SAM MAGAZINE42/25 | 1 MAGA Z I N E KANTRI VEI SUOMALAISEN VOITTOON TEKSASISSA AMERIKKALAISEN VAPAUDEN KAKSI PUOLTA SAM:N UUSI PUHEENJOHTAJA SIMON ELO: ”Tehdään SAM:sta Suomen ja Yhdysvaltain paras verkosto” 2025 4
2 | SAM MAGAZINE 4/25 SAM MAGAZINE on Suomi-Amerikka Yhdistysten Liiton (SAM) julkaisema jäsenlehti. Lehti ilmestyy 4 kertaa vuodessa painettuna sekä näköislehtenä (samsuomi.fi/sam-lehti) ja digilehtenä, www.sammagazine.fi. Seuraava numero ilmestyy helmikuussa 2026, artikkelit ja muu aineisto pyydetään toimittamaan sähköpostitse toimitukseen 23.1.2026 mennessä. Lehden artikkeleissa esitetyt näkemykset ja mielipiteet ovat kirjoittajien omia eivätkä siten välttämättä vastaa lehden toimituksen tai SAM:n kantaa. Kukin kirjoittaja edustaa vain itseään ja vastaa omista väitteistään. Toimituksella on oikeus käsitellä ja lyhentää artikkeleita. Tekijän luvalla tilattua aineistoa voidaan käyttää korvauksetta lehden uudelleenjulkaisuissa. 79. vuosikerta ISSN 2489-8538 (painettu), ISSN 2489-8546 (verkkojulkaisu) 2025 Suomi-Amerikka Yhdistysten Liitto SAM PL 45, 00101 Helsinki, info@samsuomi.fi, 040 522 9288 (arkisin klo 10-15) www.samsuomi.fi @samsuomi.fi @SAMsuomi Puheenjohtaja Simon Elo, simon@simonelo.fi Toiminnanjohtaja/päätoimittaja: Kirsi Rutonen, kirsi.rutonen@samsuomi.fi Ilmoitusmarkkinointi SAM:n toimisto, info@samsuomi.fi Ulkoasu Tuulia Oksanen, Punamusta Oy Paino PunaMusta Oy Digilehdessä julkaistaan artikkeleita ja kolumneja viikottain. Lue niitä osoitteessa www.sammagazine.fi MAGA Z I NE 4 3 Vapaiden kansojen yhteistyön puolesta 4 Vapaus ihanteena, aatteena ja todellisuudessa 7 Kesätyöohjelman ja apurahojen hakuajat ovat parhaillaan käynnissä 8 Freedom and Reaction in American Politics 11 SAM:n uusi liittohallitus aloittaa kaksivuotiskautensa 15 Holiday season numeroina 16 Amerikkalaista joulun (t)aikaa 19 Vapaus ajatella, rohkeus toimia 22 Kantri elää myös pohjoisessa: Larry Peninsulan matka Teksasiin 24 Suomalaisella sisulla Floridan auringon alla 27 Route 66 täyttää 100 vuotta 28 Kaisa Korpelan uraidentiteetin muutosmatka 29 Tapahtumakalenteri 30 Oletko jo SAM Hubissa? 31 Jäsenyhdistyksiltä 35 Jäsenyhdistykset ja organisaatio Kansi: istock by getty images / Rick Stufflebean
SAM MAGAZINE42/25 | 3 Vapaiden kansojen yhteistyön puolesta Simon Elo Liittohallituksen ja SAM apurahasäätiön puheenjohtaja PÄÄKIRJOITUS Arvoisat Yhdysvaltain ystävät! Olen Simon Elo, Suomi-Amerikka Yhdistysten Liiton (SAM) puheenjohtaja seuraavat kaksi vuotta. Toimin kuluneet kaksi vuotta liiton varapuheenjohtajana. Suomi-Amerikka Yhdistysten Liitto on perustettu jatkosodan aikana vuonna 1943, jolloin Suomen itsenäisyys oli uhattuna. ”Käsityksemme on, että tulevaisuuden maailmaa on pyrittävä rakentamaan vapaiden kansojen harjoittaman kansainvälisen yhteistyön, eikä väkivaltapolitiikan pohjalle”, kirjoitti puheenjohtaja Juho Hämäläinen jäsenlehdessä 3/1947 kuin puhutellakseen myös meidän sukupolveamme. Suomen ja Yhdysvaltain välinen ystävyys on osaltaan kantanut maatamme kohti nykyistä hyvinvointia. Olemme liittohallituksessa innostuneita tekemään työtä Suomen ja Yhdysvaltain vapaiden kansojen yhteistyön puolesta. Liittokokous hyväksyi viime lokakuussa sääntömuutoksen, joka liittyy liiton jäseniin. Tähän asti yksityishenkilöt ovat voineet kuulua paikallisyhdistyksiin, jotka taas ovat liiton jäseniä. Sääntömuutoksen ansiosta yksityishenkilöt voivat halutessaan liittyä suoraan liiton jäseniksi esimerkiksi alueilta, joissa ei ole omaa paikallisyhdistystä. Tämä vahvistaa liiton toimintaa ja taloutta. Sääntömuutoksesta erityiskiitokset ansaitsevat väistyvät puheenjohtaja Otto Meri ja hallituksen jäsen Raimo Salovuori. SAM:n strategia on uudistettava. Haluan, että SAM on vetovoimaisin Suomen ja Yhdysvaltain välisen ystävyyden ja verkostojen rakentaja. SAM mahdollistaa suomalaisten ja amerikkalaisten välisen vuorovaikutuksen. SAM:n on tarjottava alusta Suomen ja Yhdysvaltain välisiin suhteisiin liittyvään keskusteluun ja asiantuntemukseen. Haluan, että SAM arvostaa moninaisuutta, luo elämyksiä ja rikastuttaa siihen osallistuvien elämää. Yhdysvallat juhlii 250-vuotista itsenäisyyttään vuonna 2026. Seuraa SAM:n viestintää ja liity mukaan juhlavuoden tapahtumiin! SAM ja yhteistyökumppanimme järjestävät juhlavuoden aikana tilaisuuksia ja tapahtumia ympäri Suomea. Yhteistyökumppaneihimme kuuluvat esimerkiksi Discover America Finland, Keskuskauppakamari, Yhdysvaltain Suomen suurlähetystö, Helsingin yliopiston Pohjois-Amerikan tutkimuksen tieteenala ja Suomen Amerikkalaisen Jalkapallon Liitto. Otan mielelläni vastaan kehitysideoita SAM:lle sähköpostitse simon@simonelo.fi. Nähdään tapahtumissa!
