FINLANDS SJÖFART ■ SUOMEN MERENKULKU 35 rehtorina, kouluhallituksen ylijohtajana ja kolmes säätyä edustanut valtiopäivämies. Lindelöfin asunnossa oli kahdeksan huonetta, joista oli hieno merinäköala. Hänen kuoltuaan hänen kolme lastansa asettui asuntoon, Uno Lindelöf (1868–1944), vanhin, oli erittäin lahjakas, hän kirjoitti ylioppilaaksi 17-vuotiaana ja väitteli tohtoriksi 22-vuotiaana opiskeltuaan latinaa, kreikkaa ja sanskritia. Hän valitsi myöhemmin englannin, saksan ja ranskan, joita hän opiskeli vastaavissa pääkaupungeissa. Ernst Lindelöf (1870–1946) oli englannin kielen professori. Kirjailija ei mainitse, mitä sisar Thyra Lindelöf opiskeli. Hän asui myös samassa asunnossa aviomiehensä, viulisti Sulo Hurstisen kanssa 1930-luvulle asti, jolloin he vuokrasivat toisen asunnon talosta. Vuori kertoo ja julkaisee kuvia talon sisustuksesta, joka säilyttää osittain alkuperäisen tyylinsä portaikoissa ja vanhoissa kaakeliuuneissa. Hän kertoo myös eri toimistoista ja yrityksistä, jotka muuttivat sisään vuosien varrella. Joitakin mainittavia ovat 1920-luvulla toiminut autokoulun, kirjansitojan ja lääkäri- ja hammaslääkäriklinikat. Sodan jälkeen uusia asukkaita muutti alueelle, muun muassa Suomen Laivanpäällystöliitto, joka muutti Turusta Helsinkiin vuonna 1949. Liitto sijaitsee edelleen samassa tilassa ensimmäisessä kerroksessa. Toimisto on kuitenkin kokenut kaksi suurta remonttia siitä lähtien. Allekirjoittanut työskenteli siellä vuosina 1968–1997 ja näki toimiston ikkunasta, miten Hietalahden telakka muuttui vuosien varrella. Kun minut palkattiin, Yngve Fyhrqvist oli jo jäänyt eläkkeelle ja Uolevi Larte johti liittoa. Kirja on mielenkiintoinen ja antaa hyvän kuvan kaupungin kehityksestä 1800-luvun alusta nykypäivään Hietalahden alueella, niin julkisten rakennusten, asuinalueiden, satamien kuin liikenteenkin suhteen. SVEN-ERIK NYLUND Kirja: Suna Vuori, Hietalahden jugendlinna SKS kirjat Helsinki 2024 Painettu: Livonia Print, Riika – Hietalahdenranta 15 sa, ja vuonna 1894 rautatie vedettiin lahden yli liikennöivien alusten vuoksi kääntyvällä sillalla. Rautatie jatkui eteenpäin eteläsatamaan ja Katajanokalle. Nykyään se on poissa. Hietalahdentorin ympäristö, joka 1800-luvun alussa oli vain hiekkakenttä kaivolla, josta kaupungin asukkaat hakivat vettä, laajeni. Venäjän armeijalla oli erilaisia rakennuksia, muun muassa Kaartin lasaretti. Teollisuustoiminta tarvitsi asuntoja työntekijöille, ja nyt rakennettiin niin sanottuja "sadan markan huviloita" Ruoholahteen. Hietalahti kuului kaupungin neljänteen kaupunginosaan Kampin ja Punavuoren kanssa. Myös kapakkaelämä kukoisti eksotiikallaan, kuten Alhambrassa, Nesopotamiassa ja Philadelfiassa. Monet kapakoista olivat itse asiassa bordelleja 1870-luvulla. Myöhemmin kieltolain aikana (1919–1932) alueella oli useita salakapakoita. Torin ympärille rakennettiin myös suuria taloja. Vuonna 1877 valmistui Polyteknillinen instituutti (myöhemmin Teknillinen korkeakoulu). Nikolai Sinebrychoff oli jo aiemmin rakentanut panimonsa Bulevardin päähän. Hän muutti itse sinne vuonna 1842. Nykyään siellä on taidemuseo. Heinäkuussa 1889 Helsingin kaupunki myi Anka-korttelin tontin numero 2 kahdelle eri ostajalle. Tontille rakennettiin kaksikerroksinen puutalo. Useiden omistajanvaihdosten jälkeen, mukaan lukien Hietalahden höyrysahan, tapahtui suuria muutoksia, kun arkkitehtitoimisto Grahn, Hedman & Wasastjerna tuli kuvaan mukaan. Toimisto suunnitteli huonekaluja Sandviken Oy:lle ja muun muassa katuvaloja Helsingille sekä kaakeliuuneja. Sandviken Oy myi vuonna 1903 koko 1427 neliömetrin tontin 85 000 markalla Kiinteistöosakeyhtiö Sandvikenille. Uusi omistaja päätti purkaa kaikki vanhat rakennukset tontilta ja rakentaa uuden jugendtyylisen asuintalon. Purkutyöt aloitettiin välittömästi ja uusi talo valmistui kesäkuussa 1904. Hietalahden laituri 15:n talon suunnitteli arkkitehtitoimisto ja siinä oli 125 takkaa ja 7 tilaa, osa merinäköalalla, kuten Päivälehti kertoi. Lisäksi mainittiin, että talon mukavuuslaitteistoon kuului vesijohto 60–70 asteisella lämpimällä vedellä. KETÄ TALOSSA ASUI? Talon asunnot eivät todellakaan olleet köyhille tarkoitettuja, minkä osoittaa ensimmäisten asukkaiden asema yhteiskunnassa. Asunto-osakeyhtiön perustajat asuivat myös talossa, ja yhtiön sadan osakkeen omistajina olivat seuraavat henkilöt: rakennusmestari Mats Sanfrid Reipsar, konsuli ja laivanvälittäjä John Dahlberg, valtioneuvos Lorentz Lindelöf, asessori Uno Kurtén ja talon suunnitellut arkkitehtitoimisto Grahn, Hedman & Wasastjerna. Mats Sanfrid Reipsar oli työskennellyt rakennusmestarina arkkitehtitoimistossa ja oppinut niin paljon, että hän piti itseään yhtä pätevänä kuin arkkitehdit. Yksi ensimmäisistä asukkaista oli Johannes Dahlberg (1848–1915), turkulainen vaatekauppias, joka oli nuorena viettänyt kahdeksan vuotta Englannissa. Valtioneuvos Lorentz Lindelöf (1827–1908) oli toiminut tähtitieteen ja matematiikan professorina sekä yliopiston Jäänmurtajia Hietalahdessa 1908. Hietalahden telakka 1926.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0NTUwMw==