kirkkaasti. Hiivin sillalle ja lainasin kiikaria – ja nyt näin Jupiterin viisi kuuta. Siihen asti olin nähnyt tähdet vain paljain silmin. Kummallista kyllä, edes isälläni ei ollut siihen aikaan kiikaria, vaikka hän oli luotsi. Nykyään satelliitit ja GPS näyttävät sijainnin, kunhan järjestelmä saa toimia rauhassa. Silti on hyvä tuntea vanhojakin navigointimenetelmiä tässä levottomassa maailmassa. Mutta takaisin kirjaan, joka antaa useita neuvoja siitä, miten tähtiä voi tutkia yksinkertaisin keinoin. Tähtitiede ja avaruustutkimus ovat edistyneet valtavasti elinaikanani – on käyty kuussa ja suunnitellaan matkoja Marsiin. Tämä ei kuitenkaan estä ketään tutkimasta tähtitaivasta pelkin silmin, joko maaseudulla kesämökin rannalta tai vapaa-ajan veneestä yöllä. Juuri siitä kirjassa on kyse. Nykyään kaiketi jokaisella veneenTähtitaivas paljain silmin
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==