4 | SAM MAGAZINE 4/25 Vapaus ihanteena, aatteena ja todellisuudessa Vapauden ihanteeseen törmää Yhdysvalloissa kaikkialla. Se tulee toistuvasti vastaan myös tutkimustyössäni, jossa olen keskittynyt amerikkalaiseen uskonnollisuuteen ja yhteiskunnallisiin kiistoihin. Vierailin muutama vuosi sitten Philadelphian kansallisessa perustuslakikeskuksessa (National Constitution Center), ja siellä ei juuri muusta puhuttukaan kuin vapaudesta. Suomalainen ystäväni on kertonut, että hänen yhdysvaltalainen ystävänsä ei suostunut tarjoamaan hänelle ranskalaisia perunoita ennen kuin hän kutsui niitä nimellä ”freedom fries”. Konservatiiviseen evankelikaalisuuteen kallellaan olevassa Washingtonin Raamattumuseossa listataan vapauksia, joiden tavoitteluun Raamattu on historiassa ja nykypäivänä ihmisiä kannustanut. Näihin lukeutuvat esimerkiksi vapaus orjuudesta ja vapaus epätasa-arvosta. Olihan esimerkiksi kansalaisoikeustaistelija Martin Luther King, Jr. myös pastori. Samalla on selvää, että samaan Raamattuun vedoten on pyritty rajoittamaan erilaisten ihmisryhmien vapautta. Vapaa maa Euroopasta uudelle mantereelle muuttaneet uudisraivaajat etsivät ja halusivat ensisijaisesti vapautta. He lähtivät uuteen maailmaan ollakseen vapaita vanhoista hallitsijoistaan ja tukalista yhteiskunnallisista oloistaan. Sen ohella he halusivat päästä käyttämään vapaasti niitä luonnonresursseja, joita vaikutti tuolloin olevan mittaamaton määrä tällä uudella mantereella. Kuten entinen Yhdysvaltain kirjeenvaihtaja Iida Tikka esittelee Mureneva maa -podcastinsa jaksossa otsikolla ”Vapaus räjäyttää vaikka vuori”, tämän aatteen voi nähdä heijastuvan edelleen republikaanien ympäristönsuojeluvastaisuuteen. Trendi on korostunut erityisesti vuoden 2000 presidentinvaaleista eteenpäin, jolloin demokraattien ehdokkaana oli ympäristönsuojelun ja ilmastotyön puolesta puhunut Al Gore. Mutta jos uuden mantereen valtaajilla oli halu käyttää vapaasti resursseja ilman säätelyä, sitäkin tärkeämpänä on pidetty vapautta ilmaista omia näkemyksiään asioista kenenkään rajoittamatta. Polarisoituneessa amerikkalaisessa yhteiskunnassa keskustelu sananvapaudesta on noussut 2000-luvun edetessä aivan uudella tavalla keskiöön. Kuten on selvää, tähän on merkittävästi vaikuttanut internetin roolin valtava laajeneminen kaikessa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Moni kiistoista kietoutuu lisäksi uskonnonvapauden kysymyksiin. Kenen sananvapaus on uhattuna? Yhdysvaltain perustuslain ensimmäinen lisäys turvaa sekä uskonnonvapauden että ehdottoman sananvapauVapaus on hyvin keskeinen ideaali yhdysvaltalaisessa ajattelussa. Käytännössä kuitenkin eriävät näkemykset esimerkiksi sananvapaudesta ja uskonnonvapaudesta luovat jännitteitä moniin yhteiskunnallisiin kiistoihin. ■ OLLI SAUKKO, KUVAT: PIXABAY, ISTOCK BY GETTYIMAGES AJANKOHTAISTA
SAM MAGAZINE42/25 | 5 den. Yhdysvaltain korkein oikeus ja perustuslain tutkijat ovat kannattaneet perinteisesti absoluuttista sananvapautta. Karrikoidusti ajatuksena on, että ratkaisu epämiellyttävän tai vastustusta herättävän puheen kohtaamiseen ei ole puheen rajoittaminen vaan toisenlaisen puheen lisääminen. Ihanteen voi nähdä vaikuttavan monen muun asian ohella esimerkiksi tiedevastaisuuden ja ilmastodenialismin näkyvyyteen yhteiskunnassa. Liberaalimmat tutkijat ovat uusien joukkotiedotusmahdollisuuksien ja sosiaalisen median aikakaudella kyOlen väitöskirjassani keskittynyt 2010-luvun kulttuurisotiin Yhdysvalloissa. Niiden kontekstissa konservatiivinen osapuoli ja erityisesti oikeistolaisen internet-aktivismin lippulaiva, niin kutsuttu Alt-right, kannattivat ehdotonta sananvapautta niin internetissä kuin muuallakin yhteiskunnassa. Samalla vähemmistöjen oikeuksia puolustaneet, intersektionaalisesti orientoituneet liberaalit, pyrkivät nostamaan marginalisoitujen ryhmien ääntä, jotta nämä pääsisivät vaikuttamaan omaan asemaansa yhteiskunnassa. Vastauksena täYhdysvaltain perustuslain ensimmäinen lisäys turvaa sekä uskonnon- vapauden että ehdottoman sananvapauden. seenalaistaneet tällaista tiukkaa sananvapauden puolustusta ja nostaneet esiin keskustelua vihapuheesta. Haasteena kuitenkin on, että vihapuhe on ollut pitkään lakiteknisesti haastava termi.
6 | SAM MAGAZINE 4/25 hän konservatiivien näkemys oli, että kun vähemmistöjen ääntä aktiivisesti nostettiin, saman aktivismin kautta oikeistolaiset tai konservatiiviset näkemykset vaikkapa seksuaalivähemmistöjen oikeuksista hiljennettiin. Toisin sanoen heidän näkemyksensä mukaan heidän sananvapauttaan rajoitettiin. ”Sananvapausabsolutismia” vastustavien liberaalien näkemys on erilainen. Vaikka konservatiivien kannattama ehdoton sananvapaus optimaalisesti antaisi kaikille mahdollisuuden saada äänensä kuuluviin, käytännössä yhteiskunnalliset rakenteet ovat aiheuttaneet sen, että marginalisoitujen ryhmien ääni ei pääse esille. Nykypäivän ja lähihistorian kulttuurisotien näkökulmasta kenties sitäkin olennaisempaa on, että sosiaalisen median aikakaudella maalitus- ja vihapuhekampanjoiden uhka on hyvin konkreettisesti vaikuttanut marginalisoitujen ryhmien mahdollisuuksiin osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Toisin sanoen tämän näkemyksen mukaan erityisesti maalituksen ja vihapuheen uhka käytännössä rajoittaa marginalisoitujen ryhmien sananvapautta. Kuten syksyllä uutisoitu tapaus Jimmy Kimmelin talk show’n hyllyttämisestä osoittaa, Yhdysvaltain nykyisessä kahtiajaossa hallitsevassa asemassa olevat konservatiivit eivät tänä päivänä puolusta kaikkien oikeutta sananvapauteenkaan. Poikkeuksiakin on, kuten Kimmel paluujaksonsa alkumonologissa huomautti. Hän esitteli, miten jopa ”hänen vanha kamunsa”, republikaanien entinen presidenttiehdokas Ted Cruz, joka toki kertoi vihaavansa Kimmelin puheita, oli kuitenkin kritisoinut ohjelman hyllytyspäätöstä ja verrannut siihen johtanutta toimintaa mafian toimintakulttuuriin. Vapaus kaikille vai joillekin? Ei vapauden ihanne muissakaan tapauksissa ole koskenut ihan kaikkia Pohjois-Amerikan mantereen asukkaita. Donald Trumpin ensimmäisen presidenttikauden jälkeen yhdysvaltalaisten uskonnontutkijoiden piirissä kohistiin niin kutsutusta kristillisestä nationalismista. Sen piirteitä nähtiin Trumpin kannattajien joukossa, muun muassa Capitolin valtaajien keskuudessa alkuvuonna 2021. Sosiologit Philip Gorski ja Samuel Perry kuvaavat kirjassaan The Flag and the Cross (Oxford University Press 2022), miten Trump ja tämän varhaiset Alt-right-kannattajat halusivat jo Obaman kauden lopulla profiloitua sananvapauden puolustajina ”poliittisesti korrektia” puhetta vastaan. Tällainen näkemys sananvapaudesta linkittyy Gorskin ja Perryn muotoilemiin kristillisen nationalismin kolmeen ideaaliin: väkivalta (violence), vapaus (freedom) ja järjestys (order). Gorski ja Perry yhdistävät nämä ideaalit ”tarinaksi”, jossa (valkoiset) miehet harjoittavat (oikeutettua) väkivaltaa puolustaakseen (omaa) vapautta(an) ja määrätäkseen (rodullista ja sukupuolittunutta) järjestystä. Kysymykset siitä, kenellä on oikeus (sanan)vapauteen ja minkälainen asema milläkin ryhmällä on yhteiskunnassa, ovat olleet erityisesti rasismiin ja feminismiin linkittyvien kulttuurisotien ytimessä. Ei tarvitse olla nykyaikainen vasemmistoliberaali nähdäkseen ristiriitaa amerikkalaisen vapauden ihanteen korostamisessa orjuuden aikakaudella. On kuitenkin selvää, että ihanteen ja todellisuuden välillä on ollut myöhemminkin jännitteitä. Vapauden ihanne ei ole aina tarkoittanut vapautta kaikille, eikä ilmeisesti tarkoita vieläkään, jos Kimmelin tapausta katsotaan. TM Olli Saukko on uskontohistorian ja Pohjois-Amerikan tutkimuksen väitöskirjatutkija Helsingin yliopistosta ja SAM apurahasäätiön hallinnoiman ASF:n stipendiaatti vuodelta 2021. Hän tarkastelee väitöskirjassaan amerikkalaisten juutalaisten näkemyksiä Obaman presidenttikauden kulttuurisodista. AJANKOHTAISTA Ei vapauden ihanne muissakaan tapauksissa ole koskenut ihan kaikkia Pohjois-Amerikan mantereen asukkaita.
