SAM MAGAZINE42/25 | 21 laisten kanssa, järjestämässä tapahtumia, kutsumassa puhujia ja suunnittelemassa aiheita. Järjestämme myös työmaavierailuja, joista yhä useampi opiskelija palaa uusi CM-kipinä silmissä. Konferenssikokemuksia on nyt useampi, ja kun tottuu verkostoitumaan tehokkaasti, huomaa hyvinkin nopeasti, että monessa asiassa löytyy nyt henkilö, jonka puoleen kääntyä, kun on tarve. Epäilen suuresti, että yrittäjyyskään ei katoa minusta mihinkään, ja Yhdysvalloissa siihen kannustetaan enemmän kuin missään muualla; toisaalta, akatemiastakaan en halua kävellä liian kauas. Onneksi on vielä muutama kuukausi aikaa ajatella tulevaisuuden polkuja ja pohtia valintoja. Perustuksista kattoon Rakentaminen on suurin piirtein samanlaista koko maailmassa: tehdään monttu, perustukset, nostetaan runko, suljetaan vaippa ja viimeistellään paketti. Infraprojekteissa on eri vaiheet, mutta fyysiset vaiheet ovat samat koko maailmassa, ja vain nyanssit poikkeavat. Rakentamisen johtamisessa eroja on paljon enemmän. Sopimustekniikan ja aikatauluhallinnan osalta toimintatapojani on Suomessa välillä kyseenalaistettu, ja huijarisyndrooma iski tuolloin pahimmin. Nyt Yhdysvalloissa noin puolet kurssisisällöstä kuitenkin osoitti toimintatapani yleisiksi täällä, ja tämä paransi itsevarmuutta: en olekaan siis sopimaton rakennusalalle, vaan ehkä paikoin liian kiinnostunut optimoimaan kotimaisessa mittakaavassa. Vaikuttaa pieneltä asialta, mutta juuri tämä ajatus saa minut olemaan täysin rauhallinen, vaikka tulevaisuus näyttää sumuisemmalta kuin koskaan. Pohjalla on kovat perustukset ja runkoajatuksena se, että hyvin minä pärjään. Yliopistoni CM-maisteriohjelmassa ei ole yhtään kokoaikaista professoria. Jokainen tekee töitä alalla päivisin ja luennoi kerran viikossa illalla. Finanssiosaamista opettaa alan konkari, jolle rakentamisen raha-asiat ovat päivittäistä työtä. Aikataulujohtamista syvennetään kahden professorin kanssa, joista toinen on vetämässä aikataulutiimiä suuressa lentoasemaprojektissa ja toinen konsultoi lakimiehiä, kun riidellään rakentamisprojektien viivästyksistä. Nämä ovat vain pieniä esimerkkejä; pääviestinä on se, että saan oppia suoraan alan huippuosaajilta ja mikä tärkeintä, kaikki tieto on ajankohtaista. Yhtään vanhentunutta käytäntöä ei ole tullut opiskelussa vastaan, vaan katse on suunnattu tulevaisuuteen. Opiskelijoita muistutetaan myös, että juuri meidän sukupolvellamme on suuri rooli rakentamisen kehityssuunnassa. Tulevaisuuden näkymiä Urani osalta en ole vielä päättänyt, mitä teen, kun valmistun. Toisaalta haluaisin saada kokemusta rakentamisesta myös Yhdysvalloissa, mutta en ole valmis merkittävään downshiftiin, jos kokemustani vastaavaa työtä ei löydy. Viisumiasioilla on suuri merkitys, ja päätin, että en aio tehdä kaikkea pysyäkseni Yhdysvalloissa, jos sopivaa mahdollisuutta jäädä ei tule. Tulevalla tutkinnollani on kuitenkin maailmanlaajuista kysyntää, ja reissurakentajalle tämä on oiva lisäys intohimon ylläpitämiseen: menen sinne, missä rakennetaan. Ja opiskelen lisää heti, kun siltä tuntuu (todennäköisesti heti valmistumisen jälkeen). Vuoden päästä kuviot ovat paljon selkeämmät, mutta varmasti hyvät. Lada Sokolova on kansainvälinen rakennusalan ammattilainen, jolla on laaja kokemus teollisista rakennusprojekteista, urakointiyrittäjyydestä ja monikulttuuristen tiimien johtamisesta. Hän opiskelee parhaillaan New Yorkin yliopistossa Construction Management -maisteriohjelmassa SAM apurahasäätiön Thanks to Scandinavia -stipendin tukemana ja valmistuu keväällä 2026.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==