24 | SAM MAGAZINE 4/25 Yhdysvaltoihin siirtolaiseksi muuttanut historioitsija William R. Copeland teki tuolloin suuren määrän haastatteluja ja keräsi kattavasti Floridan varhaisten suomalaisten kertomuksia. Filosofian tohtori Sirpa Ahon yli 35 vuoden kokemus siirtolaisena Yhdysvalloissa ja perehtyminen paikkoihin, joissa Floridan suomalaiset ovat asuneet ja vaikuttaneet, tuovat syvyyttä tarinoihin ja tapahtumiin. Sitkeän etsinnän tuloksena selvisi jopa hautakivi Pensacolan St. Johnsin hautausmaalta. Sieltä Aho löysi isosetänsä, Rymättylästä kotoisin olleen 29-vuotiaana tautiin kuolleen merimiehen, haudan vuodelta 1887. Oikeastaan juuri tämä isosedän etsintä antoi alun koko projektille, joka johti Floridan suomalaisten vaiheiden selvittämiseen. Toisen maailmansodan jälkeisiin tapahtumiin löytyi aineistoa monista lähteistä, etenkin digitoidusta Raivaaja-lehdestä (19052009), joka ilmestyi aluksi vuosikymmeniä päivittäisenä ja myöhemmin viikoittaisena julkaisuna. Floridaan päätyneillä suomalaisilla on ollut onni matkassa. Niin paljon he ovat siellä tehneet, toteuttaneet ja kokeneet viimeisen 150 vuoden aikana, että aivan hengästyttää. Pensacolan merimiesyhteisö 1800-luvun lopulla merenkulku oli tärkeä työllistäjä Suomen rannikkokaupungeissa. Kymmeniä tuhansia suomalaisia seilasi maailman merillä. Purjelaivoissa, jotka kuljettivat Floridan keltaista mäntyä Pensacolasta ympäri maapalloa, oli usein suomenkielinen miehistö. Monet merimiehet karkasivat laivoilta, jäivät maihin, vaihtoivat alusta tai menehtyivät tauteihin. Kuuden vuoden ajan Suomen Merimieslähetysseuran lähettämä maallikkosaarnaaja G.M. Helin piti yllä kirkkoa ja lukusalia hoitaen uskollisesti merimiesten maallista ja hengellistä hyvinvointia. Purjelaivakauden päätyttyä pysyvää suomalaista asutusta ei jäänyt kuitenkaan syrjäiseen Pensacolaan. Suomalaiset saapuvat keski-Floridaan Vasta 1800-luvun lopulla Floridan luonnonvarat, mahtavat mänty- ja setrimetsät sekä fosfaattiesiintymät, löydettiin kunnolla. Suomalaiset tunnettiin pohjoisessa ahkerina ja ammattitaitoisina työntekijöinä, ja Jacksonvilleen tarvittiin rakentajia. Puutavarayhtiö houkutteli väkeä Haileen, Gainesvillen lähelle, ilmaisilla tonteilla: tontin sai omakseen, jos rakensi talon, raivasi pellot ja palveli yhtiötä viisi vuotta. Saarisen ja Leivosen perheet matkasivat jo vuonna 1901 höyrylaivoilla New Yorkista Jacksonvilleen ja sieltä junalla eteenpäin. Läheiseen Astoriin houkutteli appelsiininviljelijöitä tunnettu sosialistipuhuja ja maa-agentti Martti Hendrickson. Samoihin aikoihin Kuubasta palannut Hermansson myi suurin lupauksin viljelypalstoja New Port Richeyssä pohjoisen suomalaisille. Maa-agenttien liioittelemien lupausten vuoksi moni tuli, mutta harva jäi vaikeasti raivattaville syrjäseuduille. Raivaajien riesana olivat tulviva maa, palmunjuurakot, käärmeet, alligaattorit, skorpionit, hiekkakirput, hyttyset ja taudit kuten malaria ja maasyyhy. Sanottiin, että jos jotain sai kasvatettua, mitään ei saanut myytyä. Palkkatyötä löytyi Tampasta ja Jacksonvillesta. Ensimmäinen suomalaisten yhdistys Floridassa oli Suomalaisten sosialistien alaosasto Jacksonvillessa, joka toimi leppoisasti noin kymmenen vuotta 1910-luvulla ja järjesti lähinnä huvitilaisuuksia. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen puulaivojen rakentaminen loppui ja Jacksonvillen telakat eivät tarvinneet enää työnSuomalaisella sisulla Floridan auringon alla Florida tunnetaan eläkeläisten ja lomanviettäjien paratiisina, mutta sen suomalaisyhteisöjen selkärankana ovat toimineet kautta aikojen raivaajat, rakentajat ja yrittäjät eri aloilla. Floridan suomalaisten historian tallentamiseksi on tehty useita yrityksiä jo 1960-luvulta lähtien. ■ SIRPA AHO KULTTUURI & ILMIÖT
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==