SAM MAGAZINE42/25 | 7 Haaveiletko kesätyöstä USA:ssa, uusista ystävistä ja unohtumattomasta seikkailusta? SAM:n Work & Travel -ohjelma tarjoaa 21-26-vuotiaille korkeakouluopiskelijoille mahdollisuuden työskennellä Yhdysvalloissa kolme kuukautta. Vuodesta 1997 lähtien yli 1 000 suomalaisopiskelijaa on lähtenyt SAM:n kautta kesätöihin Yhdysvaltoihin - palkalliseen työpaikkaan, viisumituettuun matkaan ja turvallisesti järjestettyyn alkuun. Dynaaminen työkulttuuri, ystävälliset asiakkaat ja vauhdikkaat työpäivät kartuttavat rohkeutta, itsevarmuutta ja kokemusta, joka näyttää erinomaiselta CV:ssä. Hakuaika kesälle 2026 on nyt käynnissä. Lisätiedot: www.samsuomi.fi/kesatyoyhdysvalloissa Mietitkö maisteriopintoja tai tutkimustyön tekemistä amerikkalaisessa yliopistossa, mutta rahoitus mietityttää? SAM:n apurahasäätiön stipendit lukuvuodelle 2026–27 ovat haussa nyt! Apurahat on tarkoitettu lukuvuoden mittaisiin kauppatieteitten ja tekniikan alan sekä humanististen tieteitten ja kulttuurin jatko-opintoihin ja/ tai tutkimustyöhön amerikkalaisissa yliopistoissa ja korkeakouluissa. Opiskelu Yhdysvalloissa avaa mahdollisuuksia, joita on vaikea löytää muualta: korkeatasoista opetusta, laajat tutkimusresurssit, vahvat työelämäyhteydet ja kansainvälisen verkoston, joka kantaa läpi koko uran. Lisätiedot: www.samsuomi.fi/apurahat Koe elämäsi kesä Yhdysvalloissa! Opiskelu Yhdysvalloissa on investointi tulevaisuuteen
8 | SAM MAGAZINE 4/25 KOLUMNI In American political thought, the concept of “freedom” is rooted in 17th- and 18th- century political discourse about “natural law” – that is, in the 17th and 18th century secular challenges to conservative political thought grounded in tradition or religious texts. In liberal thinking, natural law’s essential claim is that individuals are born with self-ownership. No one else owns them – not their parents (though because self-ownership cannot be safely or reasonably exercised until adulthood, there is a period of parental protective custody), not the community, not any religious authority, and not the state or any other hierarchic secular authority. This initial claim that each individual is his or her own property may seem innocuous, but it is not. From it all else follows logically. If individuals “own” themselves, they possess the right to do with themselves as they like, so long as they do not interfere with similar rights of others. That is, because they are endowed with self-ownership, it follows that individuals are endowed with complete and absolute “liberty,” at least up to the point at which their “liberty” to do as they like infringes on the self-ownership, liberty, or (as we will see in a moment) the fruits of the labor of others. Yes, society may seek to teach individuals what choices, behaviors, and actions are wise and likely to lead to happiness, in this world or the next, and which are not. But unless an individual willingly gives up particular liberties, no person or institution has a right to force him to act in a way against his wishes. Self-ownership, responsibility, and the social contract Given that the individual possesses the liberty to act wisely and productively -- or conversely to act unwisely and unproductively -- the outcomes that flow from these choices also belong to the individual. If I choose to live idly, my poverty belongs entirely to me: if because of my choices I lack shelter or food, no one else is under any obligation to provide these to me (though out of charity, as an act of their own free-will and liberty, they might choose to). Freedom and Reaction in American Politics Edward Rhodes is a professor of Government and International Affairs at George Mason University. Rhodes is best known for his research into the philosophical and cultural roots of American foreign and national security policy. Rhodes served for six years on the U.S. State Department's Advisory Committee on Historical Diplomatic Documentation, the Congressionally mandated, nonpartisan body that reviews and certifies the official, published account of American foreign policy for completeness and accuracy.
SAM MAGAZINE42/25 | 9 Equally to the point, if I choose to use my liberty in ways that are productive, what I produce belongs entirely to me. Yes, I may choose to give some of the grain I have grown to my starving parents, or to the poor in my community, or to religious or secular institutions. But in my natural condition, I am under no obligation to do so. In my original state of nature, 100% of what I produce belongs to me – not 100% minus taxes or 100% minus tithes. Thomas Jefferson summed this up in the American Declaration of Independence by claiming as a “self-evident truth” every individual’s right to life (that is, self-ownership), to liberty, and to the pursuit of happiness (that is, the consequences of the choices the individual chooses to make). Neither we nor 17th- or 18th- century Americans live in a state of nature, of course. In a state of nature, our natural rights are constantly threatened or potentially threatened by those around us. To protect our natural rights we have chosen to enter into mutual-security agreements with others around us, agreements which create certain obligations. In other words, we choose to create and submit ourselves to an authority – that is, to government. Note that government is not some natural or pre-existing reality. Unlike natural rights, including liberty, government is a human creation. Government does not create rights, or grant liberty. It is merely a convenient, man-made tool to protect our enjoyment of our pre-existing rights and our pre-existing freedom. The limited role of government Even more important, note that government is created and tolerated solely because without it, individuals are unable to protect and enjoy their natural rights to self-ownership, to liberty, and to the valued things those individuals create. Without some sort of shared defense, I would be at the mercy of any evil neighbor, foreign or domestic, who seeks to deprive me of my natural rights – to kill me, enslave me, or rob me. To sufficiently empower this government to protect my enjoyment of my rights, I contractually obligate myself to give up to the government that portion of my liberty and of my property as may be essential to so empower the government – but I give these up solely for this purpose. Government has no right to take my life, regulate my behavior, or tax my property except for the purpose of protecting my natural rights. Observe what this implies. In this American political tradition, government does NOT exist to make my life better, to make society better, or to make the world better -- and it has no right to regulate or tax me for any of these social purposes. Except to the limited degree that the existence of the community is essential to the protection of my individual natural rights, government does not exist to preserve, protect, or advance the community or the community’s shared social goals. Individuals may create private organizations – churches, clubs, corporations – for collective purposes, but unless absolutely necessary for the protection of my natural rights, this is explicitly not within the mandate of government. Private organizations have historically been so prominent in American life and played such important roles precisely because the government is denied the right to play these roles. Because it is in the character of any government, even the best-managed one, to forget this fundamental fact, the American view is that, while necessary, government is a constant danger. Yes, of course, my freedom is threatened by my evil neighbor, foreign or domestic – hence the need to establish government. Unlike natural rights, including liberty, government is a human creation.
