FINLANDS SJÖFART ■ SUOMEN MERENKULKU 23 Viestintä tapahtuu monen käyttäjän välillä, poistaen perinteisten joukkotiedotusvälineiden viestijän ja vastaanottajan välisen eron. Sosiaalinen media on jo vaikuttanut monin tavoin työnantajien ja työntekijöiden toimintaan ja asemaan. Esim. Facebook on ollut esillä perinteisissä työmarkkinakysymyksissä, kuten ahtaajien lakon aikana keväällä 2010, jolloin syntynyt Facebook-ryhmä on kehittynyt Kiitos-nimiseksi henkilöstöpalveluyritykseksi. Tilastokeskuksen mukaan noin 70 prosenttia aikuisväestöstä käyttää sosiaalista mediaa. Työntekijällä on kuitenkin rajoituksia siinä, mitä hän voi julkaista työpaikastaan tai työnantajastaan vapaaajallaan. Sosiaalisen median käyttö voi aiheuttaa haastavia tilanteita työsuhteissa. Minkälaisia asioita työntekijä voi sanoa verkossa? Voiko työnantaja puuttua työntekijän käytökseen sosiaalisessa mediassa? Työntekijän lojaliteettivelvollisuus ulottuu myös vapaa-aikaan, mutta lainsäädäntö ei tarjoa selkeää ohjeistusta siitä, mikä on sallittua ja mikä kiellettyä. Kyseessä on tasapainottelu sananvapauden ja lojaliteetin välillä. SANANVAPAUS Suomessa vallitsee sananvapaus, joka oikeuttaa yksilöt jakamaan ja vastaanottamaan tietoja, näkemyksiä ja viestejä ilman ennakkorajoituksia. Sananvapaus perustuu Suomen perustuslakiin ja ihmisoikeussopimuksiin. Tämä periaate koskee yhtä lailla sosiaalista mediaa kuin muitakin viestintäkanavia. Jokaisella työntekijällä on sananvapaus. Tämä koskee myös tilannetta, jossa työntekijän näkemykset poikkeavat työnantajan käsityksistä tai arvoista. Jos työntekijä julkaisee sisältöä sosiaaliseen mediaan, hänen tulee selventää, että esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia. Tämä voi kuitenkin olla haastavaa, koska työntekijä saattaa merkitä oman työpaikkansa näkyviin omalle sosiaalisen median tililleen. Tämä saattaa antaa vaikutelman, että hänen lausuntonsa edustavat työnantajan kantaa. Toisinaan henkilön yksityistä roolia ja työroolia voi olla vaikeaa erottaa. Tämän erottelun vaikeuteen vaikuttaa myös työntekijän asema työyhteisössä. Mitä korkeammalla asemalla henkilö on, sitä helpommin hänen näkemyksiään tulkitaan työroolissa esitetyiksi. Tämä tarkoittaa, että merkittävässä asemassa olevalla henkilöllä on erityinen velvollisuus ottaa huomioon työnantajansa edut sananvapautta käyttäessään. Yksittäisen työntekijän kohdalla ei tulisi keskittyä pelkästään hänen ammattinimikkeeseensä tai asemaansa organisaatiossa. Sen sijaan olennaista on arvioida hänen työtehtäviään ja saamaansa luottamusta. Työntekijän lojaliteettivelvollisuus työnantajalleen ei kuitenkaan ole niin ehdoton, että hän ei voisi ilmaista kantaansa yleisiin poliittisiin aiheisiin tai muihin yhteiskunnallisesti tärkeisiin kysymyksiin. Yksityisesti esitetty asiallinen kommentointi ja arvostelu onkin pääsääntöisesti sallittua – sen aiheesta riippumatta. Työntekijän sosiaalisen median julkaisut voivat vaikuttaa asiakkaisiin negatiivisesti tai jopa aiheuttaa heissä halveksuntaa. Kuitenkin, jos työntekijän sosiaalisessa mediassa jakamat näkemykset ovat asiallisia ja eivät tarkoituksellisesti loukkaavia tai halventavia, työnantajalla ei yleensä ole oikeutta puuttua niihin. Tästä syystä työntekijöillä on luonnollisesti oikeus ilmaista omia mielipiteitään sananvapauden periaatteen mukaisesti. Sananvapaudella, erityisesti oikeudella ilmaista mielipiteitä ja antaa kritiikkiä, on merkittävä rooli muun muassa hyvien työolojen ja tehokkaan työsuorituksen saavuttamisessa. Lisäksi sananvapaus edistää mm. epäkohtien tunnistamista. Lähtökohtana on, että sananvapaus yleensä, sen aseman perus- ja ihmisoikeutena, ohittaa yleisen lojaliteettivelvollisuuden ristiriitatilanteessa. Vaikka perus- ja ihmisoikeudet nauttivatkin vahvaa suojaa, tämä ei tarkoita, ettei niitä koskaan saisi rajoittaa. Sananvapauskaan ei ole mikään ”superoikeus”, vaan sitä voidaan rajoittaa. Sananvapautta on rajoitettu lainsäädännössä esim. kriminalisoimalla kunnianloukkauksen tunnusmerkistön täyttävän toiminnan tai työnantajan liikesalaisuuksien paljastamisen. Perusoikeuksien käyttö saattaa rajoittua siksi, että se törmää toisten ihmisten perusoikeuksiin: yksilöllä ei ole absoluuttista oikeutta vaatia niin ehdotonta suojaa perusoikeuksilleen, että se johtaisi toisen henkilön perusoikeuksien loukkaamiseen. Tämä punninta eri suuntiin vetävien ja vastakkaisten perusoikeuksien välillä onkin ratkaisevassa asemassa työntekijän ilmaisuvapauden rajojen määrittämisessä myös verkkoalustoilla. SOSIAALISEN MEDIAN RAJOITTAMINEN TYÖSUHTEESSA Työnantajien suhtautuminen sosiaalisen median käyttöön on tällä hetkellä muotoutumassa. Yrityksissä herättää huolta tietoturva, mutta myös se, että työntekijät käyttävät työaikaansa sopimattomasti. Työnantajalla on määräysvalta eli direktio-oikeus, joka antaa oikeuden ohjata ja seurata työntekoa. Työnantaja voi siten asettaa rajoituksia tai kieltää työntekijän sosiaalisen median käytön työaikana ja työnantajan laitteilla. Sen sijaan työntekijän sosiaaliSosiaalinen media, sananvapaus ja työsuhde Sosiaalinen media viittaa verkkoviestintäalustoihin, joissa jokaisella käyttäjällä tai käyttäjäryhmällä on mahdollisuus osallistua aktiivisesti viestintään, vastaanottaa tietoa ja luoda sisältöä. Susanna Kankainen.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0NTUwMw==