18 SUOMEN MERENKULKU ■ FINLANDS SJÖFART Nykyiset hallituksen työmarkkinalainsäädännölliset uudistukset ovat olleet paljon keskustelussa viime aikoina. Petteri Orpon hallituksen työmarkkinauudistuksiin kuuluu varsin poikkeuksellisia keinoja ja muutoksia, joilla työmarkkinat kokevat valtavan myllerryksen. Poikkeuksellista on lisäksi se, että hallitusohjelmaan on kirjattu suoraan lakitekstien muotoiluja ja sisältöjä, joista ei suostuta keskustelemaan, vaan nämä runtataan läpi sellaisenaan. Aikaisemmin hallitusohjelmiin on kirjattu halutut lopputulokset ja asiatilat, joiden saavuttamiseksi sovittavat keinot ja tavat on ollut avoimia kolmikantaiselle keskustelulle. Nyt tehtävistä työmarkkinamuutoksista ei neuvotella. Käytännössä nämä uudistukset merkitsevät työntekijän kannalta heikennyksiä. Työlainsäädännön muutoksiin kuuluu esimerkiksi irtisanomiskynnyksen madaltaminen, yhteistoimintavelvoitteiden heikentäminen ja lomautusilmoitusaikojen puolittaminen muutaman mainitakseni. Tähän kokonaisuuteen liittyy myös paljon keskustelussa ollut paikallisen sopimisen uudistaminen, jota koskeva lainsäädäntömuutos astui voimaan 1. tammikuuta 2025. Ammattiliitot ovat pyrkineet aktiivisesti ottamaan kantaa lainsäädäntöuudistusten sisältöihin ja allekirjoittanut on ollut tätä lainsäädäntömuutosta koskevassa työryhmässä. Tässä artikkelissa kuvaan keskeisimmät muutokset ja avaan muutokseen liittyviä haasteita erityisesti työntekijän näkökulmasta. MITÄ PAIKALLINEN SOPIMINEN ON? Paikallinen sopiminen voi tarkoittaa esimerkiksi työsopimusta, yrityskohtaista työehtosopimusta tai yrityksessä tehtävää muuta sopimusta, taikka työehtosopimuksen valtuutuksella yrityksessä tehtävää sopimusta. Paikallinen sopiminen ei siis ole mikään täsmällinen termi ja asiasta keskusteltaessa on tärkeää tunnistaa, mistä puhutaan. Yleisimmin paikallisella sopimisella tarkoitetaan työehtosopimuksen valtuutuksella tehtävää sopimista. Nyt voimaan saatetussa lakihankkeessa paikallisella sopimisella tarkoitetaan myös yrityskohtaista työehtosopimusta. Muutokset kohdistuivat sekä työehtosopimuksen valtuutuksella tehtävään paikalliseen sopimiseen että yrityskohtaisiin työehtosopimuksiin. Nämä ovat erillisiä asioita, mutta julkista keskustelua on hankaloittanut näiden asioiden sekoittuminen keskenään. NYKYTILA JA KESKEISET MUUTOKSET Työehtosopimuslakia vastaavia muutoksia sisällytetään myös merityösopimuslakiin. Siinä ei kuitenkaan ole säännöksiä myöhemmin kerrottavasta luottamusvaltuutetusta. Merenkulun yleissitovien työehtosopimusten soveltamisaloilla paikallisia sopimuksia voitaisiin tehdä jatkossa myös järjestäytymättömissä yrityksissä, mutta vain työehtosopimuksen menettelytapamääräyksiä noudattaen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että paikallista sopimusta ei voisi tehdä ilman Paikallinen sopiminen muuttuu Liiton juristi Susanna Kankainen kirjoittaa lehdessä jostakin työoikeuden teemasta käytännönläheisesti arkikielellä ja avaa käytännön työelämään liittyviä kysymyksiä ja aiheita. työehtosopimuksen edellyttämää henkilöstön edustajaa. Avaan kuitenkin lakimuutoksen kokonaisuudessaan tässä artikkelissa, mutta tämä rajaus on hyvä pitää mielessä. Työehtosopimuksissa on usein sovittu nimenomaisesta valtuutuksesta paikalliseen sopimiseen. Työehtosopimus on tähän asti määritellyt, miten tällaisia paikallisia sopimuksia saadaan tehdä. Työntekijäpuolella sopijakumppaniksi saatetaan edellyttää esimerkiksi luottamusmiestä. Tällainen valtuutus paikalliseen sopimiseen voi tarkoittaa käytännön tasolla esimerkiksi sitä, että yksi henkilö voi sopia muiden työntekijöiden puolesta heikennyksistä työehtoihin. Laki on tähän asti rajoittanut järjestäytymättömien eli työnantajaliittoon kuulumattomien työnantajien mahdollisuutta paikalliseen sopimiseen. Laissa on ollut siihen nimenomaisia kieltoja ja lisäksi käytännön esteeksi on usein muodostunut luottamusmiehen puuttuminen. Jatkossa työehtosopimusosapuolilla ei ole enää oikeutta pätevästi määrätä, että vain luottamusmiehen tulee edustaa työntekijöitä paikallisessa sopimisessa. Jatkossa mikäli luottamusmiestä ei ole, eikä työehtosopimuksessa ole sovittu vaihtoehtoisesta menettelystä, sopimuksen voi muiden puolesta tehdä joko luottamusvaltuutettu tai henkilöstö yhdessä. Jälkimmäisessä tilanteessa mikäli 51 prosenttia äänestää esimerkiksi työehtojen heikentämisen puolesta, tulee se sitomaan koko kyseistä henkilöstöä. Muutoshankkeen tavoitteena on ollut ensisijaisesti helpottaa työnantajaliittoon kuulumattomien työnantajien mahdollisuutta paikalliseen sopimiseen, mutta muutos vaikuttaa myös niihin järjestäytyneisiin yrityksiin, joissa ei syystä tai toisesta ole luottamusmiestä. Lisäksi työnantajaliittoon kuulumattomiin kohdistuneet paikallisen sopimisen nimenomaiset esteet poistettiin lainsäädännöstä. Laissa säädetään nimenomaisesti mahdollisuudesta tehdä myös yleissitovuuskentässä paikallisia sopimuksia. Samalla lisätään yleissitovuuskentässä tehtävien paikallisten sopimusten valvontaa. Toisena kokonaisuutena paikallisen sopimisen muutoksessa on yrityskohtaiset työehtosopimukset. Puhuttaessa yrityskohtaisista työehtosopimuksista aikaisempana oikeustilana on ollut, että työnantajayritys on voinut tehdä yrityskohtaisen työehtosopimuksen joko itse taikka työnantajaliitto voi tehdä sen yrityksen puolesta. Vastapuolella on aina edellytetty olevan rekisteröity työntekijöiden yhdistys. Mikäli kuitenkin tehdään yrityskohtainen työehtosopimus alalla, jolla on yleissitova työehtosopimus, menee yrityskohtainen työehtosopimus yleissitovan edelle vain, jos sopijapuolena on ollut valtakunnallinen työntekijöiden yhdistys. Edellä mainittuun sääntelyyn ei tullut muutoksia. Kuitenkin työlainsäädännössä on useita ns. puolipakottavia säännöksiä. Nämä ovat säännöksiä, joista saisi sopia toisin työntekijän vahingoksi yleensä vain valtakunnallisilla työehtosopimuksilla. Tämä merkitsee, että sekä työnantaja- että työntekijäpuolella sopimusta on tekemässä valtakunnal-
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==