10 | SAM MAGAZINE 4/25 KOLUMNI But it is also constantly threatened by the very government I have created. In the American view, after all, government is a human institution not a divine one. It is in the nature of every human institution to seek ever greater power. No matter how good the constitution which created it, and no matter how wise the people are in selecting those who will run it, government will tend to grow, increasingly regulating life and reducing liberty, and increasingly taxing and depriving individuals of the fruit of their labor. Even the wisest and most beneficent government, one truly dedicated to the well-being of its citizens, will become tyrannical over time if it is permitted. Freedom as a safeguard against tyranny To avoid the emergence of a government that denies freedom (that is, to prevent the emergence of a government that sees its role as advancing what it perceives as the “social good” rather than protecting individual rights), Americans have assumed that two things are necessary. First, the government must be organized in such a way that each governmental institution is suspicious of every other and works to frustrate and stalemate other institutions’ attempts to obtain or use power. Second, it is necessary that the people constantly oppose and restrain that government. Effective opposition to government, however, requires that individuals continue to possess certain freedoms or rights. In other words, in the American perspective, freedom is not simply a desired outcome. Certain freedoms are also an instrumental necessity. To understand this American insistence on the preservation of certain freedoms for their instrumental value, rather than purely for the intrinsic value, it is useful to consider the American “Bill of Rights” – the first ten amendments to the American Constitution. The creation of America’s federal government (that is the creation of a “United States” as a supplement to the existing 13 sovereign American states) was vehemently opposed by a substantial part of the American public, which feared that such a large and distant governmental institution would very quickly become tyrannical. Prior to accepting this federal constitution and creating a federal state, therefore, the American people insisted on amending the constitutional document to provide explicit guarantees that this new federal government would not take certain actions which would, in the eyes of the American people, undermine the people’s ability to resist that government. Freedom of speech and of assembly, for example, are not only inherently desirable, they are also instrumentally necessary if the tendency of government to grow is to be monitored and held in check. Other freedoms – such as the right to “bear arms” – might not be inherently valuable but were identified as essential to preserving the ability to resist a “tyrannical” government bent on imposing its vision of an ideal society on the individual. This culturally and institutionally embedded view of individual freedom and of the government’s limited purpose goes a long way to explaining some of the peculiarities of the American political tradition. Denying, as it does, a government role in improving society (except to remove societal barriers to individual liberty), it has served to largely inoculate America against the “normal” range of modern democratic contention. Not only has America never had a serious communist or fascist movement, it also has never had a significant socialist tradition -- nor even any tradition of social democracy or Christian democracy. All of these assume a government role in shaping or controlling society which the American conception of freedom rejects. In the American view, after all, government is a human institution not a divine one.
SAM MAGAZINE42/25 | 11 AJANKOHTAISTA Liittokokous käyttää liiton ylintä päätösvaltaa, ja liittohallitus vastaa päätösten toimeenpanosta. Hallituksen tehtäviin kuuluu muun muassa liiton toiminnan johtaminen, talouden ja varainhankinnan valvonta, jäsenyhdistysten tukeminen sekä yhteistyön kehittäminen. Lisäksi hallitus voi nimetä toimikuntia ja työryhmiä liiton tarpeiden mukaan. Hallituksen jäsenet esittäytyivät vastaamalla kahteen kysymykseen: 1) Kerro lyhyesti itsestäsi ja USA-yhteydestäsi. 2) Mikä sai sinut kiinnostumaan SAM:sta ja hallitustyöskentelystä? SAM:n liittokokous pidettiin 25. lokakuuta Helsingissä. Kokouksen puheenjohtajana toimi ansiokkaasti Joel Vanhanen (vas.). Kaksi vuotta liittohallitusta luotsannut Otto Meri onnitteli SAM:n uudeksi puheenjohtajaksi valittua Simon Eloa (oik.). Vaalitoimikunnan puheenjohtaja Jasmin Granholm esitteli kokouksessa toimikunnan valmistelemat ehdotukset luottamushenkilövalinnoiksi. SAM:n uusi liittohallitus aloittaa kaksivuotiskautensa Suomi-Amerikka Yhdistysten Liitto sai uuden liittohallituksen 25. lokakuuta pidetyssä liittokokouksessaan Helsingissä. Hallitukseen valitut yhdeksän jäsentä ohjaavat liiton toimintaan seuraavat kaksi vuotta.
12 | SAM MAGAZINE 4/25 AJANKOHTAISTA Liittohallituksen puheenjohtaja SIMON ELO yhteiskuntasuhdepäällikkö ”Yhdysvallat on edustanut minulle vapauden majakkaa, kirkasta kaupunkia kukkulalla, kuten presidentti Ronald Reaganilla oli tapana sanoa. SAM ja sen aktiivit tekevät arvokasta työtä edistäessään vuosikymmenestä toiseen kansojemme välistä ystävyyttä vaihtuvista poliittisista suhdanteista riippumatta. Majakka ei horju, vaikka tuulisi kovaa. Kesäkuussa 2013 osallistuin Yhdysvaltain ulkoministeriön järjestämään International Visitor Leadership -ohjelmaan ja siitä lähtien olen tehnyt jonkinlaista Yhdysvaltoihin liittyvää (vapaaehtois)työtä.” 1. varapuheenjohtaja MIRVA ANTTILA Investment Director ”Kiinnostukseni Yhdysvaltoihin heräsi jo varhain opiskeluaikana, ja halu tutustua maahan johti sekä kauppatieteiden opiskeluun että yli kymmenen vuoden työrupeamaan investointipankissa ja varainhoitoalalla New Yorkissa. Tämänkin jälkeen olen työskennellyt pääosin amerikkalaisille yrityksille Lontoossa ja myös Helsingissä, joten maan yrityskulttuuri on tullut varsin tutuksi. Olen kiinnostunut Yhdysvalloista laajalti, ja oman alani lisäksi seuraan aktiivisesti myös esimerkiksi kulttuuria ja yhteiskunnallisia ilmiöitä. Pidän SAM:n rahoituspohjan laajentamista tärkeänä, jotta mahdollistamme aktiivisen toiminnan sekä mahdollisimman monen nuoren opiskelun ja työharjoittelun Yhdysvalloissa myös tulevaisuudessa. Haluan tuoda tähän projektiin oman panokseni. Olen ollut mukana SAM apurahasäätiön hallituksessa useamman vuoden.” 2. varapuheenjohtaja PENTTI HYTTINEN metsänhoitaja, SAM Joensuun hallituksen pj. ”Kiinnostukseni Yhdysvaltoja kohtaan heräsi pikkupoikana kesäkuussa 1968, kun kuulin, että senaattori Robert Kennedy on murhattu. Ahmin kaiken tiedon, mitä sen ajan tietolähteet Kennedystä ja USA:sta tarjosivat. Uteliaisuus johti myöhemmin siihen, että hain Rotary-stipendiä, jonka turvin suoritin Master-tason tutkinnon luonnonvarojen käytöstä Texas A&M yliopistossa 1990. SAM on erinomainen keino pysyä ajan tasalla USA:n asioista ja ilmiöistä. Vaikka en ole koskaan varauksetta fanittanut amerikkalaista yhteiskuntaa, voin jatkuvasti ihailla amerikkalaisten loputonta uskoa ihmisen itsenäiseen suoriutumiseen ja sitä positiivista kateutta, joka antaa ravintoa yhä uutterampaan yrittämiseen.”
SAM MAGAZINE42/25 | 13 JP KINOS toimitusjohtaja, SAM Tampereen hallituksen pj. 1.1.2026 alkaen ”Vein 1980-luvulla perustamani teknologiayhtiön vuosituhannen vaihteessa USA:n markkinoille ja muutin sinne perheineni vuonna 2004. Palatessamme 12 vuotta myöhemmin takaisin Suomeen takana oli monipuolinen kokemus paitsi liike-elämästä, myös tavallisesta lapsiperhe-elämästä sekä Ohiossa että Missourissa. Lisäksi minulla oli kokemusta yritykseni sulauttamisesta isoon amerikkalaiskonserniin ja haastavista vuosista sen johtotehtävissä. Paluumme jälkeen olen ollut auttamassa suomalaisia yrityksiä menestymään ja uskon SAM:n toiminnan voivan auttaa merkittävästi paitsi kulttuurivaihtoa ja ystävällisten suhteiden säilyttämistä yli Atlantin, myös kaupallisten suhteiden kehittämistä maidemme välillä. Tässä työssä haluan olla mukana.” LEENA MERIKALLIO rehtori, SAM Helsingin hallituksen jäsen ”Osa sukuani muutti 1900-luvun alussa Michiganiin, Hancockiin ja jäi sille tielleen. Suku kasvoi siellä suuremmaksi kuin täällä Suomessa, mutta yhteys säilyi vahvana läpi vuosien ja on siirtynyt sukupolvelta toiselle. Viestimme edelleen viikoittain ja vierailemme toistemme luona usein. Olen kiitollinen siitä, että yhteys ja läheisyys elävät yhä. Liityin SAM:iin, koska halusin tilan omalle ”amerikkalaisuudelleni” ja tavan helpottaa pientä ikävää. Tapahtumien ideoiminen ja järjestäminen on paitsi hauskaa myös palkitsevaa, niiden kautta yhteys ja yhteisöllisyys vahvistuvat.” MAXIMILLIAN REWELL yrittäjä, poliitikko, SAM Helsingin hallituksen jäsen ”Suoritin lukion ja yliopiston Yhdysvalloissa, jossa asuin yhteensä lähes kahdeksan vuotta. Kävin lukion Kent School -nimisessä sisäoppilaitoksessa ja valmistuin UC Berkeley -yliopistosta kauppatieteiden kandidaatiksi vuonna 2018. Kiinnostuin SAM:sta, koska järjestö edistää konkreettisesti Suomen ja Yhdysvaltojen välistä vuorovaikutusta. Hallitustyöskentely motivoi minua, koska voin hyödyntää Yhdysvalloissa hankkimaani kokemusta suomalais-amerikkalaisen yhteistyön vahvistamiseksi.”
14 | SAM MAGAZINE 4/25 AJANKOHTAISTA Susanna Sonninen Sakri Viklund JUKKA SAVOLAINEN professori (Wayne State University, Detroit) ”Olen Yhdysvalloissa työskentelevä sosiologian professori ja Suomen sekä Yhdysvaltojen kaksoiskansalainen. Olen kotoisin Helsingistä, mutta olen asunut eri puolilla Yhdysvaltoja vuodesta 1991 lähtien. Olen kahden Yhdysvalloissa kasvaneen aikuisen lapsen isä. Kirjoitan ja keskustelen aktiivisesti yhteiskunnallisista kysymyksistä sekä suomalaisissa että amerikkalaisissa sanoma- ja aikakauslehdissä sekä podcast-ohjelmissa. Olen kiinnostunut SAM:n toiminnasta ja hallitustyöskentelystä, koska näen Suomen ja Yhdysvaltojen välisten suhteiden ja vuorovaikutuksen entistäkin tärkeämpinä nykyisessä kansainvälisessä tilanteessa. Globalisaation myötä Yhdysvaltain rooli suomalaisessa kulttuurissa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa on kasvanut, mutta monien suomalaisten käsitys maasta on yhä osin pinnallinen. Haluaisin omalta osaltani edistää monipuolista ja realistista kuvaa Yhdysvalloista – sen yhteiskunnasta, arvoista ja kansalaisyhteiskunnasta – sekä vahvistaa kulttuuri- ja koulutusvaihtoa maiden välillä. Uskon, että SAM:lla on ainutlaatuinen rooli suomalais-amerikkalaisten suhteiden kehittämisessä, erityisesti koulutuksen, nuoriso-ohjelmien ja digitaalisten verkostojen kautta. Olen erityisen kiinnostunut nuorten, koululaisten ja opiskelijoiden rekrytoimisesta mukaan SAM:n toimintaan sekä siitä, miten SAM voisi hyödyntää uusia viestintäkanavia ja kumppanuuksia lisätäkseen näkyvyyttään ja vaikutustaan.” SUSANNA SONNINEN Governmental relations, strategic comms & public policy professional ”USA-kiinnostukseni syttyi jo lapsuudessa ja syventyi lukion vaihto-oppilaana New Hampshiressä sekä sittemmin työskennellessäni yhdessä maailman suurimmista yhdysvaltalaisista innovatiivisista lääkeyrityksistä. Olen ollut pienestä pitäen politiikkanörtti ja palavan kiinnostunut yhteiskunnallista asioista, historiasta sekä kulttuurista laajassa merkityksessä. Koulutukseltani olen valtiotieteilijä ja yhteiskuntaopin aineenopettaja. Kotimaan ja kansainvälisen politiikan rinnalla olen seurannut yläasteikäisestä saakka intensiivisesti USA:n sisä- ja ulkopolitiikkaa. Kansalaisyhteiskunnalla on tärkeä rooli kulttuurisen ymmärryksen välittäjänä erityisesti nuorten koulutusvaihdon ja työharjoittelun kautta. On hienoa päästä jatkamaan ja kehittämään SAM:n jo yli 80 vuotta edistämää yhteiskuntiemme välistä yhteistyötä.” SAKRI VIKLUND viestintäkonsultti, SAM Kokkolan hallituksen varapj. ”Olen Suomen ja USA:n kaksoiskansalainen ja asunut USA:ssa suuren osan aikuiselämääni. Taannoin toimin perinteikkään Amerikan Uutiset -julkaisun päätoimittajana lähes parinkymmenen vuoden ajan. Tällä hetkellä työskentelen molemmissa maissa yritysviestinnän parissa.” Jukka Savolainen
Holiday season numeroina Yhdysvalloissa loppuvuotta kutsutaan yleisesti nimellä Holiday Season eli juhlakausi. Sillä tarkoitetaan aikaa, joka alkaa kiitospäivästä (Thanksgiving) marraskuun lopulla ja jatkuu aina jouluun ja uuteen vuoteen saakka. Monille amerikkalaisille juhlakausi on vuoden tärkeintä aikaa: siihen kuuluvat kiitospäivän perhejuhla, isot ostospäivät, joulun valmistelut, valoperinteet ja uudenvuodenyön ikoniset tapahtumat, kuten Times Squaren kuuluisa “ball drop”. prosenttia amerikkalaisista kuluttajista kertoo aloittavansa juhlakauden ostokset jo lokakuussa. 57 miljoonaa amerikkalaista matkustaa vähintään 80 kilometrin päähän Thanksgiving-juhlan aikaan. Näistä arviolta 6 miljoonaa lentää kotimaassa Thanksgiving-viikon aikana. 82 miljoonaa amerikkalaista osallistuu Thanksgiving-viikonlopun suuriin ostospäiviin Black Fridayhin ja Cyber Mondayhin. 197 miljardia dollaria oli marras-joulukuun 2024 juhlakauden vähittäiskaupan kokonaismyynti Yhdysvalloissa, kasvua noin 4 prosenttia edellisvuoteen. 994 miljardia joulukorttia lähetetään Yhdysvalloissa vuosittain. 1,3 dollaria amerikkalainen kuluttaa lahjoihin ja sesonkiostoksiin juhlakaudella vuonna 2025. 1007 miljardia candy cane -tikkua valmistetaan Yhdysvalloissa vuosittain, joista noin 90 prosenttia myydään Thanksgivingin ja joulun välisenä aikana. 1,76 prosenttia amerikkalaisista kotitalouksista suunnittelee ulkovalojen tai jouluvalojen asentamista talonsa ulkopuolelle juhlakauden aikaan. 70 miljoonaa yhdysvaltalaista seuraa Times Squaren uudenvuoden ball dropia televisiossa tai suoratoistona. 175 Lähteet: National Retail Federation, Gallup, American Automobile Association (AAA), United States Postal Service (USPS), Time Magazine, Visa Retail Insights, CandyUSA, AP News, Reuters ISTOCK BY GETTY IMAGES SAM MAGAZINE42/25 | 15
Amerikkalaista joulun (t)aikaa Amerikkalainen joulu saapuu luoksemme joka vuosi vähintäänkin populaarikulttuurin kautta. Ehkä juuri siksi siihen liitetään laaja kirjo piirteitä, joita ihmiset lähes poikkeuksetta joko rakastavat tai kammoksuvat. Olitpa sitten innokkaiden fanien joukossa, kriittisemmällä kannalla tai harvalukuisessa välimaastossa, kehotan sinua jatkamaan lukemista. ■ LOTTA TIKKALA, KUVAT: ISTOCK BY GETTY IMAGES KULTTUURI & ILMIÖT 16 | SAM MAGAZINE 4/25
Tiesitkö esimerkiksi, että Petteri Punakuono luotiin alun perin markkinointikikaksi? Yhdysvalloissa monille vuoden tärkeimmän juhlapyhän eli joulun viettoon liittyy paljon kiehtovia ja kenties yllättäviäkin faktoja ja tarinoita, jotka populaarikulttuurissa jäävät liian usein vaille huomiota. Tiesitkö esimerkiksi, että Petteri Punakuono luotiin alun perin markkinointikikaksi? Tai oletko kuullut koskaan, miksi joulun vietto oli aikoinaan kiellettyä Massachusettsin osavaltiossa? Luettuasi tämän jutun voit yllättää läheisesi jouluna viihdyttävillä USA-faktoilla! Mielipiteitä jakanut joulu Vaikka toisin voisi kuvitella, joulu ei ole ollut aina Yhdysvalloissa nykyisenlainen suuri juhla ja yksi vuoden odotetuista kohokohdista. Siirtokunta-aikana ja vielä itsenäistymisen jälkeenkin suhtautuminen joulun viettoon vaihteli alueellisesti merkittävästi. Jos tarkastellaan vaikkapa eteläisiä siirtokuntia ja myöhemmin osavaltioita, joulua juhlittiin paikoin jopa ylenpalttiset kaksitoista päivää. Nämä juhlallisuudet saattoivat pitää sisällään muun muassa musketeilla ammuskelua. Uuden Englannin alueella asuneet puritaanit paheksuivat kuitenkin joulua ja pitivät sitä pakanallisena. Tämän takia koko juhlan vietto päädyttiin lopulta kieltämään Massachusettsissa vuonna 1659. Näin joulun vietosta tuli kyseisessä osavaltiossa laitonta, ja mikäli joku uskaltautui tätä lakia uhmaamaan, seurauksena oli sakkoja. Vaikka laki kumottiin lopulta 22 vuotta myöhemmin, yleistyi joulunvietto alueella toden teolla vasta 1800-luvun puolivälissä. Petteri Punakuonon tie rakastetuksi klassikoksi Jouluun niin Suomessa kuin Yhdysvalloissakin liittyy suuri määrä erilaisia kertomuksia. Jotkut kertomukset ovat saavuttaneet suoranaisen klassikon aseman ja siirtyneet aina sukupolvelta seuraavalle. Yksi tällainen kaikkien tuntema kertomus on tietysti tarina joulupukin punakuonoisesta porosta, Petteristä. Petteri Punakuonon tarinasta hieman yllättävän tekee se, että tarina luotiin alun perin käytännössä kaupallisiin tarkoituksiin. Montgomery Ward -tavaratalolla oli tapana jakaa joulun alla myymälässä asioivien perheiden lapsille iloisia joulukirjasia, ja vuonna 1939 se päätti lanseerata oman kirjasensa tähän tarkoitukseen. Tehtävää toteuttamaan valikoitui talossa jo valmiiksi työskennellyt Robert L. May. Voitaneen sanoa, että loppu onkin sitten historiaa. Jo ilmestymisensä aikaan Petteri Punakuono -kirjaset SAM MAGAZINE42/25 | 17
olivat menestys, ja niitä jaettiin lähes kaksi ja puoli miljoonaa kappaletta. Tuskin kukaan tänä päivänä, lähes vuosisata myöhemmin, tietää enää tarkalleen, montako kappaletta kirjoja on aikojen saatossa painettu. Ja onhan Petteri päässyt kirjojen ohella seikkailemaan myös muun muassa sarjakuvissa, elokuvissa ja joululauluissa. Suolakurkkukoristeita ja joulukokkoja Monilla traditioilla on taipumusta toistua useissa kulttuureissa hieman erilaisina variaatioina. Jos suomalaiset metsästävät jouluaattona kuumeisesti mantelia joulupuurostaan, etsivät monet amerikkalaiset suolakurkkua joulukuusestaan. Kyseessä ei toki ole aivan oikea suolakurkku, vaan suolakurkun näköinen koriste. Perinteen uskotaan olevan peräisin saksalaisamerikkalaisesta kulttuurista, ja se onkin kaikkein suosituin juuri Yhdysvaltain Keskilännessä, missä saksalaistaustaisten siirtolaisten vaikutus näkyy monin paikoin. Aivan kuten mantelinkin tapauksessa, myös suolakurkun uskotaan tuovan löytäjälleen onnea. Tässäkin tapoja on kuitenkin monia, ja toisinaan kurkun löytäjälle voi olla luvassa myös palkinto. Monenlaiset jouluvalot kuuluvat toki myös amerikkalaiseen kulttuuriin. Louisianassa voisi kuitenkin katsoa olevan sangen omaperäinen tapa valaista pimeää jouluyötä: Mississippi- joen varrelle sytytetään nimittäin jouluaattoiltana suuri määrä kokkoja. Uskomuksena on, että kokkojen valot auttavat joulupukkia löytämään perille paikallisiin koteihin. Tätä cajun-kulttuuriin perustuvaa perinnettä saapuvat seuraamaan niin paikalliset kuin turistitkin. Jouluja on yhtä monenlaisia kuin sen viettäjiäkin Joulu Yhdysvalloissa voi tuntua monella tapaa mahtipontisemmalta kuin Suomessa. Koristeissa ei säästellä, ja amerikkalaiset kuluttavat keskimäärin myös paljon rahaa jouluun. Viime vuonna amerikkalaisen keskivertokuluttajan arvioitiin National Retail Federationin mukaan käyttävän joulun ajan lahjoihin rahaa noin 640 dollaria. Vertailun vuoksi Suomessa joululahjoihin käytettävä summa oli tuolloin arvion mukaan noin 346 euroa. Yhdysvaltojen summaan oli tosin laskettu koko ”holiday seasonin” eli kiitospäivästä uuteen vuoteen ulottuvan juhlapyhien sarjan aikainen arvioitu kulutus. Yhtä aikaa kuitenkin Yhdysvalloissa joulu voi tuntua myös huomattavan arkiselta. Joulupäivä on siellä ainoa varsinainen pyhäpäivä, jolloin lähestulkoon koko maa pysähtyy. Jouluaatto ja tapaninpäivä ovat siihen verrattuna varsin tavallisia päiviä, jolloin voi vierailla nähtävyyksissä, hoitaa asioita tai käydä kaupassa. Näin ollen monelle amerikkalaiselle joulun viettoon ja lomailuun läheisten kanssa voi jäädä vain yksi päivä. Lopulta voitaneen todeta, että ei ole olemassa mitään yhtä amerikkalaista joulua. Siinä missä Yhdysvaltoihin mahtuu valtavat määrät erilaisia alueita ja kulttuureja, sama koskee myös tapoja juhlistaa erilaisia pyhiä. Tämän vuoksi kannustankin jokaista Yhdysvaltain ystävää tutustumaan erilaisiin amerikkalaisiin jouluperinteisiin ja niiden taustoihin, sillä ne tarjoavat samalla myös mahdollisuuden kurkistaa amerikkalaisiin kulttuureihin ja mielenmaisemiin. Tällä tavoin ymmärrys lisääntyy ja ajattelu rikastuu, mikä on nykyään kenties arvokkaampaa kuin koskaan. Tunnelmallista joulun aikaa kaikille SAM:n jäsenille! Lotta Tikkala on Yhdysvaltain politiikkaan erikoistunut valtiotieteiden maisteri, joka työskentelee kansainvälisen politiikan parissa. Kaikki Yhdysvaltoihin liittyvä kiinnostaa häntä myös vapaa-ajalla. KULTTUURI & ILMIÖT 18 | SAM MAGAZINE 4/25
SAM MAGAZINE42/25 | 19 Vapaus ajatella, rohkeus toimia On tyypillistä ajatella, että akateeminen polku johtaa opiskeluun Yhdysvalloissa vain esimerkillisissä tapauksissa: koulussa on mennyt hyvin, ylioppilaskirjoituksista on tullut useampi laudatur, yliopisto on saatu pakettiin kunniamaininnoin, ja tavoitteet ovat olleet selkeät esikoulusta saakka. Näin se ei kuitenkaan aina ole. ■ LADA SOKOLOVA Lada Sokolova opiskelee New Yorkin yliopistossa Construction Management-maisteriohjelmassa. OPISKELU Lukiossa minulle ja opettajilleni oli täysin selvää, että minusta tulee toimittaja. Päädyin kuitenkin kesätöihin maalariksi omakotitaloprojekteihin, ja aina kun joku tehtävä vaikutti minusta mahdottomalta, työnjohtajalta löytyi ratkaisu. Hän oli insinööri. Hänen tavoitekeskeisyytensä ja ratkaisuhakuisuutensa inspiroivat ja ottivat minua päähän yhtä aikaa. Suoritin matematiikan ja fysiikan kurssit uuSAM FOUNDATION
20 | SAM MAGAZINE 4/25 OPISKELU siksi tuoreella motivaatiolla ja hain insinööriksi. Polun ei tarvitse olla täydellinen Pääsin Aalto-yliopistoon. Vietin siellä lukukauden enkä syttynyt lainkaan. Vaihdoin Metropolia-ammattikorkeakouluun IT-alalle kevätlukukaudeksi: raksalle ei ollut keväthakua. Seuraavana syksynä aloitin Metropolian raksalla. Sekään tutkinto ei edennyt aivan suunnitelmien mukaan: sain kurssit valmiiksi kolmessa vuodessa, mutta tutkintotodistuksen hain pois vasta kahdeksan vuoden kuluttua, kun oli vihdoin aikaa laatia opinnäytetyö. Välissä ehdin olla urakointiyrittäjänä Pietarissa, vannoa etten enää koskaan palaa rakennusalalle, pohtia alan eettisiä arvoja suuntaan ja toiseen, ja lopulta vuonna 2020 löysin itseni Uruguaysta suurelta työmaalta, missä yllätyin onnistumisestani ja sytyin teollisuusrakentamiseen. Samalla kävin LUT-yliopiston maisteriohjelman kursseja etänä. Aikaero heitti luennot ja projektityöt välillä yöaikaan. Oli haasteellista, mutta mielenkiinoista; palattuani Suomeen 2021 totesin kuitenkin, että täytyy vaihtaa Suomen ainoaan Construction Management (CM) -maisteriohjelmaan. Takaisin Aaltoon. Sekään ei kuitenkaan vastannut tarpeitani sisällöltään, ja samaan aikaan suoritin Coursera-alustalla CM-kursseja Columbia-yliopistolta. Sieltä saatu tieto päätyi käyttöön heti seuraavana työpäivänä, ja sainkin ajatuksen lähteä opiskelemaan Yhdysvaltoihin. Googlasin, mistä saisi rahoitusta, hain Fulbright-stipendiä, pääsin Columbiaan ja New Yorkin yliopistoon, ja opiskelen nyt toista vuotta jälkimmäisessä. Valmistun toukokuussa 2026 ja toisen opiskeluvuoteni ratkaisi Thanks to Scandinavia -stipendi. Rakkaus ja verkostot kantavat pitkälle Minulla on tapana sanoa, että jos et tiedä, mitä tehdä taktisella tasolla, mene nukkumaan. Strategisella, mene opiskelemaan. Itselleni tosin kävi iso tuuri ammatinvalinnassa, koska rakentaminen on tänäkin päivänä suuri intohimoni. Vaikka strategista tavoitetta ei ole ollut viime vuosina kirkkaana päässä, kiinnostus alaa kohtaan riittää motivaatioksi opiskella. New Yorkin yliopistosta onkin ilmeisesti tulossa elämäni ensimmäinen koulu, jonka ohjelman käyn alusta loppuun suunnitelman mukaan. Opiskelu on vastannut tarpeitani paremmin kuin odotin. Tietotaito, jonka täältä saan, on juuri sitä, mitä tulin hakemaan. Toisaalta opiskelu tuntuu välillä helpolta, mutta selitän sen sillä, että aito rakkaus rakentamiseen tekee alan opiskelusta silkkaa nautintoa. Toki välillä on haasteita, mutta tykkään ratkaista niitä. Englannin kieli on kehittynyt merkittävästi vuoden aikana. Yli puolet opiskelun tuomasta arvosta on verkostoissa. Yliopisto ja ammattiyhdistykset tarjoavat rajattomasti mahdollisuuksia käydä konferensseissa ja tutustua alan ihmisiin. Meillä on myös ammattiklubeja, ja olen alani klubin hallituksessa kehittämässä toimintaamme näkyvämmäksi. Klubeissa on erinomaista olla jatkuvasti tekemisissä alan ammatti-
SAM MAGAZINE42/25 | 21 laisten kanssa, järjestämässä tapahtumia, kutsumassa puhujia ja suunnittelemassa aiheita. Järjestämme myös työmaavierailuja, joista yhä useampi opiskelija palaa uusi CM-kipinä silmissä. Konferenssikokemuksia on nyt useampi, ja kun tottuu verkostoitumaan tehokkaasti, huomaa hyvinkin nopeasti, että monessa asiassa löytyy nyt henkilö, jonka puoleen kääntyä, kun on tarve. Epäilen suuresti, että yrittäjyyskään ei katoa minusta mihinkään, ja Yhdysvalloissa siihen kannustetaan enemmän kuin missään muualla; toisaalta, akatemiastakaan en halua kävellä liian kauas. Onneksi on vielä muutama kuukausi aikaa ajatella tulevaisuuden polkuja ja pohtia valintoja. Perustuksista kattoon Rakentaminen on suurin piirtein samanlaista koko maailmassa: tehdään monttu, perustukset, nostetaan runko, suljetaan vaippa ja viimeistellään paketti. Infraprojekteissa on eri vaiheet, mutta fyysiset vaiheet ovat samat koko maailmassa, ja vain nyanssit poikkeavat. Rakentamisen johtamisessa eroja on paljon enemmän. Sopimustekniikan ja aikatauluhallinnan osalta toimintatapojani on Suomessa välillä kyseenalaistettu, ja huijarisyndrooma iski tuolloin pahimmin. Nyt Yhdysvalloissa noin puolet kurssisisällöstä kuitenkin osoitti toimintatapani yleisiksi täällä, ja tämä paransi itsevarmuutta: en olekaan siis sopimaton rakennusalalle, vaan ehkä paikoin liian kiinnostunut optimoimaan kotimaisessa mittakaavassa. Vaikuttaa pieneltä asialta, mutta juuri tämä ajatus saa minut olemaan täysin rauhallinen, vaikka tulevaisuus näyttää sumuisemmalta kuin koskaan. Pohjalla on kovat perustukset ja runkoajatuksena se, että hyvin minä pärjään. Yliopistoni CM-maisteriohjelmassa ei ole yhtään kokoaikaista professoria. Jokainen tekee töitä alalla päivisin ja luennoi kerran viikossa illalla. Finanssiosaamista opettaa alan konkari, jolle rakentamisen raha-asiat ovat päivittäistä työtä. Aikataulujohtamista syvennetään kahden professorin kanssa, joista toinen on vetämässä aikataulutiimiä suuressa lentoasemaprojektissa ja toinen konsultoi lakimiehiä, kun riidellään rakentamisprojektien viivästyksistä. Nämä ovat vain pieniä esimerkkejä; pääviestinä on se, että saan oppia suoraan alan huippuosaajilta ja mikä tärkeintä, kaikki tieto on ajankohtaista. Yhtään vanhentunutta käytäntöä ei ole tullut opiskelussa vastaan, vaan katse on suunnattu tulevaisuuteen. Opiskelijoita muistutetaan myös, että juuri meidän sukupolvellamme on suuri rooli rakentamisen kehityssuunnassa. Tulevaisuuden näkymiä Urani osalta en ole vielä päättänyt, mitä teen, kun valmistun. Toisaalta haluaisin saada kokemusta rakentamisesta myös Yhdysvalloissa, mutta en ole valmis merkittävään downshiftiin, jos kokemustani vastaavaa työtä ei löydy. Viisumiasioilla on suuri merkitys, ja päätin, että en aio tehdä kaikkea pysyäkseni Yhdysvalloissa, jos sopivaa mahdollisuutta jäädä ei tule. Tulevalla tutkinnollani on kuitenkin maailmanlaajuista kysyntää, ja reissurakentajalle tämä on oiva lisäys intohimon ylläpitämiseen: menen sinne, missä rakennetaan. Ja opiskelen lisää heti, kun siltä tuntuu (todennäköisesti heti valmistumisen jälkeen). Vuoden päästä kuviot ovat paljon selkeämmät, mutta varmasti hyvät. Lada Sokolova on kansainvälinen rakennusalan ammattilainen, jolla on laaja kokemus teollisista rakennusprojekteista, urakointiyrittäjyydestä ja monikulttuuristen tiimien johtamisesta. Hän opiskelee parhaillaan New Yorkin yliopistossa Construction Management -maisteriohjelmassa SAM apurahasäätiön Thanks to Scandinavia -stipendin tukemana ja valmistuu keväällä 2026.
22 | SAM MAGAZINE 4/25 Kantri elää myös pohjoisessa: Larry Peninsulan matka Teksasiin Kun sähköpostiini tuli viesti, että olen ehdolla Texas Sounds International Country Music Awards-tapahtumassa, hieraisin silmiäni. Se oli samalla kutsu tulla esiintymään Marshallissa, Teksasissa, järjestettävään tapahtumaan lokakuussa 2025. ■ LARRY PENINSULA, KUVA: SHOTA ADAMASHVILI MINUN AMERIKKANI Matka Suomesta Teksasiin ei ollut pelkkä lentomatka mantereiden yli vaan vuosien työn ja intohimon huipentuma. Countrymusiikki on ollut minulle enemmän kuin musiikkityyli. Se on ollut elämäntapa, jonka kautta olen rakentanut ääneni ja löytänyt yhteyden yleisöön ympäri Eurooppaa ja nyt myös Yhdysvalloissa. Kantri vei mennessään Musiikki-innostukseni periytyi isältäni, joka oli ahkera musiikin kuuntelija ja soittaja. The Eaglesin kappale ”Take it Easy” oli kuitenkin se viimeinen niitti, ja jokin sisälläni muuttui. Oma matkani countryartistina alkoi jo vuonna 2009, jolloin perustin nimeäni kantavan bändin ja aloin keikkailla sekä esittää omia kantrikappaleitani. Oulussa parikymppisenä countryartistina olin täysin muista poikkeava yksilö, mutta siellä oli hyvä aloittaa ura, koska ympäristö oli kannustava ja musiikkiskene erinomainen. Olen rakentanut uraani tiiliskivi kerrallaan, fani kerrallaan, ja saavuttanut countryskenessä Suomessa hyvän aseman. Teen englanninkielistä countrymusiikkia, mikä ei ole Suomessa helpoin genre menestyä. Toisaalta nyt voin todeta jälkiviisaana, että se oli juuri oikea päätös, koska seurasin nuoren pojan unelmaani. Toimintani on ollut erittäin DIY-henkistä, mutta nyt minulla on hyvä verkosto ympärilläni ja tuottaja Tom Frisk, joka on auttanut nostamaan artistibrändini uudelle tasolle. Helsinkiin muutin vuonna 2017, jolloin aloin keikkailla Suomen lisäksi myös ulkomailla. Nyt maita on kertynyt kymmenen. Tänä vuonna olen esiintynyt Latviassa, Virossa, Saksassa ja viimeisimpänä Yhdysvalloissa. Olen päässyt lämmittelemään myös bändini kanssa amerikkalaisia countrybändejä, kuten Drake Milligania ja Ward Hayden & The Outliersiä, kahdesti. Suomessa minulla on ollut kunnia työskennellä alan parhaiden kanssa ja olen esiintynyt säännöllisesti suomalaisilla kantrifestareilla. Teimme myös kantrilaulajana kunnostautuneen Mikko Alatalon kanssa yhteistyönä kappaleen Kantriäijät. Oli tärkeää saavuttaa tiettyjä tavoitteita ensin kotimaassa ja Euroopassa ennen kuin olin valmis vihdoin näyttämään taitoni Teksasissa. Unelmien Teksas ja palkinto kovasta työstä Saavuin Dallasin lentokentälle illan jo pimetessä. Olin Teksasissa ensimmäistä kertaa ja totesin mielessäni: vihdoinkin. Teksas on mielikuvissani myyttinen ja elokuvamainen paikka, onhan se kuitenkin se kaikkein autenttisin maaperä countrymuusikolle, josta idolini Willie Nelson ja George Strait ovat kotoisin. Festivaalin promotoiminen alkoi välittömästi saavuttuani Marshalliin. Yövyin koko viikon elämänmakuisessa motellissa georgialaisen kollegani Shota Adamashvilin kanssa. Hän osallistui myös kilpailuun, jossa esiintyi countryartisteja yli 20 maasta. Kävimme Shotan kanssa puhumassa countrymusiikista ja awardseista televisiossa KTAL NBC 6 -kanavalla. Tämä oli elämäni ensimmäinen tv-haastattelu. Oli todella mielenkiintoista ja jännittävää nähdä, miten amerikkalaista televisiota tehdään. Naisjuontaja teki olomme heti mukavaksi ja haastattelussa oli rento tunnelma. Tämän lisäksi minulla oli haastattelu paikallisella radiokanavalla. Tällainen promootio on tärkeää omaa uraa rakentaville artisteille.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==